Miten avioerossa jaetaan tavarat ?

Osituksessa, jota haetaan samalla lomakkeella kuin eroa ja yksinhuoltajuutta sekä yhteisasumisen lopettamista, jos ero on riitainen.

Ositus on pakko tehdä ja sen voi tehdä sovussa ja allekirjoittaa osituskirjan ("Olemme tehneet osituksen sovussa keskenämme pvm eikä kummallakaan ole muita vaatimuksia" allekirjoitukset) tai käräjäoikeuden juristin kanssa.

Omaisuuserien salaaminen osituksessa on rikoslaissa määritelty petos, josta voi vahinkoa kärsinyt puoliso nostaa käräjillä petoskanteen.

Ositussopimus talteen kummallekin, koska sitä tarvitaan aikanaan teidän perinnönjaossanne.

Moottorisahalla kahtia ja kummallekin puolikas.

Meidän erossa mies ilmoitti juristinsa kautta irtaimiston hinnan. Saisin kuulemma sillä hinnalla pitää kaiken. Minä siis lunastin kiinteistön. Vastasin, että siihen hintaan otan mieluusti saman summan käteisenä ja mies saa viedä tavarat. Muuttuivat hyvin pian arvottomiksi samat tavarat. 

Erossahan homma menee niin, että kaikelle määritellään arvo. Siitä arvosta voidaan sitten olla samaa tai eri mieltä. Kun omaisuus on listattu ja sille päätetty arvo, aletaan sitä jakaa niin, että molemmat saavat samalla arvolla omaisuutta itselleen - ellei esim. ole avioehtoa tai sovita jotain muuta.

Eli vaikka sulle vene ja mulle auto, jos molemmat maksaa 2 000 €. Jos vene on 2t ja auto 1500, niin toiselle pitää jostain muusta omaisuudesta saada se "puuttuva" 500 €.

Jos kumpikaan ei halua jotain, ei kun myyntiin ja saatu summa jaetaan 50/50.

Samoin, jos tavaraa menee roskalavalle ja se maksaa jotain, tuo summa menee molemmilta miinusmerkkisenä. 

Eli sekä omaisuus että että sen ositukseen liittyvät kulut jaetaan. Näin siis lähtökohtaisesti. Oikeudessa voidaan joskus päätyä toiseenkin ratkaisuun. Eli jos toinen on hankaloittanut hommaa, pitkittänyt tahallaan ositusta, joka johtaa esim. pesinjakajan tarpeeseen, josta tulee kuluja jne. voidaan oikeudessa todeta, että kulut menevätkin sen riitelijän piikkiin.

Kun nyt avioehto tuli mainittua, niin sen merkitys riitatilanteessa on marginaalinen. Näetsen, avioehdon voi riitauttaa.

Kumpikin ottaa omansa. Se jolla on enemmän niin antaa toiselle tavarana tai rahana osan. Yhteiset jaetaan. 

Kaikelle voi määritellä arvon ja jos ei ole avioehtoa niin menee puoliksi. Voit toki ostaa toisen osuuden esim. autosta tai pistää tavaran myyntiin, jolloin saat puolet arvosta. Yleensä kukaan ei jaksa miettiä jollekin vanhalle sohvalle arvoa, vaan tavarat jaetaan sulle-mulle-tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt avioehto tuli mainittua, niin sen merkitys riitatilanteessa on marginaalinen. Näetsen, avioehdon voi riitauttaa.

Toki. Mutta Suomen lain mukaan on  suhteellisen harvoja perusteita sen kohtuullistamiselle.  Perusteeksi ei riitä, että mut kun mä haluun. 

Avioliiton täytyy olla pitkä. Puhutaan kymmenistä vuosista.

Riitauttajan täytyy olla merkittävästi vaikuttanut omaisuuden karttumiseen. Esim. Jonkin kiinteistön remontin maksaminen ei edes riitä jos se katsotaan vähäiseksi koko omaisuuden arvoon nähden.

Riitauttaja ei saa jäädä kohtuuttomaan taloudelliseen tilanteeseen. Suomessa kukaan ei jää kohtuutomaan tilanteeseen koska kela ottaa kopin.

Vierailija kirjoitti:

Moottorisahalla kahtia ja kummallekin puolikas.

Itse asiassa näin eräs asianajaja toimi -90 luvulla :)   

Opiskelin tuolloin Turun oikiksessa ja olin käymässä sukulaisissa Kittilässä. Ja koska tuolloin oli kova sana, että kylän tyttö oli oikiksessa, niin eräs paikkakuntalainen puolituttu asianajaja kysyi, että haluanko tulla seuraamaan hänen työpäiväänsä. Totta ihmeessä halusin. Kyseisellä asianajajalla oli mennyt hermot riitelevään pariskuntaan, jotka tappeli avioeronsa osituksessa kaikesta. Mentiin käymään siellä pariskunnan asunnolla ja ne riiteli irtaimistosta edelleen. Asianajaja kävi hakemassa autonsa peräkontista moottorisahan ja vetäisi sohvan kahtia. Kysyi sitten, että kumman puoliskon "Pirkko" haluaa.... 

