Lue keskustelun säännöt.
Onko KAJ yhden hitin ihme?
Kommentit (20065)
Tää KAJ-fanitus on niin monella tasolla noloa. Miten edes laittaa nolousjärjestykseen seuraavia:
- Kuuntelen viikosta toiseen samaa musiikkia
- Opettelen ymmärtämään vöråta ja analysoin loputtomiin tekstityksiä
- Matkustan ties minne keikan perässä
- Lähden Vöyrille vain käydäkseni K- ja S-Marketissa sekä nähdäkseni Grillinin.
- Vauva-palstailen päivittäin
- Katson viiteen kertaan putkeen synttärivideota Jakob-faneille (tiedätte kyllä) tai Määninin bravuuria KOI:ssa
- Hihitän hysteerisesti mm. keskusteluille makkarasta
- Ja miljoona muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää KAJ-fanitus on niin monella tasolla noloa. Miten edes laittaa nolousjärjestykseen seuraavia:
- Kuuntelen viikosta toiseen samaa musiikkia
- Opettelen ymmärtämään vöråta ja analysoin loputtomiin tekstityksiä
- Matkustan ties minne keikan perässä
- Lähden Vöyrille vain käydäkseni K- ja S-Marketissa sekä nähdäkseni Grillinin.
- Vauva-palstailen päivittäin
- Katson viiteen kertaan putkeen synttärivideota Jakob-faneille (tiedätte kyllä) tai Määninin bravuuria KOI:ssa
- Hihitän hysteerisesti mm. keskusteluille makkarasta
- Ja miljoona muuta
Allekirjoitan kaiken. Jos mulle ikinä tulee tilaisuus käydä Vöyrin Grillillä, syön läpi koko menyyn. Mä, joka en edes pidä grilliruuasta. Suhteestani Määniniin en edes aloita.
Ja silti: mulla on tunne, että me kajahtaneet ollaan Valittua kansaa. Meidät on joku korkeampi voima yksitellen poiminut tähän maailmaan, joka ei ole jästien saavutettavissa. Joskus kuljen kadulla ja hymyilen itsekseni. "Tietäisittepä vaan, mitä minä tiedän."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää KAJ-fanitus on niin monella tasolla noloa. Miten edes laittaa nolousjärjestykseen seuraavia:
- Kuuntelen viikosta toiseen samaa musiikkia
- Opettelen ymmärtämään vöråta ja analysoin loputtomiin tekstityksiä
- Matkustan ties minne keikan perässä
- Lähden Vöyrille vain käydäkseni K- ja S-Marketissa sekä nähdäkseni Grillinin.
- Vauva-palstailen päivittäin
- Katson viiteen kertaan putkeen synttärivideota Jakob-faneille (tiedätte kyllä) tai Määninin bravuuria KOI:ssa
- Hihitän hysteerisesti mm. keskusteluille makkarasta
- Ja miljoona muuta
Allekirjoitan kaiken. Jos mulle ikinä tulee tilaisuus käydä Vöyrin Grillillä, syön läpi koko menyyn. Mä, joka en edes pidä grilliruuasta. Suhteestani Määniniin en edes aloita.
Ja silti: mulla on tunne, että me kajahtaneet ollaan Valittua kansaa. Meidät on joku korkeampi voima yksitellen poiminut tähän maailmaan, joka ei ole jästien saavutettavissa. Joskus kuljen kadulla ja hymyilen itsekseni. "Tietäisittepä vaan, mitä minä tiedän."
Valittua kansaa. Sitä me juuri olemme. Meille on suotu valaistuminen, joka on monilta salattu. Olkaamme kiitollisia siitä, sekä armollisia heille, jotka eivät ole tätä siunattua valoa nähneet.
Vierailija kirjoitti:
Tää KAJ-fanitus on niin monella tasolla noloa. Miten edes laittaa nolousjärjestykseen seuraavia:
- Kuuntelen viikosta toiseen samaa musiikkia
- Opettelen ymmärtämään vöråta ja analysoin loputtomiin tekstityksiä
- Matkustan ties minne keikan perässä
- Lähden Vöyrille vain käydäkseni K- ja S-Marketissa sekä nähdäkseni Grillinin.
