Sairaslomat "ahdistuneisuushäiriöistä" lisääntyneet

Ahdistuksen takana on lähes aina osaamaton esihenkilö. Huono pomo voi sairastuttaa työpaikassa jopa kymmeniä vuosien saatossa. Jostakin syystä näille pikkuhitlereille ei tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä johtuu siitä kun työntekijöiltä vaaditaan enemmän ja enemmän, pitää olla tehokkaampi, olla saatavilla vapaa-ajallakin, uhrata -koko- elämänsä työlle.

Ei ihmekään kun alkaa pahoinvointi räjähtää käsiin.

Tehokkuus on vedetty niin tappiin, että joka työpäivän jälkeen tuntee olevansa kehno, kun ei ole saanut kuin puolet sovituista hommista tehtyä. Vaikka pää hiessä vetänyt kiireellisyysjärjestyksessä hommia. Ja pakollisia pieniä työtehtäviä lisätään koko ajan luullen, ettei ne näy yhtään missään. Kun niitä hommia lisätään, pitäisi samaa tahtia lisätä työminuuttejakin, kun on niin tiukaksi vedetty. Ja asiakkaat on nykyaikana aivan avuttomia, apua kysytään ihan uskomattomiin asioihin. Mikä toki on luvallista, mutta senkin pitäisi lisätä työminuutteja.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuksen takana on lähes aina osaamaton esihenkilö. Huono pomo voi sairastuttaa työpaikassa jopa kymmeniä vuosien saatossa. Jostakin syystä näille pikkuhitlereille ei tehdä mitään.

Myös vaikeudet kotielämässä heijastuu töihin. Jos on tiukkaa sekä kotona että töissä, ei ole ihme, että psyyke hajoilee. Tämän takia pitäisi maksaa kunnon liksaa, koska osan ongelmista voi aina hoitaa rahalla. Siinä olisi isoin voittaja työnantaja.

Sanon tämän ihan omasta kokemuksesta. En edes tajua miten selvisin, kun mua kiusattiin yksityiselämässä pahoin, ja tappelin koko ajan kiusaajiani vastaan käräjäoikeudessa (voitin). Oli suorastaan ihme, että pystyin samaan aikaan käymään töissä. Mutta tulokset tippuivat niin paljon, että firma pistettiin myyntiin. Olin vähän liian suuressa roolissa työssäni, kun työtehtäviä oli koko ajan lisätty ja lisätty vuosien varrella. Mun alisuoriutuminen vei monta muutakin työpaikkaa. Ja siinä lähti kaupungilta hyvä veronmaksaja ja monta työpaikkaa, kun firma meni ulkomaille. Tämän takia lasulla kiusaaminen pitäisi tehdä vakavasti rangaistavaksi, ihan jo yhteiskunnankin takia. Mun psyyke onneksi kesti, tuli vaan kovempi pää ja mustempi huumorintaju.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuksen takana on lähes aina osaamaton esihenkilö. Huono pomo voi sairastuttaa työpaikassa jopa kymmeniä vuosien saatossa. Jostakin syystä näille pikkuhitlereille ei tehdä mitään.

No mistä sitten johtuu, että meillä on 10 hengen tiimi, josta yhdellä on tämä diagnoosi (on pitänyt siitä kovaa mekkalaa, siitä tiedän). Esihenkilömme on erinomainen.

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli uusi työntekijä, joka toisena työpäivänään alkoi avautua mielenterveysongelmistaan ja perhe-elämästään. Loukkaantui, kun käänsin puheen takaisin työhön. Seuraavaksi ehdotti, että kaikki antavat henkilökohtaisen puhelinnumeronsa, että voidaan perustaa WA-ryhmä jossa voidaan jutella työajan jälkeen. Hirvittävä närkästyminen kun porukoita ei kiinnostanut. Ja työilmapiiri alkoi ahdistamaan häntä. Lähes 50-vuotias nainen.

Noniin eli ei muutako pällisaikulle seuraavat 3kk ja sitten oikeusjuttu perään että kiusaamisella ja eristämisellä yritetään savustaa ulos firmasta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä johtuu siitä kun työntekijöiltä vaaditaan enemmän ja enemmän, pitää olla tehokkaampi, olla saatavilla vapaa-ajallakin, uhrata -koko- elämänsä työlle.

