Joku yrittänyt lääkikseen kahdeksan kertaa

Vierailija kirjoitti:

Se on tämä nykyaika joka saa ihmiset uskomaan että jokainen on yhtä hyvä ja voi onnistua missä tahansa.

 

Mutta kun ei ole. Tuosta tyypistä ei ole lääkäriksi, minustakaan ei ole balettitanssijaksi. Joskus ne realiteetit on vain kohdattava. Tai pettyy jatkuvasti.

Niin. Ajattele pääsykoe on kuitenkin oiva tapa valita opiskelijat; monessa muussa maassa paikat myydään heille joilla on varaa ja mahdollsiuus maksaa ja osaa. - Aika näyttää kuinka kauan Suomessa nykymalli jatkuu; onhan sitä väläytetty täälläkin, että yksittäisten kurssien lisäksi pitäsi olla oikeus ja mahdollsiuus ostaakin yliopisto-tutkinto-opiskelupaikka. Suomalaiset opiskelijat eivät tajua kuinak etuoikeutettuja ovat vinkuessaan opintotien ym etujensa muka vähyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Aikana ennen ensikertalaiskiintiötä ja todistusvalintaa oli hyvin tyypillistä että sisään piti pyrkiä ainakin se 3-5 kertaa ennenkuin lääkiksen ovet aukenivat. 

Olen sitä sukupolvea, että minun ikäiseni lääkärit joutuivat tankkaamaan lukion bi-fy-ken lisäksi Galenos-kirjan. Koulukavereissani oli heittämällä yli kymmenen lääkiksestä haaveilevaa ja silloin oli normi että kukaan, siis KUKAAN ei kävele sisään lääkikseen ekalla yrittämällä. Toisellakin yrittämällä sisäänpääsy oli jo melkoinen saavutus. Tunnen neljä nyt jo lääkäriksi valmistunutta ja jopa ne joiden vanhemmat kustansivat joka vuosi parhaat valmennuskurssit ja rahoittivat välivuodet niin että aikaa Galenoksen tankkaamiselle jäi, pääsivät sisään vasta kolmannella tai neljännellä yrittämällä.

Iso osa lääkiksen "status"-asemaa on tuossa vuosien takaisessa rumbassa. Nykyään asia on tietty eri. Ensin poistettiin erillinnen pääsykoekirja ja koe

Poistaako tuo lääkiksen "statuksen" vai tekeekö tai onko "jo" tehnyt sen, että lääkikseen valmentautuninen alkaa aiempaa huomattavaati nuorempana? Jolloin entistä merkittävämpää on, miten lähipiiri / koti ja vanhemnat osaavat tai pystyvät antamaan evästä entistä nuoremmille.

Omana aikanani lukiin saattloi ottaa vielö melko rennosti, sanottiin jop, että lukioon meni osa vakn saadakseen jatkoajan miettiä aikoivat myöhemmin (Samalla kun amnattikoulun valinneita katsottiin vähän nenänvartta pitkin)

Nyt jännätään yhä useammin päästäänkö "omA juttu" tukevaan lukioon ja pelätään, että ellei pääse niin "omasta jutusta" kiinni pitäminen (kuten lääkikseen pääseminen) pidetään tuhat kertaa vaikeampana, vaikka periaatteessa kaikissa lukioissa pitäisi saada "riittävät valmiudet" mutta onko itse petosta, jos uskoo sen riittävän? Saako edes "väärässä lukiossa" keskittyä omaa  juttuunsa? Tai kuinka moni 16 kesäinen edes tietää itse mitä hän haluaa tulevaisuudessa, vaikka vain opiskella? 

Tietysti aina on ja on ollut heitä jo hyvin nuorena tietävät, mitä haluavat opiskella ja mistä ovat kiinnostuneita. Mutta ei pitäisi olla myöhäistä jos kiinnostus lääkiksen opinnoista (tai mistä muusta hyvänsä opinnoista) syttyy vasta lukioaikaba ellei vasta sen jälkeen.

Olisi ilävää, jos tällaisten "myöhäisheränneiden" oliso hyvin raskas,ikäänkuin rangaistuksena, että mitäs keksivät ja löysivät kiinnostulsensa ja halunsa ni-in myöhään. Vaikka ei sinne ilärajaa taida (vielä) olla.