Lue keskustelun säännöt.
Kuinka löytää itsensä uudelleen ja voimaantua ilman eroa?
26.06.2025 |
Olen nelikymppinen nainen, lapset teini-iässä ja parisuhdekin kestänyt jo yli 20 vuotta. Lähipiirissäni on tapahtunut viime vuosina paljon eroja ja hieman kateellisena katson ystävieni hehkua, kun he "löytävät itsensä uudelleen" tai muuten vapautuvat ja voimaatuvat eron myötä. Varmaan iso osansa on myös sillä, että he saavat itselleen enemmän aikaa, kun lapset on välillä isillään.
Itse en halua eikä ole tarvettakaan erota. Ainahan parisuhteessakin olisi parantamisen varaa, mutta pääasiassa meillä menee ihan kivasti. Mutta haluaisin minäkin saada jotain sellaista hehkua ja iloa, mitä ystäväni ovat eron myötä saaneet. Onnistuuko se ilman eroa? Vai tapahtuukohan se sitten muutaman vuoden päästä, kun lapset lähtevät kotoa ja saan enemmän aikaa itselleni?
Kaipaisin keskustelua ja kokemuksia muilta dsmoja asioita miettineiltä ja kokeneilta :)
Kommentit (4)
Noin yleisesti, kaikki mikä on vaihtelua piristää. Ei tarvi olla mitään erikoista, mutta jotain uutta. Osta uudentuoksuinen suihkusaippua, kokeile itsellesi uutta liikuntalajia, kuuntele musiikkia ja tanssi vaikka. Liikunta lisää endorfiiniä varmasti. Lainaa kirjastosta outoja kirjoja ja lue. Liiku luonnossa ja ihmettele. Monta uutta pikku palaa muodostaa uuden kuvion. Voit myös matkustaa uuteen paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Extra panos parisuhteeseen. Käykää miehesi kanssa treffeillä on se sitten luontretkelle lähtemistä, ravintola illallisia tai ulkomaan matka ilman lapsia. Lapset on kiva ottaa ulkomaille mukaan myös. Kun lapset kokee uutta koet sinäkin ne tosi vahvasti.
Olen itse suunnilleen samanikäinen. En itse ole koskaan edes saanut sitä omaa elämää. Nyt kärsin jo vaihdevuosioireista. Olen sinkku ja vela, jota tosin olen halunnutkin, mutta en ole päässyt koskaan muuttamaan pois lapsuudenkodistani omilleni. Olen köyhä työtön ja moniongelmainen ns. erityisaikuinen. Olen joutunut jo vuosia sitten vanhempani kotiorjaksi ja vanhempani voinnin ja tilanteen huonontuessa tilanne vaikeutuu koko ajan. Voimani ovat loppuneet jo vuosia sitten ja omakin vointini heikentyy koko ajan. Vanhempani ei pärjää kotona ja olen itse jo lataamokunnossa kun kuormitus, ahdistus, paniikki ja ties mikä muu on jatkuvaa. En pysty huolehtimaan edes itsestäni. Käsittämätöntä, kuinka olen joutunut tästä huolimatta käytännössä omaishoitajaksi. Tässä ei ole tilaa voimaantumiselkeni. Tilanne jatkuu varmasti niin kauan kunnes vanhempani pääsee johonkin muualle asumaan tai kuolee. Sitten itseäni odottaa todennäköisesti kodittomuus.
Omaa aikaa, omaa tilaa? Omia ajatuksia ja elämää? Omia tahtotiloja ja kiinnostuksia. Vaikka välillä on toisen kanssa. Ulkomaanmatkat yhdessä tai erikseen?