Tavallaan harmittaa kun on yrittänyt olla hyvä ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävästi kyllä hyvistä teoista tuntuu tulevan vain paskaa niskaan. Rehdisti esimerkiksi tunnustaa jotain mokanneensa jonka olisi hyvin voinut jättää myös kertomatta ja päästä kuin koira veräjästä, mutta sitä ei nähdä minkäänlaisena lieventävänä asiahaarana ja täysillä tur piin vaan. Monet kerrat kaduttanut että ehkä olisi vaan pitänyt olla vähän ns. mulkumpi. Hyvin voisin kyllä olla pahiskin, mutta jonkinlainen dexterimäinen "koodi" velvoittaa kuitenkin toimimaan oikein.

Tunnustettu mokailemeinen ei ole mikään hyvä työ.

Oliko se siis parasta, mitä olet saanut ikinä aikaan?

Ojako olisi pitänyt kaivaa naapurille vai mitä haet takaa? Kaikki hyväksi ja rehelliseksi laskettava on hyvää työtä.

En ole koskaan ollut hyvä.

Lapsena olin kiltti, koska tiesin, että huonosta käytöksestä joutuisi vaikeuksiin =laskelmoivuus.

Lapsena ajattelin, että pitää pyrkiä olemaan kiltti vain, koska kirjoissa ja lastenohjelmissa aina painotettiin kiltteyttä/myötätuntoa/muiden auttamista, ja perheessä ja koulussa varmaan myöskin. En tiedä olisinko koskaan tajunnut itse olla kiltti ja auttaa muita, ellei siihen olisi erikseen kehotettu.

Ajatukseni eivät aina ole täsmänneet sen kanssa, mitä olen sanonut. Olen vain sanonut, mitä tietyissä tilanteissa kuuluu sanoa/mikä on oikea asia sanoa. Eli mieleltäni olen ollut mätä.

En oikeastaan tunne empatiaa. En ymmärrä muita helposti. Jos haluan löytää oikeat sanat, minun täytyy ajatella syvään ja hartaasti. Ja ei edes pitäisi ajatella asiaa laskelmoivasti niin, että pitää löytää "oikeat sanat". Eli empatia ei tule minulle luonnostaan. Ja ei sitä, mitä minä teen, voi edes empatiaksi kutsuakaan.

Pidän itseäni pahana. Noudatan käytösmalleja, jotka koen "hyviksi". Mutta en pidä itseäni hyvänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, häippäset varmasti muualle palstalla, luuseri, sössöttämään noita finglishejä MT-ongelmiesi kanssa. :D

Nyt on trållilla kåkkelibileet. 😄

Mä en ole kirjoittanut tätä aloitusta

enkä yhtä ainoaa fingelska_kommenttia ketjuun.

*Mä en koskaan luo aloituksia.

Pienennäs vähän annosta, nyt menee lennokkaaksi..🥳

Sun piti jo lähteä, eikä poistella viestejä ;) Sekin on selvä MT-ongelmaisen merkki, että poistelee viestejä. ;)

You dont have to a nice person to be a good person

kiltit/hyvät ihmiset ottavat aina turpiinsa, riittää että olet good ihminen.

MT-ongelmainen kova finglish-tyyppi vaatii muilta kovasti, mutta itse poistelee viestejä ja luuserina täällä roikkuu vinkumassa. Mutta onhan hän KIVIKOVA, ei ole koskaan ollut kiltti!

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut hyvä.

Lapsena olin kiltti, koska tiesin, että huonosta käytöksestä joutuisi vaikeuksiin =laskelmoivuus.

Lapsena ajattelin, että pitää pyrkiä olemaan kiltti vain, koska kirjoissa ja lastenohjelmissa aina painotettiin kiltteyttä/myötätuntoa/muiden auttamista, ja perheessä ja koulussa varmaan myöskin. En tiedä olisinko koskaan tajunnut itse olla kiltti ja auttaa muita, ellei siihen olisi erikseen kehotettu.

Ajatukseni eivät aina ole täsmänneet sen kanssa, mitä olen sanonut. Olen vain sanonut, mitä tietyissä tilanteissa kuuluu sanoa/mikä on oikea asia sanoa. Eli mieleltäni olen ollut mätä.