- Vauva-palstailen päivittäin
- Katson viiteen kertaan putkeen synttärivideota Jakob-faneille (tiedätte kyllä) tai Määninin bravuuria KOI:ssa
- Hihitän hysteerisesti mm. keskusteluille makkarasta
- Ja miljoona muuta
Allekirjoitan joka kohdan paitsi viisi kertaa ylittyi kevyesti synttärivideota katsoessa.
Vaikka olenkin nyt kertonut joillekin fanituksestani ja he ovat sanoneet ettei siinä ole mitään noloa ja että kyllähän ihmiset kiertävät suosikkiensa keikoilla, näitä listaamiasi asioita en kehtaa kertoa kenellekään tutulle. Onneksi on tämä palsta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää KAJ-fanitus on niin monella tasolla noloa. Miten edes laittaa nolousjärjestykseen seuraavia:
- Kuuntelen viikosta toiseen samaa musiikkia
- Opettelen ymmärtämään vöråta ja analysoin loputtomiin tekstityksiä
- Matkustan ties minne keikan perässä
- Lähden Vöyrille vain käydäkseni K- ja S-Marketissa sekä nähdäkseni Grillinin.
- Vauva-palstailen päivittäin
- Katson viiteen kertaan putkeen synttärivideota Jakob-faneille (tiedätte kyllä) tai Määninin bravuuria KOI:ssa
- Hihitän hysteerisesti mm. keskusteluille makkarasta
- Ja miljoona muuta
Allekirjoitan joka kohdan paitsi viisi kertaa ylittyi kevyesti synttärivideota katsoessa.
Vaikka olenkin nyt kertonut joillekin fanituksestani ja he ovat sanoneet ettei siinä ole mitään noloa ja että kyllähän ihmiset kiertävät suosikkiensa keikoilla, näitä listaamiasi asioita en kehtaa kertoa kenellekään tutulle. Onneksi on tämä palsta.
Joo, parempi vaan antaa jästien elää luulossa, että tämä on vain sellaista elovena-fanitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää KAJ-fanitus on niin monella tasolla noloa. Miten edes laittaa nolousjärjestykseen seuraavia:
- Kuuntelen viikosta toiseen samaa musiikkia
- Opettelen ymmärtämään vöråta ja analysoin loputtomiin tekstityksiä
- Matkustan ties minne keikan perässä
- Lähden Vöyrille vain käydäkseni K- ja S-Marketissa sekä nähdäkseni Grillinin.
- Vauva-palstailen päivittäin
- Katson viiteen kertaan putkeen synttärivideota Jakob-faneille (tiedätte kyllä) tai Määninin bravuuria KOI:ssa
- Hihitän hysteerisesti mm. keskusteluille makkarasta
- Ja miljoona muuta
Osui erityisesti tuo Vöyrillä käynti. Pelkästään tuon minäkin siellä tein + ajelin ympäriinsä. Tutuille kerroin vain että olin huvikseni Vaasassa lomareissulla enkä kertonut ollenkaan Vöyrille suuntautuneesta päiväretkestä. Mikä siinä onkin että varsinkin kansainväliset fanit kehtaavat kuvata itseään grillillä ja kylttien edessä ja julkaisevat somessa. Itse en kehtaisi.
Vierailija kirjoitti:
Uusissa faneissa tuntuu olevan huomattavan paljon väkeä, jotka eivät koskaan ole fanittaneet mitään. Emme edes teininä. Lisäksi ainakin suomenkielisille tyypillistä on, että lopullinen kajahtaminen on ollut hidasta: Itse ja moni muukin on kaivanut materiaalia kuukausia ennen kuin on huomannut seonneensa.
Joku KAJ'ssa vetoaa erityisesti meihin hitaastilämpeäviin. Vuoden eka keikka näytti sen, että kun kerran olemme lämmenneet, emme myöskään jäähdy kovin nopeasti.
