2-vuotias ei pysy sängyssä

Me ratkaisimme sängystä karkailun sillä, että toinen aikuisista istui vieressä sen aikaa, että nukahti. Ei kaikista hauskin ratkaisu, mutta sillai suoriutui alla puolen tunnin nukuttamisrumbasta (vieressä istuttiin siis iltasadun jälkeen 15-30min). Kolmivuotiaana, kun lapsi ymmärsi lahjomisen päälle, opetimme nukahtamaan yksikseen.



Sai aina tarran kun nukahti itsekseen. Itsekseen nukahtamiseksi laskettiin se, että kukaan ei istunut vieressä. Veimme siis aluksi moninaisia kertoja takaisin sänkyyn. Sittemmin kun ekat kaksikymmentä tarraa oli kerätty, vietiin sai max. kerran nousta sängystä, että sai tarran. Hienosti oppi. Vajaassa kuukaudessa.



Yöjuoksuja ei ole vieläkään lopettanu, vaikka emme voi mieheni selkävaivojen takia ottaa lapsia viereen nukkumaan. Välillä meillä järjestetään seikkailuöitä, jolloin toinen vanhemmista nukkuu lapsen kanssa jossain - joko meidän sängyssä tai vierashuoneessa. Ja toinen nukkuu sitten toisessa huoneessa. Vähintään kerran yössä käy luonamme, viemme vessan kautta takaisin nukkumaan. On jo viisi vuotias ja näin on siis toimittu jo kolmisen vuotta. Siitä lähtien, kun sai isojen sängyn eli lähti pinnasängystä. Näihin yöjuoksuihin ei tarralahjonnat auta. Kai se puoliunissaan sieltä lähtee, ja herää kunnolla vasta meidän luona, jos silloinkaan.



Kuopus onneksi näyttää ainakin vielä pysyvän sängyssään.



Päiväunia esikoisen kanssa nukuttiin aikuisten sängyssä. Ihana oli itsekin hetkeksi urvahtaa.



Kannattaisiko harkita, että laittaa lapsen sänkyyn vähän aiemmin. Jos nukahtais aiemmin? Tai sitten teillä on vähäuninen lapsi. Jotkut kaksivuotiaathan yrittää jättää päiväunia pois. Meilläkin oli se vaihe esikoisella. Mutta emme antaneet periksi. Päiväunet jäivät pois vasta reilun neljän vuoden iässä, kun oli kotihoidossa. Nyt päiväkodissa saattaa vieläkin joinakin päivinä nukahtaa. Vaikka onkin jo viisivuotias. Enkä pidä yhtään pahana.



Olen muuten kuullut, että mitä paremmin pieni lapsi nukkuu päiväunet, sitä paremmin nukkuis myös yöunet. Meillä ainakin on pätenyt tämä. Ja aamusta kuulemma " saisi" valvoa max. neljä tuntia ennen päiväunia. Eli jos herää seitsemältä, pitäisi päiväunille olla menossa yhdeltätoista. Ei onnistunut meilläkään ihan. Mutta menimme päiväunille usein jo puolikahdeltatoista, ja esikoinen nukahti reippaasti (kunhan oltiin vieressä). Ja nukkui pitkät yöunet. Vasta nyt viisivuotiaana olen alkanut rajoittaa päiväunien pituutta. Mutta tässäkinhän on varmasti yksilökohtaisia eroja. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.



Meillä muuten auttoi joskus ihan fyysinen kiinnipitely. Päivunet tuli paljon nopeammin, kun piti lasta kainalossa, jossa ei päässyt kovin teutaroimaan.

Meillä lasten yöunet ovat klo 21(21.30) -07 eivätkä kummatkaan ole lainkaan väsyneitä. 2v nukkuu alle tunnin päikkärit.



Emme ole koskaan määränneet lasten nukkumamenoaikaa, koska meistä kumpikaan ei kestä tuota nukutusrumbaan. Illalla tarkkailen lasten unimerkkejä - onneksi molemmilla on pienenä ollut selvät unimanööverit - ja sopivalla hetkellä ehdotan/houkuttelen lapset sänkyyn. Isompi meillä on nyt 6 v ja hän sanoo/lähtee itse nukkumaan yhdeksän aikoihin ja houkuttelee pienemmän mukaansa.



Silloinkin 2 v sanoo ETTEI HÄN ole menossa nukkumaan, hän vain menee nukuttamaan veljensä ja meinaa sitten palata alakertaan. Menen heidän kanssa lasten makkariin, luen jatain heille tai sitten jutellaan mukavia hetki ja sen jälkeen sammutetaan valot. Joko istun lasten vieressä pari-kolme minuuttia tai sanon että menen esim viikkaamaan pyykkiä viereiseen huoneeseen tai vessaan tms. Molemmat nukkuvat alta 5 min.



