Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten arkesi parani, kun erosit puolisostasi pikkulapsiaikana?
29.06.2025 |
Kysymykseni on osoitettu henkilöille, jotka ovat itse halunneet erota pikkulapsiaikana, siis ennen kuin lapsi on mennyt kouluun?
Kun itse ainakin ihmettelen, että miten se voi olla parempi/helpompi tilanne, että sulla on vaikka 4-vuotias lapsi, että sä hoidat hänet yksin vuoroviikoin tai enemmänkin, kuin että asuisit yhdessä lapsen toisen vanhemman kanssa ja hän jakaisi vanhemmuutta/lapsen asioiden hoitoa sun kanssa? Eikö se ole raskasta hoitaa lähes aina lapsen asiat yksin?
Kuulemma alle kouluikäisille ei edes suositella vuoroviikkoasumista.
Kommentit (74)
Huomasitteko muut että ilmeisesti Sanna Marin myös kirjoitteli ketjuun, ihana jumalattaremme💞🤗💃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvinnut siivota miehen jälkiä eikä kuunnella ilkeilyä. Yksin hoidin lapsen jo ennen eroa, joten ero oli vain ja ainoastaan helpotus. Lapsen ja isänsä väleillekin ero teki lopulta hyvää. Isän oli pakko alkaa kiinnostua isänä olemisesta.
En olisi suostunut vuoroviikkosysteemiin tai sitten se pitäisi olla niin, että aikuiset vaihtavat asuntoa vuoroviikoin ja lapset pysyy samassa paikassa.
Minulla oli myös yksi lapsi vähemmän sen jälkeen kun erottiin, lapset oli 2 ja 7. Lapset piti olla miehellä joka toinen viikonloppu mutta kuskasi heidät suoraan äidilleen ja loppujen lopuksi ei hakenut heitä ollenkaan tai toi kesken viikonlopun kotiin ilmoittamatta edes etukäteen mitään. Kerran jätti lapset portille ja minä olin saaressa vanhempieni mökillä. Sain heidät sitten yökylään kavereille sovittua.
Lapset on nyt jo aikuisia ja perheellisiä. Hyvät tutkinnot on ja työt. Taloudellisesti tiukempaa totta kai mutta kaikkea ei voi mitata rahassa. Uskon, että lapsista ei olisi kasvanut niin täyspäisiä, jos olisivat isänsä kanssa asuneet koko lapsuutensa ja nuoruutensa.
"Jakaisi vastuun ja vanhemmuuden"..tirsk. Perseilevästä ja flegmaattisesta ex-miehestä kasvoi kelpo viikonloppuisä (sosiaalisen paineen vuoksi: olisi ollut hankala selittää ex-appivanhemmilleni (joiden kanssa itselläni on aina ollut hyvät välit) miksi ei hoida omia vastuitaan etävanhempana). Sain lapsivapailla palautua ja harrastaa. Lisäksi talouteni parani (en ymmärrä mihin ex rahat tuhlasi), minusta tuli rennompi ja positiivisempi äiti. Kotona oli vähemmän pyykkiä, vähemmän sotkua ja enemmän iloa, naurua ja hyviä fiiliksiä. Ero oli elämäni paras päätös.
Oli yksi lapsi vähemmän hoidettavana, ruokittavana ja passattavana.
Mies tajusi melko pian, jos ei kanna vastuuta 50/50, mitään lapsi-isä kiintymyssuhdetta ei synny. Lapselle alkoi muut asuat merkitsemään enemmän, kuin oma isä. Lapsi ei odota, milloin isällä olisi aikaa, vaan sen aika on nyt, ei vuoden kahden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli yksi lapsi vähemmän hoidettavana.
Mies paljastui täydelliseksi lapseksi, kun olisi pitänyt ottaa vastuuta lapsiarjesta.
Oli helpotus.
Kliseisiä latteuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotkut eroaa toistuvasti pikkulapsiaikana. Minäkin kerran kävin treffeillä 40-vuotiaan miehen kanssa,jolla oli 3- ja 11-vuotiaat lapset. Minä toetenkin oletin, että ne on saman naisen kanssa hankittu, kunnes treffeillä tuli ilmi, että niillä on eri äidit. Siis toisin sanoen hän on kahdesti eronnut pikkulapsiaikana, jos lapsilla on ikäeroa 8 vuotta ja nainen vaihtunut siinä välissä. Ne lapset kuulemma olivat hänen luonaan 50/50 eli vuoroviikoin. Hän vielä haaveili, että haluaisi kaksi lasta lisää.
