Muita neuroottisen herkkiä vaatteista?
palailen palstalle parin vuoden tauon jälkeen. Alan nimittäin olla useimpina aamuina samalla tasolla perheen kolmevuotiaan kanssa.
NEiti on kovasti tarkka vaatteistaan. Jos hihat on hiukankin liian pitkät, ne pitäisi kääntää ettei jää ryttyyn kun laitetaan ulkovaatteet. Hanskat pitää laittaa takin alle, jos laittaa päälle, ne valuu ja tippuu. Kenkien vetoketjujen pitää tulla ihan ylös, (ja eihän ne aina ihan ylhäällä pysy)
Hiusten pitää olla hatun alla hyvin, ei rytyssä jne.
Apuva. Sanoohan järkikin ettei tuohon mukaan voi lähteä. Aina tyttö on ollut tarkka vaikka siitä, että jos pikkuhousut ovat pyllyssä tms. Mutta nyt tämä on mennyt ihan mahdottomaksi, vaikkei häntä ole siihen mitenkään rohkaistu.
Olen nyt yrittänyt sitä että tyttö pukee mahdollisismman paljon itse, kun ihan hienosti osaa, autan toki kun pyydetään. Jos alkaa kiukutella että ei noin vaan näin, ja tämä juuri tuohon... sanon että pue sitten itse ja siirryn eteiseen odottamaan.
Tästä tulee yleensä vaan kauhea paniikki siitä että muut lähtee ja hän jää, mihin olen vakuuttanut että ei, odotan vain eteisessä kunnes olet valmis.
Tätä konstia vaan vaikeuttaa se, että pahana päivänä tytön oma pukeminen sitten kestää niin kauan, kaikkine korjaamisineen, että lopulta on pakko vain ottaa huutava lapsi, ja pukea väkisin, oli pikkarit huonosti tai ei.
Siitä seuraa sitten niin hikinen paini, että hoitoon jääminen on alkanut tulla ihan kauheaksi, kun eron hetkeä edeltää kauhea taistelu. Itkien jäädään hoitoon siis joka aamu, oli äiti sitten säilyttänyt pukiessa malttinsa tai ei.
Kokemuksia. Kauanko tätä jatkuu? Onko muilla ollut samanlainen vaihe? Miten siitä on selvinnyt? auttaako tarroilla palkitseminen tms
harmittaa, esikoisen kanssa ei ikinä päästy vastaavalle tasolle, vaikka jokaisen lapsen kanssa varmaan ajoittain pukeminen tökkii...
Kommentit (8)
Meillä tyttö nyt 3v8kk ja muutama kk sitten alkoi yleensäkin tuo vaatteilla kiukuttelu.
Mutta eniten äitiä rassaa juuri tuo ulkopukeutuminen.
Aamulla tarhaan mennessäkin sen navan täytyy olla piilossa (siis paidan sukkisten sisällä tms.) ja haalarin lenkkien kenkien alla, siis ei vaan voi lähteä jos näin ei ole. Hirveä huuto tulee... Onneksi on kesä tulossa :-)
Tähän saakka ei mikään ole hetkauttanut häntä. Tosin siirryttiin " mummo" -mallisiin pikkareihin kun tyttöjen tavalliset tuntuivat menevän aina huonosti(ovat ohkaisia ja pitsisiä jne.), cosilanan luomu-puuvillaiset on olleet hyviä vaikka ovatkin ihan valkoisia ilman mitään kuvia;-). Tyttö on aika tukeva, eli siksikin pienet pikkarit eivät oikein meinanneet asettua hyvin.
Vähän ennen 3v:tä alkoi puvun kauluksen kanssa pelaaminen. Eli jos veti vetoketjun puvuissa ihan ylös saakka kiinni niin muka kiristi. Sama juttu kypärämyssyn ja kaulahuivin kanssa. Kaikki puristivat. Nyt on jo helpottanut ja onneksi kelitkin tosiaan lämpenevät! Minä kyllä totesin että sitä kypärämyssyä pidetään ja piste. Kaulahuivi jätettiin pois lämpimämmillä keleillä ja puvun vetoketjua vähän auki.
Meillä tämä alkoi jo yksivuotiaana. Tyttö ei yksinkertaisesti voinut kävellä, jos kengän päällä oli lunta. Aina muutaman askeleen jälkeen piti pysähtyä pyyhkimään lumet pois. Nyt muutama vuosi eteenpäin lumi ei onneksi enää aiheuta ongelmia. Mutta edelleen hanskat on tultava tietyn verran hihoista ulos, haalarin lenksut on oltava aina kengän alla tai kaikki toiminta pysähtyy, vaate on vaihdettava heti jos siinä on pienikin vesiläntti tai tahra, sukkanöyhdät on poistettava millintarkasti varpaiden välistä heti sukkien riisumisen jälkeen ja kaikki muu joutaa odottaa sen aikaa.. Esimerkkejä olisi loputtomiin. Tyttö on nyt 3v9kk eikä muutosta asiassa näy. Luonteeltaan kyllä muutenkin erittäin siisti ja tarkka tyttö, eikä esim tarhassa tarvitse kurahaalareita, kun ei yksinkertaisesti voi sotkea vaatteitaan :)
Jospa tämä tästä joskus..