En oikeastaan tunne empatiaa. En ymmärrä muita helposti. Jos haluan löytää oikeat sanat, minun täytyy ajatella syvään ja hartaasti. Ja ei edes pitäisi ajatella asiaa laskelmoivasti niin, että pitää löytää "oikeat sanat". Eli empatia ei tule minulle luonnostaan. Ja ei sitä, mitä minä teen, voi edes e

Et ole paha vaan hyvä. Teot ratkaisevat. Tuolla tavallahan lapset opetetaan sosiaalistumaan. Monet yhä luulevat, että lapsi oppii itsekseen, mutta niin se ei ole. Ajatuksesi ovat vain ajatuksia ja ne saavat olla mitä vain ja se on sallittua ja normaalia. Olet hyvä ihminen

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut hyvä.

Lapsena olin kiltti, koska tiesin, että huonosta käytöksestä joutuisi vaikeuksiin =laskelmoivuus.

Lapsena ajattelin, että pitää pyrkiä olemaan kiltti vain, koska kirjoissa ja lastenohjelmissa aina painotettiin kiltteyttä/myötätuntoa/muiden auttamista, ja perheessä ja koulussa varmaan myöskin. En tiedä olisinko koskaan tajunnut itse olla kiltti ja auttaa muita, ellei siihen olisi erikseen kehotettu.

Ajatukseni eivät aina ole täsmänneet sen kanssa, mitä olen sanonut. Olen vain sanonut, mitä tietyissä tilanteissa kuuluu sanoa/mikä on oikea asia sanoa. Eli mieleltäni olen ollut mätä.

En oikeastaan tunne empatiaa. En ymmärrä muita helposti. Jos haluan löytää oikeat sanat, minun täytyy ajatella syvään ja hartaasti. Ja ei edes pitäisi ajatella asiaa laskelmoivasti niin, että pitää löytää "oikeat sanat". Eli empatia ei tule minulle luonnostaan. Ja ei sitä, mitä minä teen, voi edes e

Sä olet ylivaativa itseäsi kohtaan. Tuo on kotikasvatusta ja käytöstapoja.

Onko tuo ylempi kirjoittaja ollut perheensä musta lammas? Itse olen ollut, ja siihen rooliin just kuuluu tuo, että pitää olla aina täydellisen kiltti, mutta silti on aina paha.

Hyvä käytös onkin laskelmoivaa, mutta ei huonokaan käytös käy, siis sinulta. Kultalapsisisarus sen sijaan on ihanan aito ja rehellinen, kun käyttäytyy huonosti.

Ikäviä ajatuksia ei saa sanoa, koska se ei ole kivaa käytöstä, sinulta. Kun kuitenkin välillä ajattelet ikävästi, se on epärehellistä ja olet paha ihminen. Sisaruksesi sen sijaan, no katso tuosta ylempää.

Sinun empatiasi on vääränlaista empatiaa, se ilmenee ja kohdistuu väärin. Muiden perheenjäsenten empatia on parempaa, mutta jännästi se ei oikein ikinä kohdistu sinuun. Sinuun kohdistuu huonoja asioita, koska ne sopivat sinuun ja sinulle paremmin.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut hyvä.

Lapsena olin kiltti, koska tiesin, että huonosta käytöksestä joutuisi vaikeuksiin =laskelmoivuus.

Lapsena ajattelin, että pitää pyrkiä olemaan kiltti vain, koska kirjoissa ja lastenohjelmissa aina painotettiin kiltteyttä/myötätuntoa/muiden auttamista, ja perheessä ja koulussa varmaan myöskin. En tiedä olisinko koskaan tajunnut itse olla kiltti ja auttaa muita, ellei siihen olisi erikseen kehotettu.

Ajatukseni eivät aina ole täsmänneet sen kanssa, mitä olen sanonut. Olen vain sanonut, mitä tietyissä tilanteissa kuuluu sanoa/mikä on oikea asia sanoa. Eli mieleltäni olen ollut mätä.

En oikeastaan tunne empatiaa. En ymmärrä muita helposti. Jos haluan löytää oikeat sanat, minun täytyy ajatella syvään ja hartaasti. Ja ei edes pitäisi ajatella asiaa laskelmoivasti niin, että pitää löytää "oikeat sanat". Eli empatia ei tule minulle luonnostaan. Ja ei sitä, mitä minä teen, voi edes e

Minä olen juuri tuollainen, ja minulla on neurolla sairaalassa pitkän kaavan mukaan testattu ja diagnosoitu Asperger.