Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa vilkkaan taaperon kanssa, kun viimeisillään raskaana!?
29.06.2025 |
Saati sitten kun vauva syntyy!? Olen aivan loppu, paikat sattuu enkä pysy perässä ja oikein tuntuu, että tuo 3v. tekee tahallaan sellaista, että saa minut aivan puhki ja pahalle mielelle... Lapsi on TODELLA menevä ja nyt joku uhmakin päällä. Mies on enemmän onneksi nyt touhunnut lapsen kanssa, mutta on hetkiä, kun ollaan kahdestaan niin voi helkkari...
Kommentit (136)
Huh mikä Vietnam flashback. Esikoinen täytti 2 sinä syksynä kun pikkuveli syntyi ja oltiin kesä kahdestaan kun mies teki reissutöitä. Ei päiväkotia ja mummot kaukana. Kovia hellejaksoja oli myös!
Aamupalan lähdettiin jokaikinen päivä johonkin retkelle, koluttiin paikkakunnan kaikki leikkipuistot, luontopolut, uimarannat, kotieläinpihat jne. Tein ihan kaikkeni että sain taaperon väsymään niin että nukkui sitten kotona parin tunnin päiväunet. Ja todellakin nukuin myös itse. Muistan niin hyvin miten kesäkuumalla leikkipuistossa ainut ajatukseni oli että saisinpa istua. Istua!! Paikat oli niin kipeät ja lonkat tuntui menevän pois paikoiltaan puhumattakaan väsymyksestä ja jatkuvasta pissahädästä.
Ja kun vauva syntyi, jäi kaikki raskausvaivat synnärille ja arki jatkui vauvan kanssa. Pakattiin vaan vauva mukaan ja jatkettiin taaperon elämän tahtiin.
Tsemppiä! Usko pois että elämä on 100 kertaa helpompaa kun vauva syntyy vaikka arki onkin hetken uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi törkeitä vastauksia taas täällä. Meneekö ihmisillä todella näin huonosti. Lapsi on kuin peili. Jos keskityt pelkästään häneen, hän leikkii rauhallisesti ja on kliltti. Jos yrität päästä helpolla tai tehdä jotakin muuta, hän on kuin iiliskotti, koko ajan kimpussa, vaatii huomiota ja tekee tuhmia. Yritä siis minimoida muut hommat silloin, kun olet yksin lapsen kanssa. Tuo kolme vuotta on aika iso ikäero ja hän on varmaan jo kovin vilkas. Yritä myös levätä tai nukkua aina, kun hän nukkuu. Tsemppiä! Terv. neljän lapsen äiti
Ja miten poikkesit jo annetuista ohjeista?! Kyselee 4 lapsen äiti. Olen siis se, joka vaatii lapselle rajoja ja rakkautta, ei rangaistuksia, leikkikehiä tai valjaita! Huom! Kaikki poikia! Rajat on ja osaavat käyttäytyä. Toki jo kaikki aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsivaljaat käyttöön. Niillä saat estettyä lasta karkaamasta ja pidettyä hänet siellä missä haluat.
3v ikäistä voi jo rangaistakin (esim. jäähy) jos on tottelematon.
Meillä on kyllä ns. jäähy käytössä ja toimii, mutta on myös muutenkin kovin vilkas ja menevä eikä aina voi normaalista käytöksestä rangaista. Ongelma on pitkälti minun surkea fyysinen jaksaminen tällä hetkellä rv 33. Ja valjaat 3-vuotiaalle? Häh? Ap
Valjaat-idea varmaan oli ulkoiluun/kauppareissuihin yms. Oma lapsi kiipeili rattaista ja karkaili aina kun silmä vältti. Kerran karkasi kun pakkasin keskustan kaupassa ostoksia, oli jotain 2,5 v. Minulla oli aika paniikki päällä, keskustan kauppa ja ulkona vilkas liikenne. Samantien menin viereiseen Muksumassiin ostamaan valjaat. Pari viikkoa olivat aktiivikäytössä, sen jälkeen ei montaakaan kertaa tarvinnut käyttää. Olihan nuo jotenkin nolot, mutta mieluummin nuo kuin että lapsi päätyy auton/polkupyörän alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäis olla joku kurssi ennen kuin ihmiset alkaa lisääntymään. Alkaa olemaan niin vaikeeta settiä näköjään.
t. 4 äiti
Mitä enemmän ihmiset keksivät uusia rajoituksia sille, että miten lasten kanssa tulee toimia ja miten heitä pitää kasvattaa, niin sitä vaikeammaksi se työ muuttuu. Monet ovat aivan jonkin positiivisen pedagogiikan tai muun muotiaatteen pauloissa, ja sitten tuleekin iso kriisi, kun aate ei oikein vastaa todellisuutta.