Minuun vetoaa paitsi heidän uskomaton taiteellinen monilahjakkuutensa, niin heidän tarinansa ja persoonansa. Hienon hieno kasvutarina. Tinkimättömyyden ja määrätietoisuuden avulla pienestä ja vastimattomasta alusta kuuluisuuteen, ja kuitenkin jalat tukevasti maassa (Pohjanmaan mullassa) säilyttäen. Vailla diivan elkeitä. Ja kaiken sitoo yhteen heidän raudanlujalta vaikuttava syvä ystävyytensä.
Me näemme heistä tietysti vain julkisuuskuvan, mutta he vaikuttavat erittäin tasapainoisilta, ja näyttävät olevan sinut itsensä kanssa. Heistä huokuu tietty levollisuus ja onnellisuus. Ja ihailtava itsevarmuus. Nämä kaikki on todettu jo sataan kertaan, mutta todetaan nyt vielä kerran. Todella vaikutuksen tekevä kolmikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää KAJ-fanitus on niin monella tasolla noloa. Miten edes laittaa nolousjärjestykseen seuraavia:
- Kuuntelen viikosta toiseen samaa musiikkia
- Opettelen ymmärtämään vöråta ja analysoin loputtomiin tekstityksiä
- Matkustan ties minne keikan perässä
- Lähden Vöyrille vain käydäkseni K- ja S-Marketissa sekä nähdäkseni Grillinin.
- Vauva-palstailen päivittäin
- Katson viiteen kertaan putkeen synttärivideota Jakob-faneille (tiedätte kyllä) tai Määninin bravuuria KOI:ssa
- Hihitän hysteerisesti mm. keskusteluille makkarasta
- Ja miljoona muuta
Osui erityisesti tuo Vöyrillä käynti. Pelkästään tuon minäkin siellä tein + ajelin ympäriinsä. Tutuille kerroin vain että olin huvikseni Vaasassa lomareissulla enkä kertonut ollenkaan Vöyrille suuntautuneesta päiväretkestä. Mikä siinä onkin että varsinkin kansainväliset fanit kehtaavat kuvata itseään grillillä ja kylttien edessä ja julkaisevat somessa. Itse en kehtaisi.
Ehkä jonnekin toiselle puolelle Eurooppaa tai jopa maailmaa lähteminen on niin extremeä bändin perässä, että se alkaa asiaa tuntemattomien näkökulmasta vaikuttamaan paradoksaalisesti järkevältä.
Kuvaammehan me kaikki jossain lomareissuilla paikallisille arkisia paikkoja, jotka ovat turistille jollakin tavalla eksoottisia. Jos me menemme kuvaamaan roskista piazzalle Italiaan, asiaa tuntemattomalle kuvassa ei liene mitään hirveän erikoista. Koska kyllähän nyt ihminen kuvaa Italiassa kaikenlaista. Samoin jos kanadalainen tulee Suomeen, niin ihan "normaalia" kuvata paikallista grilliä.
Mutta sitä ei pysty kukaan normaali ymmärtämään, miksi suomalainen ajaa Pohjanmaalle kuvatakseen tuikitavallisen grillin. Meidän voi olla siis paljon vaikeampi selittää fanitustamme ihmisille kuin noiden ulkomaalaisten, koska he pystyvät kaiken laittamaan eksoottisuuden piikkiin. Meillä ei ole mitään alibia ajella tuikitavalliselle pikkupaikkakunnalla kotimaassa.
^ Erittäin hyvä huomio. Kalifornialainen, joka lentää yli Atlantin ihailemaan Vöyrin nähtävyyksiä marraskuussa, on kuin joku kiipeäisi Mount Everestille bikineissä eväänään yksi energiajuoma. Arktinen seikkailija ja huimapää, jonka uskallusta ei voi kuin ihailla.
Mutta jos joku ajaa vaikka Vantaalta tai Kuopiosta samaiseen Vöyriin ottaakseen kuvan Riksåttanin routamontusta... No joo.
Tähän voisi kehittää jonkinlaisen laskukaavan, josta selviäisi, millainen etäisyys Vöyristä vaadittaan eksentrisyyteen tai supersankaruuteen ja minkä mittainen välimatka aiheuttaa muissa vain myötähäpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää KAJ-fanitus on niin monella tasolla noloa. Miten edes laittaa nolousjärjestykseen seuraavia:
- Kuuntelen viikosta toiseen samaa musiikkia
- Opettelen ymmärtämään vöråta ja analysoin loputtomiin tekstityksiä
- Matkustan ties minne keikan perässä
- Lähden Vöyrille vain käydäkseni K- ja S-Marketissa sekä nähdäkseni Grillinin.