Ei ihmekään kun alkaa pahoinvointi räjähtää käsiin.

Pyhäpäiviäkin on liikaa ja pyhäpäiväkorvaukset pitää poistaa.

Ahdistuneisuushäiriö on jotain muuta kuin närkästyminen tai pahastuminen tai masennus tai uupumus. Osa puhuu jostain täysin eri asiasta. Ylipäätään aiheesta tietämättömien ei kannata näistä aiheista mutuilla. Nämä ovat alan ammattilaisten heiniä. 

Nyt alkaa olla työelämässä älylaite kädessä syntyneet. Do the math.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneisuushäiriö on jotain muuta kuin närkästyminen tai pahastuminen tai masennus tai uupumus. Osa puhuu jostain täysin eri asiasta. Ylipäätään aiheesta tietämättömien ei kannata näistä aiheista mutuilla. Nämä ovat alan ammattilaisten heiniä. 

Ahdistuneisuushäiriön saa kuka tahansa työstettyä itselleen vellomalla omissa tunteissaan ja _kokemassaan_ kaltoinkohtelussa. Kun se katse ei lähde pois omasta ainutkertaisesta itsestä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneisuushäiriö on jotain muuta kuin närkästyminen tai pahastuminen tai masennus tai uupumus. Osa puhuu jostain täysin eri asiasta. Ylipäätään aiheesta tietämättömien ei kannata näistä aiheista mutuilla. Nämä ovat alan ammattilaisten heiniä. 

Ahdistuneisuushäiriön saa kuka tahansa työstettyä itselleen vellomalla omissa tunteissaan ja _kokemassaan_ kaltoinkohtelussa. Kun se katse ei lähde pois omasta ainutkertaisesta itsestä...

Tarkoitat normaalia ahdistuksen tunnetta, joka on eri kuin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. 

Mihin enää lääkäreitä tarvitaan, kun meillä on av-palsta. 😆😅 Av tietää aina koulutettuja lääkäreitä paremmin. 

Voi kuule sinä misogyyninen junttipersu, joka väitit ettei naisista ole työelämään. Otan ihan heti ja mielellään eläkepaperit.

Kahdeksan eri kroonista fyysistä sairautta. Osa vaikea-asteisiakin. Eteneviä. Ei muuta kuin edelleen viisikymppisenä kokoaikatöissä.

Olen t o d e l l a väsynyt ja usein kipeäkin, mutta ei auta. Kovia lääkkeitä käytän. En saikuta näistä ikinä, koska lyhyt poissaolo ei minua enää auttaisi. Olen siis pois vain, jos on joskus kuumetta ja/tai oksennustauti. 

Mutta sanaa mieltä olen että ihan heti tämmöinen laiska luuserinainen voi poistua takavasemmalle, mutta tiedätkö? Teen jatkuvaa ylityötä, koska jonkun on tehtävä myös muutaman täysin terveen ja nuoremman mieskollegankin työt.

Pakko, heillä kun on lorvikatarri. Mutta ovathan he miehiä. Vau. Samoin pomo. Kavereita ovat siviilissäkin. Mutta sillä munalla ei kuitenkaan tehdä meidän alan töitä. Teillä ilmeisesti tehdään?

Työelämän vaatimukset ovat koventuneet. Missä aikoinaan pärjäsi perustutkinnolla, pitää nykyään olla korkeakoulututkinto. Työstä kuitenkin maksetaan samaa palkkaa kuin perustutkinnon suorittaneelle. Työtä tehdään kahden edestä eikä työaika riitä työn tekemiseen kunnolla. Tämä painaa mieltä ja aiheuttaa stressiä. Työaikaa tulisi lyhentää ja työtä jakaa työttömille. On järjetöntä, kuinka arkipyhien poistosta edes puhutaan tällaisessa tilanteessa. Mitä järkeä on ajaa työssä käyvät burnouttiin kun iso osa työikäisistä on kokonaan  työttömänä.

