Puolisolle ei tunnu riittävän minun koulutukseni?
Ajattelin kouluttautua insinööriksi. Hain sekä yliopistoon että ammattikorkeakouluun. Ensin mainittuun en päässyt, mutta ammattikorkeakoulusta näytettiin vihreää valoa. Olen jo vähän vanhempi hakija eikä minulta löydy vielä korkeakoulututkintoa eli olen ensikertalainen. Puolison mielestä minun ei kannattaisi ottaa tuota ammattikorkeakoulupaikkaa vastaan vaan yrittää vielä uudestaan yliopiston puolelle ensi vuonna. Tämä tarkoittaisi, että minulle tulisi edelleen yksi vuosi lisää omaan ikämittariin (se ahdistaa minua, koska koulukin kestää vuosia ja haluaisin tuon alan töihin pian) ja minun pitäisi pian löytää uusi työpaikka, koska jäin hiljattain työttömäksi ja olen tällä hetkellä työtön.
Puolison suhtautuminen amk:hon oli yllättävän negatiivinen. Tuntuu kuin olisin puun ja kuoren välissä. Rakastan puolisoani ja hän varmasti tarkoittaa hyvää ja uskoo siihen, että voisin pystyä parempaan jos yritän vielä ensi vuonna uudestaan. Samaan aikaan olen tosi uupunut ja itsetunto on pohjamudissa. Epäilen itse omia kykyjäni suoriutua pääsykokeista yhtään sen paremmin ensi vuonna kun jäin nyt aika kauas siitä, ja itse olin suunnitellut, että voisin myös hakea niillä amk-papereilla sinne diplomi-insinööripuolelle. Puolison mielestä se on riskialtista, koska hakijoita on paljon ja sieltä yliopiston tekniikkapuolelta olisin päässyt suoraan jatkamaan siihen diplomi-insinööripuolelle.
En ole varma olenko itse johdatellut puolisoani omissa haaveissani harhaan (eli ei se diplomi-insinöörin paperi itselleni nyt mikään välttämättömyys ole, mutta olen vain väläyttänyt sitäkin suunnitelmaa) eli senkö takia hänelle oli noin vaikeaa hyväksyä että saatan ottaa amk-paikan vastaan. Vai onko taustalla toteutumassa se pelko että puoliso odottaa minusta jotain hirveän menestynyttä ja näytän olevan ihan vaan tavallinen tyhmä tallaaja.
Kommentit (18)
Rakastava puoliso hyväksyy sut tavallisena tallaajana. Jos ei hyväksy, ei ole oikea ihminen sulle.
Toi on naisen paskatesti. Et läpäise sitä mielistelemällä naista vaan tekemällä niin kuin itse haluat.
Mikä vika muka AMK-inssin tutkinnossa?
Mikä tekniikan ala tarkemmin?
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika muka AMK-inssin tutkinnossa?
Mikä tekniikan ala tarkemmin?
Niin tätä kannattaa varmaan alkaa kysyä näiltä naisilta. AMK-tutkinnoissa taitaa olla monelle naiselle jokin vika, jos mieheltä löytyy sellainen eikä niitä kandin papereita.
No, sullahan ei ole minkäänlaista koulutusta, joten ei ihmekään, ettei "koulutus tunnu riittävän puolisolle". AMK:hon pääsee, jos on pulssi, joten ei ihme, että pääsit sisään. Joskus on vaan parempi tyytyä siihen, mihin omat kyvyt riittää. Ikä tuntuu olevan myös ongelma, oletko kenties kuolemassa pian? Jos et, aika ihme, kun työt kuitenkin jatkuvat 70 v. asti.
Miksi annat edes puolison päättää asioistasi?
Puoliso ei päätä näitä asioita. Jos olisin iäkkäämpi, työtön hakija, niin ilman muuta ottaisin amk paikan vastaan
Amk-tutkinnossa ei ole mitään vikaa, mutta tottakai sillä tehdään erilaisia töitä kuin DI:n papereilla. Ja mies on oikeassa siinä, että siirtymä ei onnistu mitenkään automaattisesti. Eli olennainen kysymys on nyt, että mitä ap haluaa tulevaisuudessa työkseen tehdä? Haluaako hän olla työnjohtaja tai työmaapäällikkö työmailla, vai haluaako hän esim suunnitella tai kehittää enemmän valkokaulusympäristöissä?
Myös AI-kehitys kannattaa ehkä ottaa huomioon.
Joskus on myös kuullut kuinka puoliso ei pidä siitä, että nainen kouluttautuu. Tämä johtuu usein miehen omasta epävarmuudesta. Sopivan ihmisen kanssa on hyvä olla, ei katso koulutustaustaa, titteleitä vaan sitä ihmistä, persoonaa itseään hyväksyen tämän.
Vierailija kirjoitti:
Rakastava puoliso hyväksyy sut tavallisena tallaajana. Jos ei hyväksy, ei ole oikea ihminen sulle.