- Vauva-palstailen päivittäin
- Katson viiteen kertaan putkeen synttärivideota Jakob-faneille (tiedätte kyllä) tai Määninin bravuuria KOI:ssa
- Hihitän hysteerisesti mm. keskusteluille makkarasta
- Ja miljoona muuta
Allekirjoitan joka kohdan paitsi viisi kertaa ylittyi kevyesti synttärivideota katsoessa.
Vaikka olenkin nyt kertonut joillekin fanituksestani ja he ovat sanoneet ettei siinä ole mitään noloa ja että kyllähän ihmiset kiertävät suosikkiensa keikoilla, näitä listaamiasi asioita en kehtaa kertoa kenellekään tutulle. Onneksi on tämä palsta.
Se onkin jännä juttu, miksiköhän tätä fanitusta pitääkin itse nolostella. Asettaako sitä itsensä varsinkin näin täti-ikäisenä ihan syyttä suotta johonkin muottiin, jossa ei ole jotenkin "sopivaa" ihastella nuoria lahjakkaita ja hurmaavia miehiä, ja saada kahvit väärään kurkkuun jonkun synttärivideon katsomisesta...? Miten lienee, mutta eipä sitä tosiaan tule hehkuttaneeksi omaakaan fanitusta kaveripiirissä kovin suureen ääneen. Sillä eihän ne kaverit tosiaan VOI ymmärtää, mistä on kyse. Kyseessähän on aivan oma maailma, jonne jotkut onnelliset ovat jo tiensä löytäneet, ja jotkut eivät ehkä löydä koskaan. Ja tätä maailmasta on saanut itselle niin paljon kivoja asioita, että siellä haluaa kyllä visusti pysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää KAJ-fanitus on niin monella tasolla noloa. Miten edes laittaa nolousjärjestykseen seuraavia:
- Kuuntelen viikosta toiseen samaa musiikkia
- Opettelen ymmärtämään vöråta ja analysoin loputtomiin tekstityksiä
- Matkustan ties minne keikan perässä
- Lähden Vöyrille vain käydäkseni K- ja S-Marketissa sekä nähdäkseni Grillinin.
- Vauva-palstailen päivittäin
- Katson viiteen kertaan putkeen synttärivideota Jakob-faneille (tiedätte kyllä) tai Määninin bravuuria KOI:ssa
- Hihitän hysteerisesti mm. keskusteluille makkarasta
- Ja miljoona muuta
Allekirjoitan joka kohdan paitsi viisi kertaa ylittyi kevyesti synttärivideota katsoessa.
Vaikka olenkin nyt kertonut joillekin fanituksestani ja he ovat sanoneet ettei siinä ole mitään noloa ja että kyllähän ihmiset kiertävät suosikkiensa keikoilla, näitä listaamiasi asioita en kehtaa kertoa kenellekään tutulle. Onneksi on tämä palsta.
Se onkin jännä juttu, miksiköhän tätä fanitusta pitääkin itse nolostella. Asettaako sitä itsensä varsinkin näin täti-ikäisenä ihan syyttä suotta johonkin muottiin, jossa ei ole jotenkin "sopivaa" ihastella nuoria lahjakkaita ja hurmaavia miehiä, ja saada kahvit väärään kurkkuun jonkun synttärivideon katsomisesta...? Miten lienee, mutta eipä sitä tosiaan tule hehkuttaneeksi omaakaan fanitusta kaveripiirissä kovin suureen ääneen. Sillä eihän ne kaverit tosiaan VOI ymmärtää, mistä on kyse. Kyseessähän on aivan oma maailma, jonne jotkut onnelliset ovat jo tiensä löytäneet, ja jotkut eivät ehkä löydä koskaan. Ja tätä maailmasta on saanut itselle niin paljon kivoja asioita, että siellä haluaa kyllä visusti pysyä.