Kun lapsi kasvatetaan alun pitäen johdonmukaisella ja ohjaavalla kasvatuksella niin väitän, että kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäis olla joku kurssi ennen kuin ihmiset alkaa lisääntymään. Alkaa olemaan niin vaikeeta settiä näköjään.
t. 4 äiti
Mitä enemmän ihmiset keksivät uusia rajoituksia sille, että miten lasten kanssa tulee toimia ja miten heitä pitää kasvattaa, niin sitä vaikeammaksi se työ muuttuu. Monet ovat aivan jonkin positiivisen pedagogiikan tai muun muotiaatteen pauloissa, ja sitten tuleekin iso kriisi, kun aate ei oikein vastaa todellisuutta.
Kyllä. Ja vika ei ole kyllä niissä vanhemmissa. Katsokaa vaikka millaiset ohjeet vakassa on kasvattaa lapsia nykyään tai koulussa. Kieltää ei saa ja kaikesta tulee muka traumoja.
Vakassa on johdonmukainen ja ohjaava kasvatus. Kyllä sielläkin kieltoja käytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse jaksaa. Taapero puuhaa omiaan tai on puuhaamatta. Riittää, että saa riittävästi ruokaa, on puettu puhtaisiin vaatteisiin ja nukkuu riittävästi.
Lapsen puuhaamisiin on pakko puuttua. Ei lapsen voi antaa satuttaa itseään eikä lasta muutenkaan voi jättää pitkiä aikoja ilman huomiota.
Harvoin lapsi itseään satuttaa. Jos niin käy, niin silloin toimitaan tilanteen mukaan.
Näin niitä rajattomia, omanonnennojassa olevia lapsia kasvatetaan. Empatia kunniaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäis olla joku kurssi ennen kuin ihmiset alkaa lisääntymään. Alkaa olemaan niin vaikeeta settiä näköjään.
t. 4 äiti
Mitä enemmän ihmiset keksivät uusia rajoituksia sille, että miten lasten kanssa tulee toimia ja miten heitä pitää kasvattaa, niin sitä vaikeammaksi se työ muuttuu. Monet ovat aivan jonkin positiivisen pedagogiikan tai muun muotiaatteen pauloissa, ja sitten tuleekin iso kriisi, kun aate ei oikein vastaa todellisuutta.
Kyllä. Ja vika ei ole kyllä niissä vanhemmissa. Katsokaa vaikka millaiset ohjeet vakassa on kasvattaa lapsia nykyään tai koulussa. Kieltää ei saa ja kaikesta tulee muka traumoja.
Vakassa on johdonmukainen ja ohjaava kasvatus. Kyllä sielläkin kieltoja käytetään.
Mutta siellä ei ole nykyään keinoja millä lapset voisi pakottaa noudattamaan niitä kieltoja. Rangaistukset ja fyysinen rajoittaminen ovat pannassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta valjaat. Ne on hyvä keksintö vaikka kuulostaa kamalalta.
Kun köyttää isomman talutushihnan vauvan vaunujen pieleen, niin isompi seuraa automaattisesti matkassa mukana siinä missä vauvakin. En tosin suosittele kovin pitkää hihnaa. Jos on liian pitkä hihna niin lapsi esim. pääsee kaupassa käsiksi hyllyjen tavaroihin ja ulkona kävellessä on vaarana jäädä polkupyörien alle.
Ihmiskoira 😳
Aloittajalle: jos ei ole mahdollista saada apua omilta vahemmilta niin kannattaa laittaa lapsi päiväkotiin. Jos ja kun päiväkoti ei ole käytettävissä niin kannattaa etsiä lastenhoitaja.
Päiväkodin aloittaminen voi olla haastavaa juuri nyt kun olet raskaana joten lastenhoitaja voi olla aluksi parempi vaihtoehto.
Tietenkin kustannuksia tulee lisää mutta suosittelen silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan sellaiselta asialta jota olisi kannattanut miettiä ennen sitä porsimista.
Mietipä miltä lapsesta tuntuisi jos hän saisi tietää että oma äiti haukkuu häntä aaveellä. Vaikutat aika mukavuudenhaluiselta tyypiltä kirjoitustesi perusteella. Tiedän että raskaudet ovat erilaisia ja vointi voi sinulla olla huono ja voimaton. Mutta jos vanhempi lapsi on nyt jo noin hankala sinun mielestäsi niin mitä se on sitten kun vauva syntyy?
