Mikähän minussa on kun huomaan että työkaverit eivät koe minua yhtenä heistä

Olet ammattitaitoinen ja lapset pitävät sinusta. Syy on siis kateus.

Oletko tyypillinen nuorempien nainen joka meni töihin sillä asenteella että työyhteisö sopeutuu sinuun että sinun ei tarvi sopeutua työyhteisöön mikä on hyvin monen nuoren naisen asenne kun tulee töihin?

Lopeta selittely ja anna hiljaisuuden puhua puolestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Marrttyrius on narsismin piirre.

Ei tuota saa sanoa ääneen kun jokainen nainen tuohon syyllistyy!!!!

Vierailija kirjoitti:

Ovat kateellisia. 

Case closed.

Tämä selitys on todella typerä. 

Vierailija kirjoitti:

Kateus todennäkösin vaihtoehto.

 

Kyllä hyvin monissa paikoissa hiljaiset kutsutaan mukaan. Jollei sitten oo jotain jokaa herättää kateitta.

Kateus tuo ihana tekosyy millä naiset perustelevat aina että ei tarvitse miettiä mitä itse teen väärin. Ei ole naista joka ei itseään parhaana pitäisi ja tästä johtuen itserakkaasti kuvittelee että kaikki on vain kateellisia jos ei tykkää naisen itsekkäästi käytöksestä. Naiset on äärimmäisen kieroja joka asiassa ja itse rakkaus ja omahyväisyys löyhkää todella pitkälle

Olisin sinuna vain oma itseni enkä yrittäisi miellyttää ketään. Enkä todellakaan kaipaisi mitään tarhantätien hyväksyntää.

Mä olen aina ollut tuollainen, mutta en mä sitä jaksa miettiä tai siitä välittää. Jo koulussa opin sen, että ihmiset ei pidä minusta, ja jos taas yritän esittää sellaista joista he pitäisivät, en saa siitä itse mitään koska hyväksyntää en saa minä vaan esitetty roolihahmo. Joten annan ihmisten olla mitä ovat, ja pysyttelen omissa oloissani.

Juntteja. Mutta eikös nyt oltukin tarhalla?

Olet varmaan jotenkin sosiaalisesti akward.

Minäkään en ollut järin suosittu viimeisessä työpaikassani ja johtui alun alkaen varmaan siitä ettei persoonani ja tapani toimia istuneet tähän työpaikkaan jossa asiat oli tehty vuosikymneniä saman kaavan mukaan. Siitäkään ei pidetty, että olen luonteeltani umpirehellinen ja sanon mielipiteeni suoraan ja kaunistelrmatta eikä tapoihini kuulunut myöskään kenenkään mielistely. Pahin oli se, että uskalsin ehdottaa esimiehille joudenkin käytäntöjen ja tapojen muuttamisen ja osa ehdotuksistani myös toteutettiin ja se ei kyllä ollut kaikkien mieleen. Olin lopulta tässä työpaikassa 20 vuotta eli eläköitymiseeni asti.

Vierailija kirjoitti:

Usein ulkopuolelle jää muita hiljaisempi ja vetäytyvämpi ihminen. Häntä ei kukaan tule kutsuneeksi mukaan. Toisaalta työpaikatkin voivat olla erilaisia tässä asiassa. Jossakin pyydetään uudetkin työntekijät kahville, jossakin ei.

Asiaa voi toisinaan auttaa, jos keksii jotain hauskaa kerrottavaa, mistä muut haluavat tietää ja kuulla. Mutta sekin on arpapeliä.

Joissakin paikoissa on jo valmiiksi omat kuppikunnat ja uutta ihmistä ei vaan oteta mukaan ollenkaan, vaikka kuinka puhelias ja sosiaalinen olisi.

Mulla on tämä sama hyvin pitkälti ja ei ole vain tunne vaan ihan joka paikassa toistuu samanlainen käytös. Itsestä tuntuu, ettei mua arvosteta, pidetään vähöpätöisenä jne. Surkee fiilis, jonka kanssa kamppaillut läpi elämän. 

En enää jaksa edes yrittää, teen hommat ja lähen menemään. Työyhteisö ei ole mun juttu, vaikka niin haluaisinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus todennäkösin vaihtoehto.

 

Kyllä hyvin monissa paikoissa hiljaiset kutsutaan mukaan. Jollei sitten oo jotain jokaa herättää kateitta.

Kateus tuo ihana tekosyy millä naiset perustelevat aina että ei tarvitse miettiä mitä itse teen väärin. Ei ole naista joka ei itseään parhaana pitäisi ja tästä johtuen itserakkaasti kuvittelee että kaikki on vain kateellisia jos ei tykkää naisen itsekkäästi käytöksestä. Naiset on äärimmäisen kieroja joka asiassa ja itse rakkaus ja omahyväisyys löyhkää todella pitkälle

Jotkut ei vaan kaipaa minkäänlaisia kavereita oli kyse sitten työkavereista tai vapaa-ajan kavereista. Heille riittää vain yksi ihminen ja se on oma puoliso. Kavereiltakin halutaan vain seksiä tai taloudellista hyötyä ja jos niitä ei saa niin kaveri heitetään menemään. Eivät he tarvitsi kavereita.

Ehkä olet vähän sellainen " anteeksi olemassa oloni " tyyppi, kun pohdit tällaista asiaa niin paljon että erehdyt siitä tällaiseen tunkioon kirjoittamaan. 

Hanki elämä ja pysy poissa nettikeskusteluista kun sinulla työpaikkakin vielä

Sama juttu. Ihmiset ei kuuntele tai ymmärtää (tahallaan) väärin kaiken mitä sanon. Sillä erotuksella sun tilanteeseen, että pääsen helposti mukaan porukkaan kuuntelijan roolissa. Osa ihmisistä tykkää käyttää minua myös rekvisiittana ja viihdykkeenä ts. jos "parempia" tyyppejä ei ole saatavilla kelpaan esittämään kaveria. Somepäivityksistä minut rajataan yleensä pois. 

Ja muista että työkaverit on aina vain työkavereita. Liiallinen kaveeraaminen johtaa aina pitkässä juoksussa ongelmiin työelämässä. Ei pidä jutella yksityisasioita ja etäisyys pitää pitää.

Katso sarja Sweetpea ja ota siitä opiksi

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset ymmärtäis että on muutakin kuin tämä fyysinen maailma niin avautuis monta asiaa. Yleensä monet täysin feikit tyypit jotka esittää ja piilottelee jonkun keksimänsä fasadin takana pelkää aitoja ja autenttisia ihmisiä. Jotkut tyypit operoi maskin takana ja niiden pahin pelko on paljastuminen.

Suurin osa meistä on töissä ihan vaan tekemässä  töitä, ei osana laajempaa salaliittosuunnitelmaa.

Missä välissä siellä päiväkodissa oikein ehditään porukalla juttelemaan? Minä olen ain kuvitellut, että työ on raskasta ja sitä tehdään koko ajan eikä istuskella kahvilla. Nähtävästi olin väärässä. Ja nyt ymmärrän senkin, miksi lapset ehtivät päiväkodissa puremaan ja raapimaan toisiaan: siellä aikuiset istuvat omalla porukalla kadehtimassa sitä yhtä, joka puhuu muiden päälle.