Minusta tuntuu nimenomaan siltä että olen liian vanha tähän. Olen 50+.
Toisaalta luulen että 20 vuotta sitten tällainen olisi minusta ollut yhtä noloa. Nyt ajattelen että sen ikäisille tällainen on paljon sopivampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs 78-vuotias kertoo faniryhmässä miten hän vuosi sitten seisoi 2 h jonossa Forumissa päästäkseen kuvaan KAJ'n kanssa. Hän sanoi heille: Här kommer en mommo, johon Jakob vastasi Det var på tiden. ( Täältä tulee mummu/ Jo oli aikakin) KAJ'lle olemme kaikki oikean ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Eräs 78-vuotias kertoo faniryhmässä miten hän vuosi sitten seisoi 2 h jonossa Forumissa päästäkseen kuvaan KAJ'n kanssa. Hän sanoi heille: Här kommer en mommo, johon Jakob vastasi Det var på tiden. ( Täältä tulee mummu/ Jo oli aikakin) KAJ'lle olemme kaikki oikean ikäisiä.
Mä sanoisin, että Kaj'lla on jopa erityinen paikka sydämessään tädeille ja mummoille. Jakob on esimerkiksi muistellut, kuinka hänen tätinsä toteutti hänen unelmansa, kun hän oli vasta pikkupoika, eli vei hänet Tukholmaan ja siellä Allsång på Skanseniin. Axel taas on kuvaillut, kuinka koulusta tullessaan hän ei ikinä mennyt suoraan kotiin vaan pysähtyi aina mummon luo iltapäiväkahville ja juttelemaan.
Ja liikuttavin on mun mielestäni (olen tämän ennenkin kertonut) pätkä Pa to ta na kakon kuvauksista. Kuvaustauolla Kevin lempeästi silittelee mummoa esittävän harrastajanäyttelijän (joka tietysti on rooliin sopivan ikäinen) käsivartta, siis kuin kannustaakseen tätä jaksamaan vielä vähän, pitkän päivän loppuun asti.
Me ollaan Kaj'n faneja, mutta mä uskon, että fanitus on molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon myös aina ollut vähän sellainen omien fanitusten nolostelija, ja välillä kadehdin paria kaveria, jotka fanittavat milloin mitäkin randomia nolostelematta. Itse olen monesti salaillut fanitusten kohteitani, esim kun olen vähän jälkijunassa kiinnostunut jostain mistä kaverit ovat kiinnostuneet jo aiemmin (Harry Potter teini-iässä), jostain itselleni ei-niin-tyypillisestä (esim. nyt tää Kaj), tai jostain ikäiselleni ei niin tyypillisestä (musikaalit teininä). Yleensä sitten pikkuhiljaa olen uskaltanut paljastaa näitä juttuja kavereille ja lähipiirille, mutta pari sellaistakin fanitusjuttua on mitä en ole halunnut kertoa kenellekään, edes miehelleni, kun olen pitänyt niitä sen verran noloina. Tiedä sitten mistä tällainen nolostelu johtuu, ainakin olen jotenkin herkkä sille jos lähipiiri kommentoi itselleni tärkeitä juttuja jotenkin ihmettelevästi tai väheksyvästi.
Celesten Vörheans-analyysi on juuri tullut.
Mä en ole kai erityisen herkkä nolostelemaan, mutta tää fanitus on saanut sellaiset mittasuhteet, että ei tässä pysty ottamaan itseään vakavasti. Tai myöntämään tätä kokonaisuudessaan oikein kenellekään. Terveisin aiemman listan kirjoittaja.
Mä olen pohtinut omaa kaapissa pysyttelemistäni ja löytänyt sille kaksi syytä.
Ensinnäkin tuntuu kiusalliselta hurahtaa näin perinpohjaiseen fanittamiseen iässä, johon se ei yleisen käsityksen mukaan kuulu. Viisitoistavuotiaana en häpeilisi, mutta viisikymppisenä en voi itsekään ymmärtää, kuinka tässä näin kävi (varsinkaan, kun en ole millään lailla fanityyppiä.)
