Surullinen ja yksinäinen olo
Oon väsynyt elämään ahdistuneisuushäiriön kanssa lapsettomana ja yksinäisenä. Ei elämän pitänyt näin mennä. Aikuisuuden piti olla helppoa mutta en haaveile enää mistään kun oon jotenkin luovuttanut. En usko että voisin löytää hyvän parisuhteen, terapia ei ole auttanut ahdistuneisuushäiriön kanssa elämiseen. Tuntuu aika turhalta koko elämä tällä hetkellä.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla mahdollista ottaa joku lemmikkieläin, jaksaisitko? Voisi auttaa. Ei olis niin yksinäinen olo. Eihän se tietysti kaikilla toimi.
Oon haaveillut kissasta tai koirasta. Nykyiseen asuntoon en voi ottaa. Ja en tiedä olisiko liian stressaavaa kun sitoo niin paljon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä ikäluokkaa olet?
N33
Vierailija kirjoitti:
Sinä pystyt jos minäkin pystyin olin nuorena niin ahdistunut, että oli useasti päiviä, jolloin valmistauduin pelkästään ruokakauppaan lähtöön useita tunteja. Joskus en pystynyt lähtemään ollenkaan. Silloin kun pystyin, saatoin kaupassa ollessani ahdistua niin paljon että kiertelin siellä hyvinkin pitkään ennen kuin uskalsin kassalle. Iän myötä helpotti.
Altistusterapia voi olla todella tehokas parantaja. Itselläni auttanut, varsinkin kun aloin tunnistamaan omia kohtauksia ja tunnetiloja. En pahemmin kärsi paniikkikohtauksita enää esim kun menen töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Nettiaddiktio johtaa ahdistuneisuushäiriöön
Mulla meni toisinpäin. Olin ensin ahdistunut ihan muista syistä, sitten puhelin kasvoi käteen kiinni.
Ap
Haluatko parantua ahdistuneisuushäiriöstä vai et?
Kaiken sen jälkeen mitä oon käynyt läpi viime vuosina on puhelinriippuvuus tosi pieni ongelma ja murhe. Koen myös että ahdistuneisuus tulee aina olemaan osa mua, ei siitä parannu. Opin elämään sen kanssa mutta ei siitä parane.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä pystyt jos minäkin pystyin olin nuorena niin ahdistunut, että oli useasti päiviä, jolloin valmistauduin pelkästään ruokakauppaan lähtöön useita tunteja. Joskus en pystynyt lähtemään ollenkaan. Silloin kun pystyin, saatoin kaupassa ollessani ahdistua niin paljon että kiertelin siellä hyvinkin pitkään ennen kuin uskalsin kassalle. Iän myötä helpotti.
Altistusterapia voi olla todella tehokas parantaja. Itselläni auttanut, varsinkin kun aloin tunnistamaan omia kohtauksia ja tunnetiloja. En pahemmin kärsi paniikkikohtauksita enää esim kun menen töihin.
Itsellä ongelma on pessimismi, murehtiminen, fyysiset tekijät (kivut, univaje ym.) pahentaa ahdistusta, on tunnelukkoja ja vaikeuksia hyväksyä itsensä tällaisena (tähän vaikuttaa isosti se että yksikään mies ei oo hyväksynyt mua tällaisena. Isä ja veli kenties. Mua on petetty jne.)
Ap
En oo koskaan päässyt ahdistuksesta eroon. Oon samanikänen kun sä myös...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Nettiaddiktio johtaa ahdistuneisuushäiriöön
Mulla meni toisinpäin. Olin ensin ahdistunut ihan muista syistä, sitten puhelin kasvoi käteen kiinni.
Ap
Haluatko parantua ahdistuneisuushäiriöstä vai et?
Kaiken sen jälkeen mitä oon käynyt läpi viime vuosina on puhelinriippuvuus tosi pieni ongelma ja murhe. Koen myös että ahdistuneisuus tulee aina olemaan osa mua, ei siitä parannu. Opin elämään sen kanssa mutta ei siitä parane.
Ap
Eli olet tyytyväinen tilanteeseesi. Miksi aloitit tämän keskustelun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Nettiaddiktio johtaa ahdistuneisuushäiriöön
Mulla meni toisinpäin. Olin ensin ahdistunut ihan muista syistä, sitten puhelin kasvoi käteen kiinni.
Ap
Haluatko parantua ahdistuneisuushäiriöstä vai et?
Kaiken sen jälkeen mitä oon käynyt läpi viime vuosina on puhelinriippuvuus tosi pieni ongelma ja murhe. Koen myös että ahdistuneisuus tulee aina olemaan osa mua, ei siitä parannu. Opin elämään sen kanssa mutta ei siitä parane.
Ap
Eli olet tyytyväinen tilanteeseesi. Miksi aloitit tämän keskustelun?
No jos surullinen ja yksinäinen on yhtä kuin tyytyväinen niin joo oon tyytyväinen. Aloitin keskustelun että olisi edes joku kokemus siitä että ympärillä on muita ihmisiä eikä vain omat kehää pyörivät ajatukset.
Ap
Totesin tuon, että olet tyytyväinen elämääsi, koska et tee tilanteellesi mitään.
Olet nettiaddikti samalla tavalla, kuin alkoholistit ovat koukussa alkoholiin. Keksit mahdollisimman monta syytä miksi sinun ei tarvitse parantua addiktiostasi, jotta voit jatkaa elämääsi juuri sellaisena kuin se on.
Ei tilanteesi tule parantumaan ennen kuin haluat oikeasti muutosta - ja olet valmis tekemään sen eteen jotain.
Vierailija kirjoitti:
Voi harmi! Sun täytyy nyt vaan yrittää löytää elämääsi iloa muista asioista.
Mikä ihmeen tietämätön kommentti tämä nyt on?
Ap tarvii onnelliseen elämään sen että ihmisen perustarpeet täyttyy ja sillä sipuli
Vierailija kirjoitti:
Voi harmi! Sun täytyy nyt vaan yrittää löytää elämääsi iloa muista asioista.
Joo ei se parisuhde ole kaiken perusta, löytyy paljon muuta kun vaan avaa silmät ja katselee rohkeasti ympärille, hyvää kesänjatkoa sulle.
Tyypillisiä marihuanan jälkitilan vieroitusoireita.(itelläkin ollu noita)
Tsemppiä, Ap! Minusta vaikutat kivalta ihmiseltä. Sulla on vielä vaikka miten paljon aikaa ihan joka ikisen haaveesi täyttymiseen.
N56
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisiä marihuanan jälkitilan vieroitusoireita.(itelläkin ollu noita)
Jaa että huumehemmoja olet oletko oikea huunekunkku aseet ja kaikki?
Vauva-palsta ei koskaan petä. Kiitos asiallisista ja vähemmän asiallisista kommenteista. Monet lämmitti mieltä kovasti. Tsemppiä kaikille mielen ja arjen murheisiin.
Mitä ikäluokkaa olet?