Minä olin tällainen lapsi, ja valitettavasti joudun kertomaan teille että luonteenpiirre on säilynyt... Eli voi olla että siihen vain joutuu tottumaan. En ole mitenkään neuroottisen siivoushullu tms, mutta haluan että kaapeissa kaikella on omat paikkansa ja servetit ojossa kahvipöydässä.
Jokin pikkuasia voi jäädä vaivaamaan pitkäksi aikaa. Vallattomat hiuskiehkurat jotka eivät ole taipuneet ojoon vedelläkään ovat itkettäneet jo niin pienenä etten itse muistakaan. Pukeminen piti tehdä tietyssä järjestyksessä ja paidan olla täydellisesti alushousujen sisällä.
Ei kannata tehdä asiasta suurta numeroa, vaan kannustaa lasta hyväntuulisella hetkellä antamaan asioiden olla hieman rempallaan. Tätä olen itse yrittänyt opetella aikuisiällä, olosuhteiden pakosta kun on kaksi pientä lasta.
Ja kannattaa myös tarkistaa omaa käyttäytymistään, sillä olen huomannut opettavani samoja " neurooseja" tyttärelleni huomaamatta - seinillä kun on silmät ja korvat meilläkin.
Ovatko teidän lapset tarkkoja vain vaatteista vai muistakin asioista?
Täytyy vielä jatkaa...
3n_äiti: meillä myös on tuota samaa, että vaatteet pitää vaihtaa, jos tulee minimaalisenkin pieni vesitippa/ruokatahra ja todellakin ne varpaan välithän pitää olla puhtaat! Siis aivan samoja juttuja.
On todellakin tullut mieleen, että onko aivan liian tarkka toisista jutuista, eli siis ihan neuroottisen tarkka. Olen itsekin ollut ennen tosi tarkka, mutta lasten myötä on vaan ollut pakko antaa mennä suurempia niuhottamatta, enkä itse ole aikoihin välittänyt tuollaisista ns. pikkujutuista.
Yksi esimerkki vielä pakko kertoa. Tyttö oli jotain 9 kk, kun laitteli räsyjä (niitä sideharsoja) sellaiseen monitoimikoriin ja todellakin asetteli niitä ties kuin kauan (motoriikkahan ei vielä tuossa iässä niin kauhean hyvää...), kun yhdestäkään räsystä ei saanut mikään kulma olla korin laidan yli. Sitten oli tyytyväinen, kun ne kaikki olivat siellä korin sisällä. Toivoa vaan sopii, ettei koidu myöhemmin harmiksi, jos kaiken pitää olla just eikä melkein.
aivan vedet silmissä tässä hihittelin kun luin esimerkkejä! no ymmärrän ettei aina äitiä jaksa naurattaa varsinkin kun väsynyt, kiire, ärsyyntynyt, tympääntynyt, kyllästynyt....
itsellä ei kokemusta neuroottisesta lapsesta, mutta muistan myös itse olleeni samankaltainen; (ja olen edelleen...) pikkutyttönä, (4-6v) putsasin kaikki nypyt pois sukkahousujen jalkateristä kun " pistivät ja painoivat" siellä, paita piti olla ojossa sukkahousujen sisällä, vaatteet ojennuksessa, värien piti traimmata toisiinsa enkä myöskään koskaan ole ollut kova omien vaatteitteni sotkija. sain hepulin kun luonnonkiharat hiukset eivät asettuneet haluamallani tavalla... listaa voisi jatkaa ja tänäkin päivänä sukat/ housut vaihdan kotihousuihin/ kotisukkiin tullessani kerhosta tai muusta yleisestä paikasta... heh...
vaikka en ole mikään super siivoushullu, haluan silti että paikat ovat ojennuksessa ja tiskit tiskattu, teen sen sitten vaikka vielä yhdentoista aikaan illalla jos tarvitsee...
