Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö erota jos ei ole täysin onnellinen suhteessaan?
Kommentit (22)
Kannattaa miettiä mistä se onnellisuus tulee. Ei se ainakaan huonosta suhteesta tule. Yksin on parempi kuin surkeassa suhteessa.
Nämä, jotka jää roikkumaan suhteisiin ajattelemalla, että parempi olla puolison kanssa kuin yksin niin tuskin edes tietävät mikä oikeasti on huono suhde. Huonon suhteeseen ei vain haluta jäädä. Olin exän kanssa 20 vuotta ja siitä varmaan viisi vuotta ihan liikaa. Ero oli niin hyvä asia. Olin hukannut itseni täysin. Yritin vain olla hyvä vaimo, ja kohtelu oli silti ihan paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin tästä juuri toiseen ketjuun. Itse en näe siinä yksin elämisessäkään mitään tavoittelemisen arvoista. En pelkää sitä, mutta en tarvitsekaan. Elän "ihan ok" liitossa, jossa on ihan mukavaa yhdessä, mutta esim. luottamusta ei ole. Ollaan tässä eletty jo kuitenkin yli 30 vuotta ja yhteiselo ja arjen ja talouden pyöritys sujuu hyvin. En siis näe erolle syytä, en minä tavoittele mitään onnellisempaa elämää, tämä on aivan riittävä näin. Mielestäni elän ihan hyvää elämää.
Joo voi olla että eron jälkeen tuntuisi että miksen eronnut jo aiemmin, olen usein nytkin ajatellut että olisi pitänyt erota jo yli 20 vuotta sitten, mutta ei se haittaa. Koen elämäni nyt kuitenkin helpommaksi näin, ja se riittää. Ja ei, en ole taloudellisesti riippuvainen miehestä, pikemminkin päinvastoin.
Ekaksi kannattaa analysoida mistä se onnettomuus tulee. Eroaminen ei auta yhtään jos se tulee sun pään sisältä.
Kaveri on nyt 4 kertaa eroamassa koska jotain puuttuu.. Ei usko kun sanon että se puute on sun omassa päässä.
Kukaan ihminen ei ole täysin onnellinen 100%:a ajastaan. Mieti mitä se suhde antaa sinulle ja mitä se vaatii sinulta. Mieti plussat ja miinukset. Mieti myös miten onnellinen olisit yksin. Mitä yksinolo antaa sinullle ja mitä se vie sinulta. Mieti tässäkin plussat ja miinukset. Sitten vertaat kumpi parempi suhde vai yksinolo.
Tuo onnellisuus on vähän vaikea määritellä mistä se tulee. Se ei välttämättä liity siihen puolisoon mitenkään, vaan on pääkoppa asia. Kysy itseltäsi rakastatko puolisoasi? Haluatko elää ilman häntä? Sillä on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukapa nyt olisi täysin onnellinen?
Sepä se. Mutta aina hoetaan että yksin on parempi kuin huonossa suhteessa. Eihän ole jos itsellä on kuitenkin parempi siinä suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukapa nyt olisi täysin onnellinen?
Sepä se. Mutta aina hoetaan että yksin on parempi kuin huonossa suhteessa. Eihän ole jos itsellä on kuitenkin parempi siinä suhteessa?
Sinun on siis parempi olla huonossa suhteessa kuin yksin? Joku läheisriippuvaisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan oma ja kumppanisi asia, mitä teette. Mä erosin huonosta suhteesta ja aloin heti voida paremmin. On mielestäni jokseenkin typerää kituuttaa jonkin sellaisen hiertävän asian takia, johon voi itse vaikuttaa.
Hyvän mielenterveyden tunnusmerkki on se, että nauttii työstään, nauttii vapaa-ajastaan ja ihmissuhteistaan, saa nukutuksi hyvin eikä koe mistään niistä jatkuvaa, pysyvää ja sietämätöntä tai häiritsevää kiusaa.
Hyvään mielenterveyteen kuuluu myös kyky ja uskallus tehdä muutoksia niihin elämän aihepiireihin, jotka hiertää, hankaa ja aiheuttaa epämukavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukapa nyt olisi täysin onnellinen?
Sepä se. Mutta aina hoetaan että yksin on parempi kuin huonossa suhteessa. Eihän ole jos itsellä on kuitenkin parempi siinä suhteessa?
Jos sulla on hyvä ja kumppanillasi kamalaa, miten pystyt elämään sen tilanteen kanssa? Oletko täysin empatiakyvytön eli sosiopaatti? Viis piittaat, miten kamalaa rakkaallasi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On pelkkää laiskuutta ja pelkuruutta kitkuttaa yhdessä, jos suhde on kitkerää paskanmakua päivästä toiseen ja yhteinen osoite.
Hankkii asunnon, muuttaa sinne ja alkaa järkkäillä eroasioita kuntoon. Ei se sen kummallisempaa ole.