Kyllä. Mutta eikö rakastava puoliso voi myös huomata potentiaalin toisessa? Jos molemmille on esimerkiksi tullut haaveeksi yrittää menestyä urapuolella niin missä menee se hyvän maun raja, että miten toista voi ehkä yrittää puskea yrittämään vielä parempaan suoritukseen? Olen siis kanssasi samaa mieltä, mutta tuota vaan jäin pohtimaan. Suomessa menettää sen ensikertalaisuuden ja jatkossa saman koulutusasteen kouluun pääseminen on vaikeampaa, jos ottaa paikan vastaan mutta jättää sen kesken taikka vaihtoehtoisesti valmistuu ja sitten hakee toiselle alalle.
Vierailija kirjoitti:
No, sullahan ei ole minkäänlaista koulutusta, joten ei ihmekään, ettei "koulutus tunnu riittävän puolisolle". AMK:hon pääsee, jos on pulssi, joten ei ihme, että pääsit sisään. Joskus on vaan parempi tyytyä siihen, mihin omat kyvyt riittää. Ikä tuntuu olevan myös ongelma, oletko kenties kuolemassa pian? Jos et, aika ihme, kun työt kuitenkin jatkuvat 70 v. asti.
En minä ole päässyt amk:hon vaikka minulla on käsittääkseni pulssi, olen hakenut kolme kertaa ja enää en hae. Hain tosin niihin joihin oli eniten tunkua mutta ei sinne ainakaan 10 vuotta sitten kaikki hakijat päässeet.
Vierailija kirjoitti:
No, sullahan ei ole minkäänlaista koulutusta, joten ei ihmekään, ettei "koulutus tunnu riittävän puolisolle". AMK:hon pääsee, jos on pulssi, joten ei ihme, että pääsit sisään. Joskus on vaan parempi tyytyä siihen, mihin omat kyvyt riittää. Ikä tuntuu olevan myös ongelma, oletko kenties kuolemassa pian? Jos et, aika ihme, kun työt kuitenkin jatkuvat 70 v. asti.
Aikamoista yleistystä ja aliarviointia. AMK:ssa on aloja, joihin on vaikeampi päästä kuin moneen yliopiston tiedekuntaan esim isoissa kaupungeissa kätilö ja ensihoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastava puoliso hyväksyy sut tavallisena tallaajana. Jos ei hyväksy, ei ole oikea ihminen sulle.
Kyllä. Mutta eikö rakastava puoliso voi myös huomata potentiaalin toisessa? Jos molemmille on esimerkiksi tullut haaveeksi yrittää menestyä urapuolella niin missä menee se hyvän maun raja, että miten toista voi ehkä yrittää puskea yrittämään vielä parempaan suoritukseen? Olen siis kanssasi samaa mieltä, mutta tuota vaan jäin pohtimaan. Suomessa menettää sen ensikertalaisuuden ja jatkossa saman koulutusasteen kouluun pääseminen on vaikeampaa, jos ottaa paikan vastaan mutta jättää sen kesken taikka vaihtoehtoisesti valmistuu ja sitten hakee toiselle alalle.
Tänä päivänä korkeakouluun pääsy ei ole kovin helppoa. Mitä jos aloittaja ei menesty seuraavan vuoden valintakokeissa ja on taas välivuodella? Aika kuluu kuitenkin ja aloittaja mainitsi hänellä jo ikää olevan sekä haluavansa aloittaa mahdollisimman pian. Pitää tehdä silloin valinta itselle tärkeistä lähtökohdista. Totuus on se, että ikää tullessa opiskelukaan ei ole niin helppoa kuin nuorella iällä. Saa tehdä enemmän työtä sen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Jos molemmille on esimerkiksi tullut haaveeksi yrittää menestyä urapuolella niin missä menee se hyvän maun raja, että miten toista voi ehkä yrittää puskea yrittämään vielä parempaan suoritukseen?
Ei se mikään hyvän maun raja ole, eikä sellaista ehkä olekaan. Se, että puskee ja tukee toista kaikissa tämän haaveissa ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että se toinen kelpaa ja tulee rakastetuksi myös juuri tällaisenaan. Itse asiassa sen tukemisen ja puskemisen tärkeä osa on, että kelpaa tällaisenaaan ja vaikka epäonnistuisi.
Puoliso antaa järkeviä neuvoja, olettaen että sinun toiveena oli kuitenkin se DI.
Keskustele hänen kanssaan tehden selväksi, että pelkkä amk-inssi on sinulle ihan yhtä riittävä ubelma.
Kuulostaa siltä, että puiliso yrittää parhaansa mukaan tukea, kun arvelee, että tulet itse katumapäälle myöhemmin.
Onko kyse jostain muusta? Tulot pienenevät opiskellessa ja puolisolla ehkä vauvahaaveita tms? Neljä vuotta opiskelijan tuloilla on aika pitkä aika.
Puoliso ehkä ajattelee, että jos joka tapauksessa haet DI-koulutukseen ensi vuonna, olette opiskelijabudjetilla vuoden turhaan. Hän ei ehkä hoksaa, että vuosi opiskelua tuo hyvät pohjatiedot ensi kevään DI-hakuun ja kursseja saa hyvin myös hyväksiluettua jos pääsee myöhemmin yliopistoon. Opiskelijapaikan vastaanottamalla olet paljon paremmissa asemissa seuraavaan hakuun.
Muista että inssiksi lukee 4 vuodessa ja DIksi 6 vuodessa.
Ja minkä ikäinen olet?