Millä tavalla unohtaa vanha kauna anoppia kohtaan?

Mietin, että miten voisin unohtaa vanhat kaunat anoppia kohtaan ja en ahdistuisi niin paljon ajatuksesta, että taas pitäisi kesällä mennä käymään? 

Kun aloimme mieheni kanssa olemaan, anoppi koki tavatonta mustasukkaisuutta minua kohtaan, varmasti koki jotenkin että hänen nuorimmainen nyt viedään häneltä. Mulla lisäksi kaksi lasta entisestä suhteesta ja miehellä ei lapsia ollut. Miehen sisko ja anoppi kohtelivat minua tosi ilkeästi ja edelleen koen katkeruutta etten puolustautunut eikä miehenikään ymmärtänyt puolustaa, on jälkeenpäin sanonut että ei tajunnut asian olevan noin minua vaivaava. Anoppi on mm. moittinut ja puuttunut meidän raha-asioihin, kuinka minä käytännössä käytän hyväksi hänen poikaa. Syyllistänyt kuinka hänen poika joutuu uhraamaan kaiken minun takia. Miehen sisko ei puhunut minulle mitään ennen medn yhteisen lapsen syntymää. Olin kuin kasa paskaa tälle kaksikolle vaikka yritin kuinka tulla toimeen ja yritän edelleen. 

Minua harmittaa nämä ajatukset ja ajatus anoppilaan menosta saa aikaan sydämen tykytyksiä, koska pelkään aina että sanon jotain väärin tai minua arvostellaan, juuri näiden asioiden takia mitä aiemmin on tapahtunut. Haluaisin itsekin antaa olla ja harmittaa vietävästi. Miehen kanssa ollaan puhuttu asiasta ja hän ymmärtää ja sanoo, että hänkin on ärsyyntynyt. Jostain syystä anoppi ei meillä edes suostu vierailemaan, käy meillä ohikulkiessa vaan ja sitten pää punaisena syyllistää meitä kuinka ei siellä käydä.

Mietteitä?