Ja hei: onni tulee omien korvien välistä, sitä, että tekee elämästään merkityksellistä. Ei se tule eikä pidä kuvitella sen tulevan toisesta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan oma ja kumppanisi asia, mitä teette. Mä erosin huonosta suhteesta ja aloin heti voida paremmin. On mielestäni jokseenkin typerää kituuttaa jonkin sellaisen hiertävän asian takia, johon voi itse vaikuttaa.
Hyvän mielenterveyden tunnusmerkki on se, että nauttii työstään, nauttii vapaa-ajastaan ja ihmissuhteistaan, saa nukutuksi hyvin eikä koe mistään niistä jatkuvaa, pysyvää ja sietämätöntä tai häiritsevää kiusaa.
Hyvään mielenterveyteen kuuluu myös kyky ja uskallus tehdä muutoksia niihin elämän aihepiireihin, jotka hiertää, hankaa ja aiheuttaa epämukavuutta.
Olen vastaaja 3. En kituuta, en valvo öisin, asiat ei häiritse. En voi luottaa mieheeni, mutta olen siihen tottunut eikä se aiheuta riitoja tai juurikaan enää edes murhetta. Se nyt vaan on mitä se on. Silti katson että elämäni on nyt helpompaa kuin jos olisin yksin. Arki sujuu ja reissujakin tehdään. Joo, ajattelen että olisi pitänyt vaan jo silloin nuorena erota heti kun miehen valehtelut tuli ensimmäistä kertaa ilmi. Mutta en eronnut, tässä ollaan ja ihan hyväksi tämä arki on muotoutunut. En tässä nyt tämän enempää haikailekaan, enkä koe tarvitsevani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukapa nyt olisi täysin onnellinen?
Sepä se. Mutta aina hoetaan että yksin on parempi kuin huonossa suhteessa. Eihän ole jos itsellä on kuitenkin parempi siinä suhteessa?
Huonossa suhteessa oleminen on kyllä minusta eri asia kuin se ettei ole täysin onnellinen. Vaikea kuvitella miten yleensäkään voisi edes olla täysin onnellinen hyvässäkään suhteessa. Vai tartutaanko tässä nyt liikaa tuohon ilmaisuun, ja tarkoitatkin että olet onneton ja mielestäsi huonossa suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Elän "ihan ok" liitossa, jossa on ihan mukavaa yhdessä, mutta esim. luottamusta ei ole.
Miten suhde voi olla "ihan OK" vaikka ei ole luottamusta? Ainakin minulla luottamuksen olemassaolo on varsin ehfoton edellytys suhteelle.
M60
Vierailija kirjoitti:
Ekaksi kannattaa analysoida mistä se onnettomuus tulee. Eroaminen ei auta yhtään jos se tulee sun pään sisältä.
Kaveri on nyt 4 kertaa eroamassa koska jotain puuttuu.. Ei usko kun sanon että se puute on sun omassa päässä.
Jos ei ole ikinä kunnolla rakastunut näihin neljään ihmiseen niin tottahan se on että jotain oleellista puuttuu eikä ihme siis että on eronnut.
Ei se huonossa suhteessa roikkuminen auta ja kannata, jos siinä ei halua olla, vaikka muuten onnettomuuden syyt olisivatkin enimmäkseen muualla.
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän "ihan ok" liitossa, jossa on ihan mukavaa yhdessä, mutta esim. luottamusta ei ole.
Miten suhde voi olla "ihan OK" vaikka ei ole luottamusta? Ainakin minulla luottamuksen olemassaolo on varsin ehfoton edellytys suhteelle.
No siten että arki toimii, on mukavaa yhdessäoloa, läheisyyttä, periaatteessa kaikki hyvin mutta en vaan voi täysin luottaa siihen puhuuko mies asioista totta vai valehteleeko. Tai sanooko "vahingossa väärin", kuten joskus on selittänyt.
Sitä kun oppii olemaan välittämättä tuollaisesta ja keskittyy vain siihen toimivaan osuuteen, niin suhde on ihan hyvä. Vastaaja 3
No ei ole pakko mutta miksi haluat jäädä vaikka et ole onnellinen? Kysyisin ennemmin rakastatko kumppaniasi, millä tavalla rakastat ja kävisikö sinullehänen kanssaan yhtä hyvin vaikka ystävyyskin? Minä eroaisin jos vastaus siihen haluanko olla mahdollisesti lopun elämääni yhdessä ei olisi innokas kyllä. Eroaisin myös jos en voisi rehellisesti sanoa rakastavani puolisoa kuin rakastajaa ja rakastettua. Mitään parempaa ei voi tulla tilalle jos jumittaa vanhassa ja täyttää tilan jo jollain muulla.
Kukapa nyt olisi täysin onnellinen?