Ei ikinä kannata kertoa psykiatrille mitään-kaikki menee vain pahemmaksi

2000 luvulla mielenterveys on räjähtäneet. Samalla kun materialistinen hedonismi on lisääntynyt on mielenterveys ongelmat kasvaneet. 

Kukaan ei voi auttaa muutokseen kuin Jumala ja ihminen joko ottaa sen vastaan tai ei. Ihminen ei voi itse suggeroida itseään toiseksi. Liha on liha ja henki on henki. 

Galatalaiskirje 5:17 FB38

[17] Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.

Se hyvä puoli tässä palstassa on, että jumitukset lähtee. 

Up

Peustelut väitteeseen jäi aloituksesta. Johtuneeko siitä, että ne aivokemiat on nyt sekaisin.

Mietin samaa aamulla. Tiedättekö mitään muuta "lääketieteen" alaa, jolla tavoitteena ei ole parantaa potilasta, vaan tehdä tästä surkea kroonikko?

Varmaan on sekä hyviä että huonoja psykiatreja ja kaikilla ei ole sitä alalla tarvittavaa psykologista silmää ja potilaan kuuntelemisen sekä ohjaamisen taitoa. Potilaskin voi olla psykiatrin kanssa kemioiltaan yhteensopimaton. Nykyongelmia kaikessa lääketieteessä on se että kuvitellaan lääkityksen parantavan kaikki vaivat. Joskus pappi on parempi osoite kuin psykiatri.

Ymmärrän siinä määrin että lääkkeitä annetaan, mutta niiden tueksi ei ole keskustelua tai mitään muutakaan apua. Ollaan vaan että pärjäile ja jos et pärjäile niin no, on vaan pärjättävä.

Mulla oli minuun kohdistuva väkivalta tilanne, hoitajat ja lääkärit olivat että koska akuuttitilanne niin ei voida auttaa??? Pelkää yksin kotona, kyllä se ajan kanssa menee ohi. Lääkkeitä kyllä olisi tarjottu, mutta ei tilaisuutta käydä läpi tunteita ja pelkoja ja miten niistä selvitä. 

Kun se psykiatri sitten kirjaa tulkintansa omakantaan, on kyseessä Jumalan sana.

Psykiatrihan ei erehdy. Hän ei ole ihminen.

Käytin toistakymmentä vuotta siinä rumbassa ja lopputulos oli eläke. Kaikki alkaa siitä kun määrätään masennuslääkkeitä sen sijaan, että selvitetään mitkä on ne henkilön kuormittavat tekijät elämässä josta se masennus kumpuaa. Niitä pitäisi lähteä ratkaisemaan ja jokin lyhyt 20 kerran terapia kylkeen. Mutta ei, sen sijaan ne vakuuttaa, että täysin oikeutettu paha olo, uupumus, jopa pelkotilat on jonkin sairauden oire eikä suinkaan johdu siitä elämästä mitä elät.

Saat masennuslääkkeitä, että turrut sinne juurillesi passiiviseksi  etkä tee asioille mitään.

Muutenkin tuntuu sille, että ainoa mitä masennuslääkkeet tekee ( useiden ihmisten kohdalla olen huomannut) on se, että se blokkaa ihmisen nälkäkeskuksen aivoista, joka kertoo koska olet kylläinen. Siellä samassa osassa tuntuu olevan ihmisillä myös seksuaalinen halukkuus. Joten ne vaimennetaan. Ihminen alkaa syödä kun ei enää tule mistään kylläiseksi ja menettää myös eroottisen kiinnostuksen siihen sukupuoleen ja sukupuolielämään mihin nyt aiemmin on tuntenut vetoa. Periaatteessa siis tekee eunukiksi, kemikaalinen kastraatio. Sinusta tulee leikattu kissa mikä elää syömiselle, nukkumiselle ja paisuu kuin pullataikina jos mikään ei estä syömistä ja ihmisillähän ei mikään estä.

Jos vointi kohenee, niin psykiatri ei suinkaan sano, että pidetään vielä hetki ja aletaan vähentää annostusta. Ei, vaan sitä nostetaan ihan sinne tappiin asti. Sen jälkeen lääke vaihdetaan toiseen. Tässä samassa asiakkaalle sanotaan, että ilman tätä et voi elää. Laitetaan kylkeen neurolepti nukkumiseen ja hetken päästä toinen kun alkaa ilmetä kummaa psykoottisuutta. Ja siitä se sitten lähtee ura psyykkisesti sairaana. Ihanan kallista on.

Vierailija kirjoitti:

Kun se psykiatri sitten kirjaa tulkintansa omakantaan, on kyseessä Jumalan sana.

Psykiatrihan ei erehdy. Hän ei ole ihminen.

Niin, se tulkinta voi olla jotain ihan muuta kuin on tarkoittanut kertoa jos sattuu vaikka asettelemaan sanansa jotenkin "väärin", ja jos tosiaan sattuu kertomaan jonkin asian joka on ehkä vain joskus kerran käynyt mielessä niin se tulkitaan heti niin että se on jokin jatkuva ongelma.