Siihen loppui irtaimistosta riitely ja saivat loput huonekalunsa jaettua :)

Oli siinä tuoreella opiskelijalla ihmettelemistä. Nyt alalla jo kohta 30 v olleena tulee juttu monesti mieleen ja itse asiassa moottorisahalle olisi usein käyttöä........ Tosin, käytän tätä nykyäänkin esimerkkinä asiakkaille siitä, että ihan pikkujutuista on turha tapella.

asianajaja, N53

Muistetaan vaan perus vasemmiston säännöt.  Mikä on sinun, on myös minun. Mikä on minun, ei varmasti ole sinun.

Lähtökohtahan on se, että kukin omistaa omat tavaransa (ja niiden hankkimiseksi otetut lainat kun kyseessä on autot veneet ja muut isommat tavarat. )Eroavat saa sopia lusikoiden jaosta ihan miten haluavat. 

monikossa veneet,autot.

Jos tavaroilla on selkeästi arvo määritelty, on niiden jakaminenkin helppoa. Kumpikin saa saman verran arvosta tavaraa.

Yhdellä kaverilla (jolla oli aika paljon kokemusta asiasta) oli kätevä tapa irtaimiston arvon määrittämiselle. Kumpikin antoi toisesta tietämättä hinnat esineille. Esineen sai lopulta se, kumpi antoi siitä suuremman hinnan, mutta sillä hinnalla mitä toinen oli laittanut. Lopulta se, joka oli saamassa enemmän tavaroita, joko maksoi puhdasta rahaa toiselle tai sai halutessaan antaa tavaroita, siihen hintaan, mitä toinen oli alunperin laittanut.

Vierailija kirjoitti:

monikossa veneet,autot.

Nii, mut entäs kun meillä veneet triplana.  Miten kolme venettä tasan jaetaan, puolikkaalla ei tee mitään.  Autoja on yhteensä viisi, puretaanko se yksi osiin kun suurinpiirtein saman arvoisia kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtahan on se, että kukin omistaa omat tavaransa (ja niiden hankkimiseksi otetut lainat kun kyseessä on autot veneet ja muut isommat tavarat. )Eroavat saa sopia lusikoiden jaosta ihan miten haluavat. 

Jos auto ja vene tms. on ostettu avioliiton aikana ja se on vain toisen puolison nimissä, niin sen arvo otetaan kuitenkin huomioon osituksessa. Olettaen nyt ettei omaisuutta ole suojattu avioehdolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtahan on se, että kukin omistaa omat tavaransa (ja niiden hankkimiseksi otetut lainat kun kyseessä on autot veneet ja muut isommat tavarat. )Eroavat saa sopia lusikoiden jaosta ihan miten haluavat. 

Jos auto ja vene tms. on ostettu avioliiton aikana ja se on vain toisen puolison nimissä, niin sen arvo otetaan kuitenkin huomioon osituksessa. Olettaen nyt ettei omaisuutta ole suojattu avioehdolla.

Otetaan tietenkin, mutta se joka ne omistaa niin omistaa ne edelleen ja jos toiselle pitää maksaa tasinkoa niin se varakkaampi päättää miten suorittaa maksun toiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtahan on se, että kukin omistaa omat tavaransa (ja niiden hankkimiseksi otetut lainat kun kyseessä on autot veneet ja muut isommat tavarat. )Eroavat saa sopia lusikoiden jaosta ihan miten haluavat. 

Jos auto ja vene tms. on ostettu avioliiton aikana ja se on vain toisen puolison nimissä, niin sen arvo otetaan kuitenkin huomioon osituksessa. Olettaen nyt ettei omaisuutta ole suojattu avioehdolla.

ei ole väliä sillä, milloin kummankin omistama omaisuus on hankittu (avioliiton aikana vai ennen sitä), kaikki omaisuus on avio-oikeuden alaista tilanteessa, missä ei ole avioehtoa. Myös se omaisuus, minkä on saanut vaikkapa lapsena omistukseensa.

Sahataan auto kahtia kuten muutkin. 🤣

Aluksi se menee niin, että rouva ei huoli mitään. Kahden kuukauden päästä hän haluaakin kuitenkin jotain. puolen vuoden päästä hän on vienyt vähän yli puolet. Vuoden päästä kaiken ja sitten hän jo haluaa tilalle ostamasi tavarat kompensoimaan sitä, että joutui kärsimään ja antamaan pesää. Kahden vuoden päästä hän laittaa lasten mukana takaisin huonompia tavaroita ja ottaa uudempia tilalle, koska lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt avioehto tuli mainittua, niin sen merkitys riitatilanteessa on marginaalinen. Näetsen, avioehdon voi riitauttaa.

Toki. Mutta Suomen lain mukaan on  suhteellisen harvoja perusteita sen kohtuullistamiselle.  Perusteeksi ei riitä, että mut kun mä haluun. 

Avioliiton täytyy olla pitkä. Puhutaan kymmenistä vuosista.

Riitauttajan täytyy olla merkittävästi vaikuttanut omaisuuden karttumiseen. Esim. Jonkin kiinteistön remontin maksaminen ei edes riitä jos se katsotaan vähäiseksi koko omaisuuden arvoon nähden.

Riitauttaja ei saa jäädä kohtuuttomaan taloudelliseen tilanteeseen. Suomessa kukaan ei jää kohtuutomaan tilanteeseen koska kela ottaa kopin.

 

Teoriaa. Ei käytäntöä. Nimim "neljä vuotta sivusta seurannut"