Toiseksi mä olen aina ollut varsinainen korkeakulttuuritantta. Koti pursuilee kirjoja, museokortti kuluu käytössä, olen taidenäyttelyiden vakivieras, käyn säännöllisesti teatterissa ja olen kuunnellut oikeastaan vain klassista musiikkia. Ei niin, etten arvostaisi viihdettä, mutta rakastan noita omia juttujani niin paljon, ettei viihteelle tai ns. kevyelle musiikille ole jäänyt aikaa. Kunnes iski parantumaton kajahdus.
Puolustelen asiaa itselleni (ikään kuin kajahtamista tarvitsisi "puolustella") sillä, että Kaj edustaa sana- ja näyttämötaidetta ja vieläpä tasokasta sellaista, eivätkä he musiikillisestikaan mene sieltä, missä aita on matalin.
Ja nyt kun tätä kirjoitan, oivallan, että ongelmana olen vain ja ainoastaan mä itse homehtuneine ajatuksineni. Pitäisikö mun tehdä julkinen ulostulo vaikka Facebookissa? Jospa muut nolostelevat tädit rohkaistuisivat ottamaan esimerkkiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää KAJ-fanitus on niin monella tasolla noloa. Miten edes laittaa nolousjärjestykseen seuraavia:
- Kuuntelen viikosta toiseen samaa musiikkia
- Opettelen ymmärtämään vöråta ja analysoin loputtomiin tekstityksiä
- Matkustan ties minne keikan perässä
- Lähden Vöyrille vain käydäkseni K- ja S-Marketissa sekä nähdäkseni Grillinin.
- Vauva-palstailen päivittäin
- Katson viiteen kertaan putkeen synttärivideota Jakob-faneille (tiedätte kyllä) tai Määninin bravuuria KOI:ssa
- Hihitän hysteerisesti mm. keskusteluille makkarasta
- Ja miljoona muuta
Osui erityisesti tuo Vöyrillä käynti. Pelkästään tuon minäkin siellä tein + ajelin ympäriinsä. Tutuille kerroin vain että olin huvikseni Vaasassa lomareissulla enkä kertonut ollenkaan Vöyrille suuntautuneesta päiväretkestä. Mikä siinä onkin että varsinkin kansainväliset fanit kehtaavat kuvata itseään grillillä ja kylttien edessä ja julkaisevat somessa. Itse en kehtaisi.
Siis tämä, niin tämä. Olen kertonut ennenkin tässä ketjussa että ajoin viime kesänä varta vasten Haapa rianin ohi, kun siellä päin liikuin. Ja etten tohtinut nousta autosta kuvaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon myös aina ollut vähän sellainen omien fanitusten nolostelija, ja välillä kadehdin paria kaveria, jotka fanittavat milloin mitäkin randomia nolostelematta. Itse olen monesti salaillut fanitusten kohteitani, esim kun olen vähän jälkijunassa kiinnostunut jostain mistä kaverit ovat kiinnostuneet jo aiemmin (Harry Potter teini-iässä), jostain itselleni ei-niin-tyypillisestä (esim. nyt tää Kaj), tai jostain ikäiselleni ei niin tyypillisestä (musikaalit teininä). Yleensä sitten pikkuhiljaa olen uskaltanut paljastaa näitä juttuja kavereille ja lähipiirille, mutta pari sellaistakin fanitusjuttua on mitä en ole halunnut kertoa kenellekään, edes miehelleni, kun olen pitänyt niitä sen verran noloina. Tiedä sitten mistä tällainen nolostelu johtuu, ainakin olen jotenkin herkkä sille jos lähipiiri kommentoi itselleni tärkeitä juttuja jotenkin ihmettelevästi tai väheksyvästi.
Mulla on ihan sama juttu. Pidän henkilökohtaisimmat ajatukset mieluummin omana tietonani kuin altistan itseni arvostelulle. Kai se juontaa juurensa osin lapsuudestakin.
Grim on julkaissut Takatukka-reaktion ja on siitäkin ihan fiiliksissä. Hän puhuu siitä miten KAJ on toiminut porttina suomalaiseen huumoristiseen musiikkiin ja miten korkeatasoista musiikki on. Hän myös samalla kehuu vielä Traumavideon osoituksena UMK:n tuotantotasosta.