Ja ihan siltä pohjalta kommentoin että hoidin itseni ja koiran ilman apua ja tukea melko lailla synnytykseen asti. Ei nyt tullut mieleen kitistä että en pääse rappusia ylös tai alas tai vaan en jaksa. Tiedän että koira on eri asia kuin lapsi mutta vaikuttaa siltä että esikoinen ei ole oikein mitään vauvaan verrattuna. Sori siitä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
97
rajojen asettaminen kurinpitoalainen toiminta? Ilmankos rajattomia lapsia Suomi pullollaan 😂
Minä annoin 2-vuotiaan katsoa paljon telkkaria viimeiset raskausviikot ja mies ulkoili hänen kanssaan, kun oli kotona. Voimat palautuivat heti synnytyksen jälkeen, eikä ole ollut mitään ongelmia sen jälkeen touhuta molempien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai nyt kuitenkin otat sen kasvatus periaatteen että käytät ainakin korkeampaa ja määrätietosempaa äänensävyä kun komennat?
Minä sekä ystävättäreni saatiin molemmat kolme poikaa pienellä ikäerolla. Kyllä on saanut komentaa ja määrätä. Järki on pojilla useasti touhuista puuttunut. Eivät ymmärrä pienenä vaaratilanteita.
Poikaäideillä ei ole varaa lällättää, muuten pikkupedot ottavat vallan kotona.
Tytöistä en osaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on. Paljon vaikuttaa kyllä osallistuva toinen vanhempi ja se, että lapsi on päiväkodissa.
Mitä ihmettä. Miksi vanhempi lapsi päiväkotiin? Tehän olette perhe ja lapset ovat sisaruksia. Tutustuvat toisiinsa. Isomman saa mukaan vähitellen auttamaan ja leikkimään.
Miksi ihmeessä hankit lapsia kun et niistä edes pidä.
Mä voisin tulla auttamaan, mutta kun ei tunneta eikä varmaan asuta samassa kaupungissa. Olisin mielelläni toisille avuksi, mutta harvemmin pyydetään. Ehkä ei kehdata.
Vakassa on johdonmukainen ja ohjaava kasvatus. Kyllä sielläkin kieltoja käytetään.
Missä päin Suomea?
- pks, itis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän kaksi aikuista vauvan ja taapeon kanss apärjää. Mikäli olette normaaleja.
Kyllä, mutta nyt olikin kyse siitä, kun olen YKSIN. Ap
Hyvin pärjäsin, yksin. Vanhempi lapsi, vilkas poika, 2 vee. Olin raskaana, 7 kk, kun jäin leskeksi.
Molemmat pojat vilkkaita, kyllä pärjäsi ne, oikein hyvin. Satunnaisesti isovanhemmat auttoi, lähinnä kun itselläni oli jotain pakollista menoa, niin ettei lapsia voinut ottaa mukaan.
Mutta muuten olin yksin. Katsoin sen myös helpommaksi olla yksin, kuin surevien isovanhempien jatkuva surkuttelu ahdisti.
En tiedä, millaista olisi ollut, jos olisi ollut kaksi vanhempaa, uskoisin että tosi helppoa, koska pärjäsin oikein hyvin vaikka menetys oli korvaamaton.
Ajattelin myös, että onneksi minulla oli vain 2 pientä lasta, eikä enempää.
Kun itse on terve, ja asennoituu siihen, että tämä on nyt tämä vaihe, ja se kohta helpottaa, eikä minulla itselläni saa olla enää mihinkään kiire, kun olen itse lapseni halunnut, niin eihän siinä mitään hätää ole.
Nyt kulunut 20 vuotta, ja yhden päivän vaihtaisin pois. Puolison menetyksen.
Siltikin, siitäkin huolimatta, elämä on kantanut.
Mitenkähän minä oikein pärjäsin kolmen pienen kanssa? Ei ollut tukijoukkoja ja mies matkusti työssään todella paljon. Isyyslomaa oli vajaa kaksi viikkoa. Eikä puhettakaan, että muita lapsia olisi viety päiväkotiin, kun äiti kerran oli kotona! Seurakunnan päiväkerhoon vein kaksi isompaa 2 x viikossa: vauva vaikka yöpuvussa vaunuihin, jollei vielä ollut aamu-uniltaan herännyt, 3-v. vaunun seisomatelineeseen ja 5-v polkupyörällä. Matkaa oli vajaa 2 km.
Ai niin, ei ollut älypuhelimia, netflixiä ja muuta soopaa. Hyvin pärjättiin. Mies tuossa juuri sanoi katseltuaan erään pikkulapsiperheen touhua, että kyllä meillä sentään oli aina siistiä ja ruoka valmiina, vaikka sinä oli kolmen lapsen kanssa yksin kotona ja hän töissä.
Siis kaikki neuvot rajojen asettamisesta mt-ongelmaisten puhetta. Olen vastaan rangaistuksia, vastustan valjaiden käyttöä! Väitän, että rajat tuo turvaa ja rauhoittaa lasta. Olenko mt-ongelmainen? Ap vastaa itse lapsestaan! Mikäli ei osaa, tarvitaan sitä ammattiapua! Miten vauvan käy, kun rajattomuuteen lisätään mustasukkaisuus?!