nytkin huomaan ottavani " hermopiikkiä" kun raisu poikani (vajaa 2v, heh) ei näytä välittävän yhtään pyyhkiikö rasvaiset sormensa paitaansa vai housuihinsa. on kyllä nyt oppinut ojentamaan kätensä kun pyyhitään ja katselee sormiaan sihen malliin että nyt on jotain sotkua näissä, tarttis varmaan pestä;O
samoin stressaan kun uusi ulkoilupuku kuraantuu ja pölyyntyy leikkipuistossa, mielummin vain istuttaisin poikaa rattaissa ja käveltäis puku kiiltävänä, mutta tietoisella tasolla tiedän että parempi on antaa pojan liikkua ja temmeltää, pestään sitten pukua ja mitä sitä suojelemaan, ei kumminkaan säily uutena eikä mahdu enää ensi vuonna. mutta tarkka mutsi mikä tarkka... :p
no kaikki kommentit ei liittyneet itse asiaan ,mutta tulipahan kirjoitettua...
joten nauttikaa ihanista tarkoista " neuroottisista" pikku prinsessoistanne ja jos mahdollista niin suhtautukaa huumorilla siihen ja varatkaa aikaa ja antakaa aikaa.... pahinta olisi varmaan jos yrittäisi pakottaa lastaan toimimaan toisin kuin mikä on luontaista hänelle. siitä niitä traumoja ja käytöshäiriöitä äkkiä syntyisi. onpahan sitten muistoja joita voi muistella myöhemmin naurussa suin;)
Tyttö 5v on ihan ylitarkka siitä, miten vaatteet ovat päällä.
Ensin aamulla ne pitää asetella lattialle jonoon siihen järjestykseen, missä hän ne pukee: pikkuhousut, t-paita, sukkahousut, housut ja paita. Tämä on nyt onneksi vähän helpottanut.
Rukkaset pitää olla AINA hihan sisäpuolella. Jos kaupassa riisuu hanskat, pitää ne laittaa takaisin hihan alle... Ja kumilenksut tietty kenkien alla. Kurahousut pitäisi pukea niin, että ensin laitetaan kumisaappaat (tähän en ole suostunut).
Hiukset pitää olla aina pompulalla ja hatun alta ei saa tulla yksikään karva, muuten kajahtaa: " tukka tuleeee!!!!!" Ja hiukset pitää vielä tunkea haalarin kauluksesta sisään, mutta ei päällipaidan alle, koska muuten kutittavat *huoh*
Paita pitää tunkea housuihin ennenkuin pukee haalarin. Hihat kääntää paidasta aina niin lyhyeksi, ettei vaan osu ranteeseen. Samoin lahkeet pitää kääntää.
Yöhousut on tytöllä suosiolla liian lyhyet, muuten ei nukkumisesta tule mitään.
Ja korvat pitää olla hatun alla kokonaan. Pipoa ei voi pitää, kun se nousee aina sen verran, että saattaa korvannipukka tulla näkyviin ja sitten loputtomiin vedetään pipoa korville. Onneksi kesähatuissa ei ole tarkka!
Meillä kaksi muutakin tyttöä ja heille riittää, että on vaatteet päällä! Ihan sama mitä kurttuja on missäkin... Itse olen ollut ylihysteerinen pukija myös pienenä. Ja vähän vieläkin ;)
Olen antanut tytön pukea vaatteet miten lystää ja suostunut laittamaan hanskat hihan alle. Kyllä se siitä joskus helpottaa. Itselläni meni lapsena ulkoilu ihan läskiksi, jos vaatteet oli päällä " väärin" .
Toisaalta tosi huvittavaa tämä tytön nipotus, mutta kiireaamuina NIIIN rasittavaa!
Nyt esikko viisivuotias, eikä enää yhtä neuroottinen. Toki vieläkin tarkka. Mutta itsekin olen.
Älä kannusta, mutta älä lytistä, olisi minun ohje. Meillä pitää vieläkin olla kinttaiden tasan yhtäpitkästi esillä hihojen alta. Minä teen kuten neiti haluaa. Olen jostain lukenut, että liittyy jotenkin lapsen kehitykseen tämä. Pitää meillä olla mukinkin aika tasan tarkkaan tietyssä kohtaa pöydässä. Ja lautasliinan oikealla puolen ja ja ja ;-) Mutta paljon on helpottanu.
Minusta ehkä helpointa olisi pukea lapselle vaatteet juuri niin kuin hän haluaa. Sitten kun on isompi ja osaa itse pukea paremmin vaatteet, niin antaa hänelle itselleen enemmän vastuuta. Kolmivuotias on vielä kuitenkin aika pieni. Asiantuntijoiden mukaan neli-viisivuotiastakin saa välillä vauvattaa ja on ihan ok pukea niinkin " vanhaa" välillä.
En oikeastaan usko, että olet itse " päästänyt" tilannetta tällaiseksi. Kolmivuotiaasi vain sattuu olemaan erilainen kuin esikoisesi. Meitähän on moneen junaan. Yksiä ei haittaa kulkea niin, että toisessa jalassa on sukka toisessa ei. Itse en pystyisi siihen mitenkään ;)