Onko niitä, lapsia joita ei tahdottu?

Onhan se toki hauskaa, jos kylillä osoitellaan ja sanotaan että tuossa menee se Niemisen ä p ä r ä, vahinko lapsi.

En ole vahinkolapsi, vaan se ainoa pakolla tehty. Äitini ei olisi halunnut lapsia ja muisti sen aina kertoa

Moni lapsi muuttuu avioerossa ei-halutuksi. Kumpikin vanhempi haluaisi jatkaa omillaan uuteen elämään puhtaalta pöydältä, mutta kun tuli se riippa tehtyä.

Minut kyllä haluttiin, äiti sanoi aina toivoneensa lasta. Mutta tuotin pettymyksen, en ollut yhtään sellainen kuin äiti olisi halunnut. Muita lapsia ei ollut. Mieheni ei ollut sellainen kuin äiti olisi halunnut, ja lapsenikin olivat ihan väärin kasvatettu. 

Vierailija kirjoitti:

En ole vahinkolapsi, vaan se ainoa pakolla tehty. Äitini ei olisi halunnut lapsia ja muisti sen aina kertoa

Tuollaisia vanhempia on useita, ei toki ole lapsen päätettävissä minne syntyy ja koska syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Minut kyllä haluttiin, äiti sanoi aina toivoneensa lasta. Mutta tuotin pettymyksen, en ollut yhtään sellainen kuin äiti olisi halunnut. Muita lapsia ei ollut. Mieheni ei ollut sellainen kuin äiti olisi halunnut, ja lapsenikin olivat ihan väärin kasvatettu. 

Aina ei voi kaikessa täysin onnistua, vaikka niin kovasti tahtoisi. Joskus jotkut asiat sopii itselle, mutta eivät miellytä äitiä.

Minä, vahinkolapsi! Ja äiti syytti aina minua elämänsä tuhoamisesta!

On toki hieman karua, kun sanotaan että olet vahinko lapsi.

Mulle kerrottiin pienestä pitäen, että olin vahinko, toisin kuin isoveljeni. Mutta lopulta olin kuitenkin ollut "hyvä vahinko".

Olen vanhikolapsi, avioliittoon syntynyt. Siksi kai koe ulkopuolisuutta joka paikassa. Omani ovat toivottuja.

Vierailija kirjoitti: On toki hieman karua, kun sanotaan että olet vahinko lapsi.

Alenteva, huonolla itsetunnolla varustettu ja narsistinen ihminen muistaa aina painaa jollakin konstilla alaspäin tai ainakin yrittää.

Minun äitini on myöntänyt ettei halunnut lapsia mutta suostui painostuksen alla perheen perustamaan, isälleni kulissi oli tärkeää eli kaksi perhettä auto omakotitalo ja liiba laaba. Noh faija sairastui alkoholismiin meidän ollessa pieniä ja äiti jäi yksin kahden lapsen kanssa elämään jonkun toisen elämää ja vihasi kyllä kaikkea. Ikinä ei tehty mitään yhdessä, en muista että olisin kertaakaan käynyt esim. puistossa tai uimahallissa äitini kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kerrottiin pienestä pitäen, että olin vahinko, toisin kuin isoveljeni. Mutta lopulta olin kuitenkin ollut "hyvä vahinko".

Miksi sitten edes kertoa sitä? On veljen korostamista tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vahinkolapsi, vaan se ainoa pakolla tehty. Äitini ei olisi halunnut lapsia ja muisti sen aina kertoa

 

Tuollaisia vanhempia on useita, ei toki ole lapsen päätettävissä minne syntyy ja koska syntyy.

Nuo ovat normilapsia, niitä joita aikanaan piti vain olla. Omani on 90-luvulta, itse olen 70-luvulta. Meitä on todella paljon, mutta näitähän ei synny enää. Siksikin syntyvyys laskee.

Kyllä, olin ei toivottu vahinkolapsi. Äiti kertoi  kun olin kymmenvuotias, että olen saanut alkuni raiskauksesta ja että pilasin hänen elämänsä syntymällä tähän maailmaan. Äiti ja isä ovat edelleen naimisissa, ovat olleet vuosikymmeniä. Myös siskolleni kerrottiin, että on vahinko, eikä meitä kumpaakaan pitäisi olla olemassa. 

Saatiinpa molemmat lapset oikein hyvät eväät elämään, tosin siskoni sairastui psyykkisesti ja kuoli pari vuotta sitten. 

Itseni on vaikea ymmärtää, kuinka joku oikeasti menee naimisiin raiskaajan kanssa ja pitää lapsen, joka pilaa elämän. Eiköhän abortin olisi saanut, tai sitten olisi antanut lapsen pois. Ihan varmasti pieni tyttö olisi kelvannut jollekin lapsettomalle pariskunnalle.

Äiti sanoi, älkää ikinä hankkiko lapsia. Tätä kuultiin sisaruksen kanssa pienestä pitäen.

Äiti ei ole koskaan sanonut, että pitää minusta.

Äiti kertoi, että veljeni oli suunniteltu, mutta minä en ollut. En suoraan sanottuna oikein ymmärrä miksi tämmöisiä tarvii lapsilleen edes mainita?

Äidit voisivat jättää jotakin sanomatta ja kertomatta, ei lasten tarvisi tietää kaikkea.

En ollut vahinkolapsi, minua yritettiin pitkään. Täyttämään tiettyä roolia ja kulissia, joka a) sitten kaatui b) minua on kontrolloitu eri tavoin jos en toimi odotusten mukaan. En toiminut + aloin oireilla. Mt-ongelmia, kulissi täysin tuhottu, nyt ovat lopulta ymmärtäneet, isä ainakin ja yrittää tukea. Äiti koko ikänsä ollut kateellinen marttyyri johon en pidä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Äiti kertoi, että veljeni oli suunniteltu, mutta minä en ollut. En suoraan sanottuna oikein ymmärrä miksi tämmöisiä tarvii lapsilleen edes mainita?

Alentaakseen lasta. Miksi edes kysyt? On kusipäisiä vanhempia, jotka arvottavat lapsiaan eriarvoilla.