Eron jälkeen asunnon hankinta YKSIN!
Kuinka moni on ostanut oman asunnon yksin eron jälkeen?
En missään nimessä halua enää miestä jakamaan omaisuuttani vaikka toki tiukkaa tuleekin. Vielä ei ole tämä exän kanssa yhteinen talo myyty mutta kiinnostaa millaisen ostit ja onko ollut tiukkaa? Haaveilen siitä että minulla on asunto YKSIN :)
Kommentit (20)
ostin pienen omakotitalon läheltä kaupunkia noin kymmenkunta vuotta sitten. Talo oli vanha, ja siihen piti noin 50 000€:llä tehdä remonttia lisäksi. Piha on iso, sen laittamisessa olen harrastanut viime vuodet. Lisäksi olen myöhemmin rakentanut ulos lisärakennuksen, jossa minulla on nykyään työtilat.
. Mulla on hyvät joskin vaihtelevat tulot, koska on hyvä ammatti ja en ole ollut pitkiä aikoja poissa työelämästä, mutta lisäksi oli säästöjä ja yhteisen asunnon myynnistä rahaa, joten en tarvinnut hirveän isoa lainaa. Toisin kuin edellisellä en myöskään joutunut tekemään paljonkaan isompia hankintoja koska sain ja otin kyllä omia huonekalujani ihan tarpeeksi mukaan. Iso osa niistä oli perintöä jostain mummolasta, loput esim mun egronomisesti suunniteltua työpistettä, joten ei niitä ollut mitään mieltä jättääkään. Ostaa piti pyykkikone, joka jäi miehelle ja kuivausrumpu, joka oli sopivasti just hajonnut.
Yksin saa vähemmän lainaa kuin kaksi ihmistä saisi, vaikka tulot olisivatkin hyvät, koska yhden ihmisen lainassa sen yhden ihmisen työttömyyttä tai sairastumista ei tasapainota kukaan toinen.
Ei todellakaan ollut intoa omaan. Vuokralla on hyvä.
Uusi rivitaloasunto 2015 ostettuna. Hyvin pärjää lainan kanssa.
Minä ostin sen meidän talon kokonaan itselleni eli maksoin exän ulos. Tässä oon ollut nyt itsekseni lasten kanssa kohta 12 vuotta. Lainan sain maksettua.
Tosin nyt uudessa parisuhteessa haaveillaan vielä yhteisestä talosta. Ehkä sen aika tulee vielä.
Omat tuloni ei ole hyvät, brutto reilu 3000, mutta toki mulla jää kanssa jotakin alkupääomaa (reilu 100000) ja ainakin itse haaveilen että ostan asunnon, sen sijaan että vuokralle lähtisin maksamaan 1000e kk jollekin muulle. Ap
Itse muutin vuokralle kerrostaloon ja tuntui että sairastun siellä. Suku ja ystävätkin totesi että kyllä sun täytyy päästä maalle. Ja aloin katsella pieniä omakotitaloja syrjemmästä, sellaisen olisin ostanut. Mutta päätettiinkin sitten palata miehen kanssa yhteen, joten pääsin takaisin kotiin.
Jos nyt ero tulisi, jäisin ehdottomasti taloon.
Useimmiten eron jälkeen se asunto hankitaan yksin.
Ostin oman asunnon. Ei tullut mieleenkään muuttaa vuokralle.
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten eron jälkeen se asunto hankitaan yksin.
Mutta ei kaikki naiset kyllä OSTA asuntoa yksin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten eron jälkeen se asunto hankitaan yksin.
Mutta ei kaikki naiset kyllä OSTA asuntoa yksin
Miten niin? Minä kyllä omistin asunnon yksin jo ennen kuin tapasin ex-mieheni.
Meillä oli talo jo maksettu ja myytiin se 300.000e hintaan. Ostin sitten kaksion keskustasta. 150.000e ei ihan riittänyt, otin hiukan lainaa lisäksi
Ostin eron jälkeen uudehkon rivitaloasunnon, jossa 3 makuuhuonetta. Kanssani asuntoon muuttivat kaksi teiniä.