Olen viimeiset kaksi vuotta tehnyt enemmän kuin omat työni ja paikannut vajaata tiimiä. Tein koko kevään määräyksestä ylitöitä ja nyt olen aivan loppu. Lisää väkeä töihin ei palkata, koska ei ole rahaa. Eli näillä resursseilla  mennään varmaan loppuun saakka. Tuntuu, ettei elämälle jää tarpeeksi aikaa ja elämänilo on hiipunut. Olen jatkuvasti väsynyt eikä mikään innosta. Tätäkö ihmisille halutaan? Tulee loppupeleissä aika kalliiksi kun vanhempana ihmisillä on muistisairauksia, masennusta yms.

Yritin löytää ylen juttua aiheesta. Löysin jotain parin vuoden takaa. Että silleen.

Toisaalta ymmärrän aloittajan turhautumisen. Päävikaisten poissaolot ja työt kaatuvat muiden työntekijöiden niskaan eikä niihin työnantajakaan uskalla puuttua. En ole sote-alalla, mutta hiukan järkyttyneenä kuuntelin erään sairaanhoitajan kertomusta saikutuksistaan (ehkä migreenikohtaus tulossa, lämpöä taitaa olla 37,1, vatsaan sattuu ja varmuuden vuoksi jäin saikulle jne) ja lopulta nuppilomaa ahdistukseen, kun työkaverit ovat tylyjä.

Ja mielenterveysongelmaiset noin ylipäätään kuormittavat muita ihmisiä, niitä jotka ihan vain yrittävät hoitaa elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä johtuu siitä kun työntekijöiltä vaaditaan enemmän ja enemmän, pitää olla tehokkaampi, olla saatavilla vapaa-ajallakin, uhrata -koko- elämänsä työlle.

Ei ihmekään kun alkaa pahoinvointi räjähtää käsiin.

Tehokkuus on vedetty niin tappiin, että joka työpäivän jälkeen tuntee olevansa kehno, kun ei ole saanut kuin puolet sovituista hommista tehtyä. Vaikka pää hiessä vetänyt kiireellisyysjärjestyksessä hommia. Ja pakollisia pieniä työtehtäviä lisätään koko ajan luullen, ettei ne näy yhtään missään. Kun niitä hommia lisätään, pitäisi samaa tahtia lisätä työminuuttejakin, kun on niin tiukaksi vedetty. Ja asiakkaat on nykyaikana aivan avuttomia, apua kysytään ihan uskomattomiin asioihin. Mikä toki on luvallista, mutta senkin pitäisi lisätä työminuutteja.

Tämä. Hyvin kuvasit minunkin työelämäni. Tuohon lisäksi epärealistinen viesteihin vastaamisaika kun sähköposti tuuttaa koko ajan uutta reagoitavaa ja selvitettävää, soppa on valmis. Työsopimuksessa määritetty työaika ei enää kertakaikkiaan riitä vaikka priorisoi jo kertaalleen priorisoituja työtehtäviä kiireellisyyden mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä johtuu siitä kun työntekijöiltä vaaditaan enemmän ja enemmän, pitää olla tehokkaampi, olla saatavilla vapaa-ajallakin, uhrata -koko- elämänsä työlle.

Ei ihmekään kun alkaa pahoinvointi räjähtää käsiin.

Ei tuollaista vaadita. Harvassa työssä mutta siitä sitten maksetaan ja kerrotaan etukäteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikean traumaperäisen ahdistuneisuushäiriön oireet on hirveä tila ja invalidisoi.

Onko itkuinen ja paha olo? Oireilet ja kipuilet? Olet uupunut ja masentunut, etkä saa unta? Hirveät keholliset traumareaktiot eivät jätä rauhaan? 😢

Mikäköhän saa ihmisen olemaan ymmärtämätön, ilmeisesti täydellinen elämänkokemuksen puute.

Ihmiset alkoi olla ahdistuneita heti kun ahdistuneisuus keksittiin. Ja sosiaaliturva. Mistä kaikesta voi olla ahdistunut.  Hei mäkin oon ahdistunut en kestä töitä yhtään!  Työkaverit voi olla viddumaisia tai eivät ole, mutta niin se vain nyt on.