Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun puhut jollekkin ja hän yhtäkkiä ignooraa sinut... mitä teet?
26.06.2025 |
Minulle on käynyt muutamman kerran niin, että olen selostamassa jotain asiaa, mistä vastapuoli on ensin (ainakin olevinaan) kiinnostunut, mutta yhtäkkiä sitten näkee vaikka jonkun tuttunsa tai puhelimeen tulee viesti tms. jolloin hän täysin hylkää keskustelumme ja keskittyy siihen uuteen asiaan. Eilen kävi näin ja minulla oli lause kesken, jatkoin lauseen loppuun jpuhuen toisen selälle ja tunsin itseni todella typeräksi. Vastapuoli siis näki tuttunsa, joka tuli meidän viereen istumaan. Sen jälkeen juttelivat vain keskenään ja minua ei enää huomioitu mitenkään.
Kysymys näissä tilanteissa yleens työkaverista, harrastuskavereista tms. jotka ei varsinaisesti ole ystäviä, mutta joista ei pääse eronkaan, vaan on oltava päivittäin tekemisissä.
Kommentit (40)
Ja sitten, kun yrittää lähteä tilanteesta pois, hän huomaa sen ja yrittää estää. "Älä nyt vielä lähde."
Olen autisti, ja minun seurassani ollaan välillä ihan puhtaasti säälistä. Eli kun on hetki, jolloin ei ole ketään muuta, jonka kanssa voisi olla, ajatellaan, että voidaan olla minun kanssani, ettei minun tarvitse aina olla yksin. Ja samalla sitten velvoitetaan minut olemaan hänen seurassaan, vaikka en välttämättä edes haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni lähtee joskus kesken lauseeni vaan toiseen huoneeseen tekemään jotakin pikkuasiaa enkä yhtään tiedä kuuleko hän minua vai ei?! Kyse on ihan tavallisista asioista että ei mitään nalkutusta tms. Se loukkaa jotakin. Itse jollen reagoi hänen puheisiinsa niin loukkaantuu.
En koskaan puhu kenellekään, niin ei ole tätä ongelmaa. Olen ennemmin se ignooraaja.
Mulla on tällainen pikkupomo. Puhun lähinnä työasioita, selkeitä kysymyksiä tai kommentteja, enkä siis jaarittele. On eri sukupolvea. Paskantärkeä. Mietin, että se kusee omaan saappaaseensa, kun hommat sakkaa siksi, ettei se viitsi vastata esim. kyllä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli juuri kuollut lähisukulainen. Olin kylässä ja toiset iloisia ja puheliaita. Tiesin etten ollut hyvää seuraa, mutta tuntui pahalta kun minulle käännettiin selkä ja muut nauroivat keskenään. Ei olisi pitänyt edes mennä surullisena, mutta ajattelin josko piristäisi. Lähdin pois vähin äänin. Ei olla enään ystäviä.
Mulle on sattunut noita kohdalle useita. Ex oli narsistinen ja hänen kavereissaan oli näitä mulkvisteja paljon.
Kerran menin myös yhteen uuteen harrastusporukkaan, missä oli n 40-60 v naisia ja he oli kaikki tällaisia. Piti kerran valita pari yhteen tehtävään ja mun "pari" teki kaikkensa osoittaakseen, ettei halua olla mun pari. Sanoi jopa ääneen, että eiks oo enää ketään muuta valittavissa ja katsoi muualle koko tehtävän ajan. Olen ihan normaalin näköinen ja ystävällinen nainen, enkä haise tai mitään.Se ryhmä sitten jäi, lopetin kun alkoi olla tosi p*ska fiilis. Ois pitäny poistuu heti kun huomasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tällainen työkaveri. Keskustellaan normaalisti, tai lähinnä hänen asioistaan, ja kun sanon jotain samasta aiheesta itsestäni niin ei häntä kiinnosta. Lähtee pois tai jatkaa omaa jaaritustaan kommentoimatta lainkaan minun puheeseeni. Olen alkanu kääntymään takaisin töiden pariin ja kommentoinut vain tyyliin kiva, vai nii, Aijaa. Toinen työkaverini taas oikein odottaa hetkeä milloin pääsee huutamaan puheeni päälle. Jos aloitan keskustelun kertomalla mitä käynyt, en pääse lauseen loppuun kun hänelle käynyt myös ja sen jälkeen vartti ohjeita miten mun pitäisi toimia. Teen hänelle samaa nykyään että odotan saarnan loppuun ja platonisesti vastaan jotain yleistä ja jatkan töitä. Raskaita tyyppejä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni lähtee joskus kesken lauseeni vaan toiseen huoneeseen tekemään jotakin pikkuasiaa enkä yhtään tiedä kuuleko hän minua vai ei?! Kyse on ihan tavallisista asioista että ei mitään nalkutusta tms. Se loukkaa jotakin. Itse jollen reagoi hänen puheisiinsa niin loukkaantuu.
Mun mies tekee samaa. Jos kävelee huoneen ohi ja sanon jotain niin jatkaa matkaa. Ei välttis vastaa mitään. Olen antanut palautetta että voisit jotain vastata. En tajua eikö tajua että on epäkohtelias. Tein yksi ilta samaa tässä. Hän kommentoi tv-sarjaa, minä olin aivan hiljaa. Oli ihan vammanen fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on sattunut noita kohdalle useita. Ex oli narsistinen ja hänen kavereissaan oli näitä mulkvisteja paljon.