Säädin laina-ajan mahdollisimman pitkäksi, eli 25 vuoteen, jotta lainan kuukausierä pysyy mahdollisimman pienenä. Kun teinit (nyt 19 ja 17v) muuttavat joskus omilleen, niin vaihdan tämän johonkin kerrostalokolmioon, jonka pystyn toivottavasti hankkimaan velattomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten eron jälkeen se asunto hankitaan yksin.
Mutta ei kaikki naiset kyllä OSTA asuntoa yksin
Miten niin? Minä kyllä omistin asunnon yksin jo ennen kuin tapasin ex-mieheni.
joo sinä et ole "kaikki naiset".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten eron jälkeen se asunto hankitaan yksin.
Mutta ei kaikki naiset kyllä OSTA asuntoa yksin
Miten niin? Minä kyllä omistin asunnon yksin jo ennen kuin tapasin ex-mieheni.
joo sinä et ole "kaikki naiset".
Totta. Mutta tuskin olen kovin harvinainen tapaus. KAIKKI naiset eivät varmasti osta asuntoa mutta eivät osta KAIKKI miehetkään. Iso osa kuitenkin ostaa. Itsestään selvästi ja helposti.
Minä ostin eron jälkeen yksinään asunnon. Meillä oli ok-talo vielä myymättä, mutta sikäli hyvä tilanne, että se oli jo velaton ja rahaakin oli jäänyt jo säästöön, joten sain omalla osuudellani osan uudesta maksettua, lopusta otin lainaa ja omat tulot riittivät hyvin noiden kulujen maksamiseen. Mies jäi vielä ok-taloon (oli tietenkin jotain viimeistelyjä siellä) asumaan.
Vuoden päästä ok-talokin oli myyty ja rahaa tuli minullekin niin paljon, että maksoin uuden asunnon velat kokonaan pois.
Ostin aikoinaan exän ulos yhteisestä asunnostamme. Lähiökolmio Vantaalla. Otin siihen kaverini alivuokralaiseksi, ettei olisi ollut niin tiukkaa. Onneksi, koska asuntojen hinnat nousivat 90-luvun laman jäljiltä nopeasti ja tein sillä hyvän voiton.
Muuten olisin ostanut kaksion samasta lähiöstä, kuten se poismuuttanut exäni teki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten eron jälkeen se asunto hankitaan yksin.
Mutta ei kaikki naiset kyllä OSTA asuntoa yksin
Vastasin otsikkoon, minkä pitäisi kertoa asia ja se nimenomaan painottaa yksinhankkimisen pointtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten eron jälkeen se asunto hankitaan yksin.
Mutta ei kaikki naiset kyllä OSTA asuntoa yksin
Niin, joillain on jo uusi mies katsottuna, jonka kanssa muutetaan heti yhteen.
Minä ostin parikymppisenä oman ok-talon heti kun sain vakityöpaikan. Ei mennyt vuottakaan kun tapasin mieheni, myin talon ja muutin miehen perässä toiselle paikkakunnalle. Kohta 20 vuotta ollaan oltu kimpassa, mutta jos jostain syystä ero tulisi niin tietysti ostaisin oman talon, en todellakaan lähtisi mihinkään vuokraläävään ja varsinkaan kerros- tai rivitaloon.
Joo, juuri 4 vuotta sitten allekirjoitin kauppakirjat nykyisestä asunnostani. Mulla on 73 neliön luhtitalon alakerran kämppä. Kolmion hankin, koska mukana muutti myös tytär, joka tosin ehti asua alle vuoden ennen kuin muutti omilleen toiselle paikkakunnalle. Tiukkaa oli alkuun kun oli paljon hankintoja (en halunnut paljoakaan huonekaluja talostamme), mutta onneksi oma palkkani on reilusti yli keskipalkan (olen toiseksi ylimmässä tulodesiilissä).
Asuntolainaa on sen verran, että jään eläkkeellekin asuntolaina niskassani, ellen jossain välissä keksi myydä tätä asuntoa ja mennä vuokralle tai hakea ASO-kämppää. ASOissa tosin on varallisuusrajat alle 55-vuotiaille, joten jokunen vuosi pitää vielä odotella.