Miehet, joille ero tullut yllätyksenä

Minulle tuli kyllä täysin yllätyksenä. Meillä oli seurustelusta lähtien koko ajan hyvät välit, emme riidelleet tai edes väitelleet mistään. Tapasimme toisemme opiskellessa ja vaikka emme olleet aiemmin tienneet toisistamme niin yllätykseksemme molempien vanhemmat tunsivat vuosikymmenten ajalta toisensa samoin kun molempien vanhemmat sisarukset kouluajoilta. Opiskelun jälkeen muutimme yhteen ja seuraavana kesänä menimme naimisiin. Kummallakin oma työ tahollaan ja aika ajoin kiirettä siellä niin, että piti tehdä hieman pidempiä päiviä ja jonkin verran työmatkoja kotimaassa.

Sitten vain reilun puolentoista vuoden päästä yhtenä aamuna vaimo ilmoitti, että hän haluaa erota ja muuttaa pois jo tulevana viikonloppuna. Hän on vuokrannut asunnon ja pyyti, että en olisi kotona kun hän muuttaa. Olin hämilläni ja yritin kysellä miksi, mitä on tapahtunut hänelle ja olenko tehnyt jotain tai jättänyt tekemättä jotain mitä pitäisi. Hän vain totesi, että häntä ahdistaa ja hän halua muuttaa pois. Näin hänestä, että hän on jo päättänyt asian ja ei minulla ole mitään keinoja hänen mieltä muuttaa. Sovimme siinä samalla sitten miten jaamme tavarat ja muun omaisuuden. Hävisin siinä taloudellisesti aika paljon, en osannut pitää puoliani olin niin hämilläni.

Hän nimittäin ehdotti, että sovitaan että kumpikin ottaa sen minkä on ostanut ja tuonut taloon, yhteiset isommat ostokset voin pitää kun maksan hänelle hankintahinnasta puolet. Suostuin kun en ymmärtänyt kun vasta myöhemmin, että hän oli ostanut suurimman osan ns. kodin tavarioista. Minä olin maksanut ruokaostokset lähes kaikki, olin ostanut huonekaluista ja keittiön koneista suurimman osan, mutta myös maksanut asumiseen liittyvät kulut, puhelimen ja auton kulut. No, sain sitten pitää ne juoksevien kulujen maksut (eh) mitä olin maksanut ja maksoin puolet hänelle itse kokonaan ostamistani huonekaluista ja keittiövälineistä ym. Hieman harmitti hetken päästä kun huomasin tulleeni hyväuskoisena huijatuksi.

Olin pois paikalta hänen muuttopäivänä ja sitten hän otti yhteyttä jonkin ajan päästä, että hän on hakenut eroa ja tulisi käymään, niin jos allekirjoittaisin hakemuksen niin mitään erillistä selvitystä mikä siihen aikaan vielä olisi ollut tehtävä ei tehdä. No hän kävi ja allekirjoitin, josta alkoi asumuseron aika. Sitten puoli vuotta siitä, hän haki eroa uudestaan ja noin puoli vuotta myöhemmin avioero astui voimaan.

Olin aika maissa pitkän aikaa. En osannut selittää enkä kertoa mitään järkevää omalla taholla läheisille. Kävin töissä ja yritin vähitellen ostaa asuntoon puuttuvia tavaroita liinavaatteita, astioita sen mukaan mitä palkasta yli jäi. Työpaikalla arvasivat, että kaikki ei nyt ole minulla kunnossa ja kerron pomolle, joka kuunteli yritti lohdutella ja totesi, että voin pitää vapaata jos siltä tuntuu. PIdin muutamia päiviä seuraavina kuukausina, mutta muuten tein töitä ja yritin saada elämän sujumaan ja ajateltua asiaa, niin että tajuaisin mitä on tapahtunut. Asia ei enää jonkin ajan päästä ollut enää  koko aikaa mielessä ja työn teko sekä parin aiemman liikuntaharrastuksen pariin palaaminen auttoi vapaa ajoilla.

Jatkoa edelliseen.

Sitten vasta oikeastaan reilun kahden vuoden päästä olin ensimmäistä kertaa yhden työpaikan tilaisuuden jälkeen asiakkaiden kanssa yökerhossa ja satuin tiskilä törmäämään siinä vaiheessa entisen vaimoni ystävään, molemmat olivat tehneet mallin töitä ja minä kävin muutaman kerran ottamassa kuvia näytöksistä kun he sitä pyysivät.

Siinä muutaman sanan vaihtamisen lomassa kun hän tajusi, etten tiedä sitä syytä miksi vaimoni halusi erota hän totesi. "Etkö sinä tiedä, että Nnnnnnn:lla oli toinen mies -- ei kun hän liikkui kahden muun miehen kanssa ...." ja muutti sitten sen toisen miehen luoksi aika pian kun eron jälkeen. Olin kuin puulla päähän lyöty, en ollut arvannut mitään sellaista. En vieläkään ymmärrä sitä miten hänestä ei minusta mitenkään näkynyt se, että hän pettää minua.

Vasta lähes vuosikymmenen jälkeen erosta aloin ensimmäisiä kertoja ajatella, että voisin enää luottaa toiseen ja uskaltaa suhteeseen uudestaan. Muutamia lyhyempiä seurustelu suhteita minulla on ollut, mutta ei niistä mikään ole edennyt siihen asti, että haluaisin naimisiin uudestaan. Eikä sitä ole toinenkaan osapuoli esille tuonut niin ei ole tarvinnut vakavasti miettiä uudestaan.

Tein varmasti itsekin virheitä, luotin liikaa että kaikki on meillä kunnossa ja luotin hyväuskoisesti että toinen ajattelee samalla tavalla. Näin asia ei kuitenkaan sitten ollut. Hän ilmeisesti minua pari vuotta nuorempana ei ollut vielä kypsä sitoutumaan, tiennyt sitä mitä elämältään halusi ja varmaan jotain muutakin mitä en tiedä.

En ole häntä sen koommin tavannut, muutaman kerran nähnyt kauempaa kadulla ja jossain ravintolan pöydässä, mutta siinä kaikki.

Olen sitten elänyt sinkkuna, melko hyvin toimeen tulevana omassa kohtuullisen isossa ja siistissä asunnossa kaupungin keskustassa. Ajatukset perheestä karisivat matkan varrella ja olen hyväksynyt sen, että elän luultavasti yksin jatkossakin.