Meillä on molemmat olleet kovia tulemaan viereen nukkumaan. Esikoinen lahjottiin siitä pois 3 v mutta alkoi tulla uudelleen kun vauva syntyi. Onneksi se meni itesestään ohi tosi nopeasti. Pienempää olemme unikouluttaneet nyt 3 kertaa. Joka kerralla on ruvennut pysymään omassa sängyssään parin huutoyön jälkeen ja nukkunut hvyin muutaman viikon, kunnes on taas ollut joku " syy" nukkua hetki vieressä ja rytmit on heti sekaisin. Noita syitä on ollut matkat, sairaudet tai mitä milloinkin. Varsinkin mies nukkuu huonosti jos lapsi on välissämme.



Kunpa tähän olisi joku poppaskonsti!

Meidän pian 2v. ei nuku enää päikkäreitä. Jos nukkuu, niin illalla on hirveä savotta saada hänet nukkumaan ja illat venyy 10 ja yli. Nykyisin, ilman päiväunia illalla menee nukkumaan klo 20-20.30 ja herää aamulla n.7-8 aikaan, joskus harvoin nukkuu 9 asti.



Omaan sänkyyn saadaan hänet sillä, että toinen vanhemmista jää viereen meidän sänkyyn odottamaan nukahtamista. Ei olla kokeiltu jäisikö yksikseen, tod. näk. ei. Meille tämmöinen nukutustaktiikka sopii, tyttö nukahtaa useimmiten jo 5-10min, mikä mielestämme ei oo liian pitkä aika.



Kuhan on isompi niin sit katellaan sitä yksinään nukahtamista.

3-v tyttönen nukkuu edelleenkin aika levottomasti, puhuu unissaan, joskus nauraa, useammin itkee. Joskus oli vaihe että yölläkin lähti sängystä kävelemään, vaikka nukkuu vieressämme. Vinkkinä ajattelin kertoa, että meidän tyttö jätti päiväunet 2-vuotiaana pois. Tavallaan liian aikaisin, sillä vieläkin on " väsyhetki" jossain vaiheessa iltapäivää, mutta meillä on kuitenkin tämä ollut se pienempi paha. Vuoden ajan on ollut sama rytmi.



Tyttö on herännyt lähes koko elämänsä kuudelta. Varmaankin luontaista rytmiä myös, mutta asiaan vaikuttaa tietysti sekin kun isin kello soi joka aamu 06. Aamupäivällä ulkoillaan, n.12-13 aikaan syödään ja mielestäni n. 14-16 välillä tulee sellainen väsähdys. Silloin laitan jotain videota pyörimään että saan lapsen hetkeksi huilimaan, tai sitten luetaan(ei ole kovin suosittu juttu ollut nyt). Kun olin raskaana ja tyttö ja minä oltiin tosi väsyneitä, luin sängyssä ja toivoin että vahingossa simahtaisi. Kuitenkin aina meni niin, että kun oltiin luettu pari satua ja alkoi haukottelemaan ja hieromaan silmiä, pomppasi sängystä ja totesi että " ei lueta enää" . Pelkäsi ilmeisesti nukahtavansa.



Samalla kun päiväunet jäivät pois, alkoi nukahtaa kello 19. Tosi kiva, koko ilta omaa aikaa(nyt tosin vauvan kanssa). Ja nyt nukahtaa heti ja helposti kun on niin väsynyt. 11t yössä on ehkä keskimääräistä vähempi, mutta se on ollut meille sopiva. Huonompi juttu on jos ilta venyy kovin, sillä herää yleensä aina kuitenkin samaan aikaan eikä sitten osaa ottaa univelkaa takaisin. Silloin saatan yrittää saada vielä vähän ennen seitsemää rutistettua nukkumaan...Huonoja puolia tässä on se, että kun isi on pitkään töissä, eivät ehdi juuri viikolla iltaisin touhuta.

Näin ovat aina nukahtaneet nopeasti ja nukkuneet niin hyvin kuin kunkin luonteeseen on kuulunut...



Päiväuniasia on yksilöllistä, tuo neljä tuntia heräämisestä ei kyllä meillä toimisi eikä ole koskaan toiminut, koska lapset eivät niin aikaisin ole vielä väsyjä. Kohta 2-vuotiaan kuopuksemme rytmi on seuraava: ylös klo 06, päiväunille klo 13:30 (nukkuu kolmeen puoli neljään) ja iltapuuhille mennään klo 20, siitä sitten sänkyyn kun ehditään. Tyttö on pph:lla klo 07:30 - 12:30.



Kolme ja puolivuotias keskimmäisemme herää myös tuolloin kuuden jälkeen, menee tarhaan puoli kahdeksan, nukkuu sitten siellä parin tunnin unet (unille menee joskus puoli yhden ja puoli kahden välillä). Iltapuuhille samaan aikaan pikkusiskon kanssa eli nämä kaksi nukkuvat suunnilleen saman verran.



Tää nyt ei auta jos ette kerran halua lasta viereen, mutta esim meidän tapauksessa mikään muu konsti ei toimi. Näin saadaan kaikki nukuttua, ja luotan siihen, että ihan niin kun esikoinen niin jossain vaiheessa haluavat omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn. Voisitteko ajatella että lapsi nukkusii teidän huoneessa mutta omassa sängyssä? Sillon ei ehkä yöllä hyppisi niin paljon sinne tänne!