Kerran menin myös yhteen uuteen harrastusporukkaan, missä oli n 40-60 v naisia ja he oli kaikki tällaisia. Piti kerran valita pari yhteen tehtävään ja mun "pari" teki kaikkensa osoittaakseen, ettei halua olla mun pari. Sanoi jopa ääneen, että eiks oo enää ketään muuta valittavissa ja katsoi muualle koko tehtävän ajan. Olen ihan normaalin näköinen ja ystävällinen nainen, enkä haise tai mitään.Se ryhmä sitten jäi, lopetin kun alkoi olla tosi p*ska fiilis. Ois pitäny poistuu heti kun huomasin.
Järkyttävää! Mikä siinä on, ettei osata käyttäytyä?? Ajattelee sit mitä tahansa mielessään.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni lähtee joskus kesken lauseeni vaan toiseen huoneeseen tekemään jotakin pikkuasiaa enkä yhtään tiedä kuuleko hän minua vai ei?! Kyse on ihan tavallisista asioista että ei mitään nalkutusta tms. Se loukkaa jotakin. Itse jollen reagoi hänen puheisiinsa niin loukkaantuu.
Luulin hetken että tuo oli minun kirjoittama. Täällä on täsmälleen samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En anna mitään painoarvoa. En koskaan enää puhu tuollaiselle.
Mitä jos ihan ensiksi opettelisit kirjoittamaan. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni tekee sen tyhmyyttään, ei itse tajua että hän siinä mokaa eikä kohde. Ihan samoin kun joku tulee vastaan eikä ole näkevinään niin hän sen tyhmyyden osoittaa, etkä sinä. Riittäähän näitä älyttömiä käytöstapoja. Pitää pitää huolen siitä että itse on näiden yläpuolella eikä noteeraa asiaa sen kummemmin voi vaikka hieman hymyillä😁😁
Aika lailla kiinni, miten tuttu se toinen on. Jos vähän vieraampi pyydän korostuneen kohteliaasti anteeksi puheliaisuuttani ja jätän hänet nyt hoitamaan tärkeitä asioitaan. Toivotan vielä iloisesti hymyillen mukavaa päivän jatkoa ja nähdään taas. En jää kuuntelemaan vastaako mitään. Ja jos puhuu puhelimeen keskeytän, että onko hänen juttukaverinsa selvillä että minä kuulen kaikki. Tekstarit jotenkin ymmärrän.
Muutama tuollainen työkaveri on ollut. Nykyään vaan nyökkään tavatessa kohteliaasti, vaihdan sanan tai pari mutta en jää juttelemaan heidän kanssaan. Varmaan palvelus meille molemmille. Joskus ovat jääneet yksin seisoskelemaan kun jatkan matkaa, mutta ei ole minun ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Ei liian pitkiä monologeja, vastavuoroisuus.
Minulla on tuttava, jonka jutut alkavat aina vuodesta keppi ja keihäs, vaikka asian olisi voinut tiivistää hyvinkin lyhyemmäksi. Tarina koskee usein esim. henkilöitä, joita en tunne lainkaan. Ja kun juttu on vihdoin kerrottu, sitä toistellaan sieltä täältä vielä pariin otteeseen ja mehustellaan jutun pääkohdilla. Useamman kerran tekee mieli keskeyttää tai alkaa eleillä näyttää, että en jaksa enää kuunnella. Samaten jos vaikka kyläilyn päätteeksi teen lähtöä eteisessä, talvikamppeet päällä, niin siinä kohtaa alkaa tarinan kerronta. Siinä sitten hiki valuen odotellaan ikuisuus, että toinen saa asiansa kerrottua pitkän kaavan kautta. Tilannetajua ihmiset, tilannetajua!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni lähtee joskus kesken lauseeni vaan toiseen huoneeseen tekemään jotakin pikkuasiaa enkä yhtään tiedä kuuleko hän minua vai ei?! Kyse on ihan tavallisista asioista että ei mitään nalkutusta tms. Se loukkaa jotakin. Itse jollen reagoi hänen puheisiinsa niin loukkaantuu.
Mun mies tekee samaa. Jos kävelee huoneen ohi ja sanon jotain niin jatkaa matkaa. Ei välttis vastaa mitään. Olen antanut palautetta että voisit jotain vastata. En tajua eikö tajua että on epäkohtelias. Tein yksi ilta samaa tässä. Hän kommentoi tv-sarjaa, minä olin aivan hiljaa. Oli ihan vammanen fiilis.
Me olemme käyneet tästä keskustelua muutaman kerran. Miehellä ollut tapana aika ajoin keskeyttää. Aikoinaan sanoi, et puhun siten, et pidän pieniä taukoja ja luulee, et asia on loppu. Vaikka sisällöltä ei niin voisi olettaa.
Vähän aikaa sitten oli taas tilanne, hän sanoi loppuun sen mun asian, jota luuli minun sanovan. Hermostuin tästä, koska se tuntui loukkaavalta. Hän mietti asiaa hetken ja sanoi sitten, että johtuu vaan siitä, että tuntee minut niin hyvin, et tietää, mitä olen sanomassa. No, sillä kertaa tiesi väärin. Ja muutenkin on loukkaavaa aina kertoa toisen puolesta, mitä toinen on sanomassa.
Ei tee sitä pahuuttaan. Olemme vaan eritahtisia. Mutta aion pitää kiinni siitä jatkossakin, että saan sanoa itse asiani loppuun. Kyse on kuitenkin kunnioituksesta, tai sen puutteesta.
Alue: Aihe vapaa
Juttelin pari lausetta samalla osastolla olevan kanssa, kunnes tämä kesken kaiken käänsi selkänsä toisen henkilön tullessa siihen. Olivat tämä toisen kanssa kuin paita ja peppu, ja minä tietysti pelkkää ilmaa. Siihenpä sitten jäi ns. sosiaalinen kanssakäyminen osaston klikkien kanssa.