No, noilla on rikostovereina terapeutit. Ainakin suurin osa niistä. Rahoitus pitäisi ottaa pois kaikelta muulta, kuin lyhytterapialta ja ehkä kognitiiviselta.

Vierailija kirjoitti:

Käytin toistakymmentä vuotta siinä rumbassa ja lopputulos oli eläke. Kaikki alkaa siitä kun määrätään masennuslääkkeitä sen sijaan, että selvitetään mitkä on ne henkilön kuormittavat tekijät elämässä josta se masennus kumpuaa. Niitä pitäisi lähteä ratkaisemaan ja jokin lyhyt 20 kerran terapia kylkeen. Mutta ei, sen sijaan ne vakuuttaa, että täysin oikeutettu paha olo, uupumus, jopa pelkotilat on jonkin sairauden oire eikä suinkaan johdu siitä elämästä mitä elät.

Saat masennuslääkkeitä, että turrut sinne juurillesi passiiviseksi  etkä tee asioille mitään.

Muutenkin tuntuu sille, että ainoa mitä masennuslääkkeet tekee ( useiden ihmisten kohdalla olen huomannut) on se, että se blokkaa ihmisen nälkäkeskuksen aivoista, joka kertoo koska olet kylläinen. Siellä samassa osassa tuntuu olevan ihmisillä myös seksuaalinen halukkuus. Joten ne vaimennetaan. Ihminen alkaa syödä kun ei enää tule mistään kylläiseksi

Minun lapselleni tehtiin tuo. Olisivat vain antaneet hyvää lyhytterapiaa. Mutta 10 vuodessa se on kaivettu sellaiseen lääkehuuru-valemuistokuoppaan, että en usko sen sieltä enää nousevan.

Olet harhainen.

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa aamulla. Tiedättekö mitään muuta "lääketieteen" alaa, jolla tavoitteena ei ole parantaa potilasta, vaan tehdä tästä surkea kroonikko?

Niin, koska koko psykiatrian ala elää siitä. Ja että voidaan typistää koko ihmisen elämä erilaisiksi taudeiksi, josta voidaan sitten sanoa kaiken johtuvan, ihan kuin joku uskonto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa aamulla. Tiedättekö mitään muuta "lääketieteen" alaa, jolla tavoitteena ei ole parantaa potilasta, vaan tehdä tästä surkea kroonikko?

Niin, koska koko psykiatrian ala elää siitä. Ja että voidaan typistää koko ihmisen elämä erilaisiksi taudeiksi, josta voidaan sitten sanoa kaiken johtuvan, ihan kuin joku uskonto

Ja kun ihmisen aivokemia sitten saadaan lääkkeillä sekaisin, laitetaan se "todisteeksi" mielenterveysongelmista.

Lääketiede on nykypäivän uskonto.

Käskyjä vaan reippaasti yli kymmenen.

Lääketiede nyt muutenkin on erittäin epäeettinen ja kammottava "ala". En käytä mitään sen palveluita.

Olet harvinaisen viisas ihminen ja täysin oikeassa.

T: Antti Laine

Vierailija kirjoitti:

Käytin toistakymmentä vuotta siinä rumbassa ja lopputulos oli eläke. Kaikki alkaa siitä kun määrätään masennuslääkkeitä sen sijaan, että selvitetään mitkä on ne henkilön kuormittavat tekijät elämässä josta se masennus kumpuaa. Niitä pitäisi lähteä ratkaisemaan ja jokin lyhyt 20 kerran terapia kylkeen. Mutta ei, sen sijaan ne vakuuttaa, että täysin oikeutettu paha olo, uupumus, jopa pelkotilat on jonkin sairauden oire eikä suinkaan johdu siitä elämästä mitä elät.

Saat masennuslääkkeitä, että turrut sinne juurillesi passiiviseksi  etkä tee asioille mitään.

Muutenkin tuntuu sille, että ainoa mitä masennuslääkkeet tekee ( useiden ihmisten kohdalla olen huomannut) on se, että se blokkaa ihmisen nälkäkeskuksen aivoista, joka kertoo koska olet kylläinen. Siellä samassa osassa tuntuu olevan ihmisillä myös seksuaalinen halukkuus. Joten ne vaimennetaan. Ihminen alkaa syödä kun ei enää tule mistään kylläiseksi

Se menee juurinä näin.

T: Antti

Olen ollut psykiatrin hoidettavana nyt vuoden verran. Hän tyrkyttää minulle koko ajan masennuslääkkeitä, vaikken edes ole masentunut. Joka kerta hän kysyy kuin uuden kysymyksen: Mitä? Miksi et halua masennuslääkkeitä? Perustelut?

Yhdessä kohtaa sorruin vähäksi aikaa kokeilemaan, ja lääkkeistä tuli kova pahoinvointi. Psykiatri tuumasi sen varmasti vain tarkoittavan, että lääke toimii.

Sanoin, että haluan lopettaa lääkkeen ja psykiatri oli järkyttynyt, kun kerran lääke on niin upeasti toiminut (?!). Toivuttuaan järkytyksestä hän kysyi, että kai nyt sitten olet valmis kokeilemaan jotain toista masennuslääkettä.

Mitä? Ai mikset? Perustelut?