Kenelle kertoisit, jos saisit tietää sairastuneesi vakavasti?

Kun kävin leikkauksessa, mies ei laittanut mitään viestiä illalla eikä aamulla. Ei mitään.

Kun kotiuduin leikkauksen jälkeisenä iltapäivänä, tuli viesti "pitääkö sut hakea".

Vastasin  "ei, olen nyt taksissa".

Vierailija kirjoitti:

Kun kävin leikkauksessa, mies ei laittanut mitään viestiä illalla eikä aamulla. Ei mitään.

Kun kotiuduin leikkauksen jälkeisenä iltapäivänä, tuli viesti "pitääkö sut hakea".

Vastasin  "ei, olen nyt taksissa".

Minulle tuo olisi ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuosta pitäisi olla huolissaan?

Minä varmaakin kertoisin ensimmäisenä puolisolle ja lapsille.

Parisuhteen tilasta, kun en koe, että haluaisin puolisolle kertoa.

Ap

Olisiko vakavasta sairastumisesta pakko kertoa puolisolle? Mutta jos sinä olet huolissasi parisuhteesi tilasta niin kannattaisiko asialle jotain tehdä.

Siksi kysyinkin, että onko muita näkemyksiä/kokemuksia siitä, onko parisuhteen tilalla ollut merkitystä tällaisen asian kanssa. Vai onko suhde ollut todella hyvä ja silti ei ole halunnut kertoa. Jos ei, niin mikä se tunne on, miksi ei?

Ap

Kertoisin terapeutilleni, en miehelle. Mies ei ole kyennyt tukemaan minua muissakaan isoissa asioissa, niin en haluaisi antaa itseni pettyä tässäkin asiassa. Kun joku sitä kuitenkin ihmettelee, että miksi olemme yhdessä, niin yhteisen lapsen vuoksi. En koe, että on oikein rikkoa yeinperhettä miehen huonojen enpatiataitojen ja tunnetaitojen takia, kun suhde on muutoin perus ok. Suurin osa miehistä on tunnevammaisia enkä jaksa enää edes toivoa löytäväni mitään muuta. Tämä mies ei sentään ole alkoholisti, käytä pilveä joka päivä eikä ole väkivaltainen. On perhekeskeinen moneen mieheen verrattuna ja uskollinen.