Vierailija kirjoitti:
jotkut eroaa toistuvasti pikkulapsiaikana. Minäkin kerran kävin treffeillä 40-vuotiaan miehen kanssa,jolla oli 3- ja 11-vuotiaat lapset. Minä toetenkin oletin, että ne on saman naisen kanssa hankittu, kunnes treffeillä tuli ilmi, että niillä on eri äidit. Siis toisin sanoen hän on kahdesti eronnut pikkulapsiaikana, jos lapsilla on ikäeroa 8 vuotta ja nainen vaihtunut siinä välissä. Ne lapset kuulemma olivat hänen luonaan 50/50 eli vuoroviikoin. Hän vielä haaveili, että haluaisi kaksi lasta lisää.
no jos on jo kaksi kertaa eronnut lapsen ollessa pieni, niin silloin pitää jo katsoa peiliin. Tuossakin tapauksessa mies ollut jo aikuinen mies eikä mikään poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset 5- ja 7-vuotiaat, kun erottiin. Joka toinen viikonloppu tai useamminkin lapset isällään. Jäin sitten totaalisesti yksinhuoltajaksi muutaman vuoden kuluttua erosta. Mutta elämä parani. Ei tarvinnut katsella viikonloppuisin (välillä viikollakin) kännäilyä, sain sosiaalisen elämän takaisin, ei tarvinnut hävetä jörrikkää miestä juhlissa, kaikkia ylimääräisiä rahoja ei tuhlattu järjettömiin "kun muillakin on" -ostoksiin, syötiin muutakin kuin perunaa ja lihaa... huh vaikka mitä. Toki jouduin taloudellisesti tiukemmalle, auto vaihtui halvempaan, huushollihommat jäi vain itselle (näissä mies oli aktiivinen). Raskaat olivat yh-vuodet, mutta siitä selvittiin.
Vierailija kirjoitti:
Lapset 5- ja 7-vuotiaat, kun erottiin. Joka toinen viikonloppu tai useamminkin lapset isällään. Jäin sitten totaalisesti yksinhuoltajaksi muutaman vuoden kuluttua erosta.
kuoliko lasten isä nuorena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasitteko muut että ilmeisesti Sanna Marin myös kirjoitteli ketjuun, ihana jumalattaremme💞🤗💃
Toivotaannyt, että Sanna -addikti/trollaaja saa lääkitykset pian kohdilleen. Tai pääsee osastohoitoon.
Eron myötä arki helpottui. Ei ollut enää kuin lapsesta huolen pitäminen ja itsestä. Kotitöiden määrä väheni ja mieli sai rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli yksi lapsi vähemmän hoidettavana.
Mies paljastui täydelliseksi lapseksi, kun olisi pitänyt ottaa vastuuta lapsiarjesta.
Oli helpotus.
Kliseisiä latteuksia.
Kyllä! Mutta valitettavan totta.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä se ongelma oli, ettei lastenhoito jakautunut yhdessä asuessa. Miehen mielestä oli vain hänen omaa aikaansa (hän kävi harrastuksissa jne.) ja perheen yhteistä aikaa. Oli ihan vastahankaan, jos minä edes pohdiskelin jonnekin harrastukseen menoa.
Ottaen huomioon, ettei mies kovinkaan paljoa ollut ollut lasten kanssa yksin ennen eroa, sovimme, että eron jälkeen hän piti lapsia joka toisen viikonlopun.
Mutta sekin, että edes joka toinen viikonloppu mulla oli mahdollisuus harrastaa ja nähdä ystäviä ilman lapsia, oli todella iso henkireikä, mikä auttoi jaksamaan sitä arkipyöritystä.
Ymmärrän tuon "vapaa-viikonlopun" henkireiän, mutta itsestä jotenkin tuntuisi vaikealta jättää lapsia sellaiselle, joka selvästi halua olla heidän kanssaan. Voisiko itse sitten oikeasti rentoutua, mutta varmaan kaikkeen tottuu. Ja ehkä se ex-puolisokin tuo itsestään toisenlaisen (paremman) puolen vanhempana, noin uudessa tilanteessa
Vierailija kirjoitti:
Huomasitteko muut että ilmeisesti Sanna Marin myös kirjoitteli ketjuun, ihana jumalattaremme💞🤗💃
Voi vit tu mikä idiootti sä olet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli yksi lapsi vähemmän hoidettavana.
Mies paljastui täydelliseksi lapseksi, kun olisi pitänyt ottaa vastuuta lapsiarjesta.
Oli helpotus.
Kliseisiä latteuksia.
Kliseet muodostuu niin: lauseet joita joudutaan toistamaan puutumiseen asti. Valitettavasti edellä mainittu kuvaus on täydellisen osuva kuvaus monen todellisuutta: mies on lisälapsi.
Ei kuulosta kivalta. Mutta ei myöskään tunnu, kun se on omassa elämässä totta.
Alue: Aihe vapaa
Tämä olisi voinut olla minun vastaukseni! Ex-appivanhempani pitivät huolta siitäkin, että tämä aika perhelaiska exäni todella piti joka toinen viikonloppu huolta lapsistamme. Sen lisäksi suhteeni omiin sukulaisiini paranivat paljon eron jälkeen, niin että heistäkin oli iloa ja apua minulle, niin että pääsin toisinaan vapaailtaa ja -yötä viettämään.