Parisuhde on pikkuhiljaa hiipunut olemattomiin
Lapsiarki ja työkiireet ovat vieneet kaiken energian jo vuosia, emmekä ole oikein ehtineet viettää aikaa yhdessä. Tuntuu, etten oikein edes tunne miestäni ja kämppiksenäni asuu kyynisempi ja väsyneempi versio siitä aiemmin niin läheisestä ihmisestä. Nyt nuorempikin lapsi aloittaa koulutien ja tilaa hengittää on vähän enemmän. Meillä ei tunnu olevan oikein mitään yhteistä, ei edes löydetä elokuvaa, jota kumpikin jaksaisi katsoa yhdessä. Elellään tällaisessa tutussa kämppissuhteessa, jossa ollaan kuitenkin suurimmaksi osaksi erillään eikä oikein edes tunneta toisiamme. Suurempia riitojakaan ei ole, mutta ei myöskään yhteistä puhuttavaa lapsia ja käytännön asioita lukuunottamatta. Jos lapsia ei olisi, varmaan eroaisin. Nyt en tiedä mitä tehdä. Lasten kannalta varmaan parempi pysyä perheenä. En ole kiinnostunut muista suhteista varmaan enää ollenkaan tässä elämässä.
Kommentit (9)
Ei sitä turhaan sanota, että parisuhde vaatii työtä. Kahdenkeskeistä aikaa on järjestettävä. Etsikää juttuja mistä innostutte. Pieni loma kahdestaan? Mites makuukamarin puolella...?
Eihän mikään suhde pysy sellaisena kuin alkuhuumassa, ei yksikään. Älä nyt riko perhettä tuon takia.
Teidän pitää keskustella keskenänne kuin parisuhdeterapiahenkeen. Voisitte puhua suoraan, että tutustutte toisiinne uudelleen ja teette asioita yhdessä ilman lapsia.
Työelämä tekee sen pahimman tuhon. En tiedä ollenkaan onnellisia työssäkäyviä pariskuntia. Suomalainen työelämä myös aiheuttaa ne erot.
Lomia ja muita menoja yhdessä ei ole näköpiirissä, koska lapsille ei ole hoitopaikkaa. Ollaan aikanaan muutettu kumpikin opiskelujen ja töiden vuoksi kauas kotiseuduistamme ja isovanhemmilla on jo sen verran ikää, ettemme voi jättää lapsia sinne pidemmäksi aikaa. Makkarissa ihme kyllä sujuu ihan hyvin, mutta mitään sen ulkopuolista hellyyttä tai kosketusta ei ole ollut enää vuosiin.
Ap
Makuuhuoneessa menee hetkittäin hyvin, kun ollaan hyvin seksuaalisia. Muutoin on sitten kaikki intohimo pois.
Sama. Kämppiksinä elellään. Kummallakin oma elämä. Odotellaan että lapset lähtee pesästä, katsellaan sitten mitä tehdään.
Ei se ole välttämättä huono tilanne. Siis jos riitoja ei ole. Mikäs siinä, elellessä.
Tuo on ihan normaalia, että tunteet kumppania kohtaan häviää. Teidän pitää miettiä, että riittääkö teille se, että olette naimisissa olevia kavereita vai haluatko mieluummin olla yksin.