Pelkään, että jään yksin

Minä en äijää enää huolisi kun edellisestä pääsin eroon. Nyt 9 vuotta omin nokkineni ja muuhun en vaihtaisi! Olet läheisriippuvainen.

Kyllä ukkoja on saatavilla. Eri asia löytyykö mitään hyviä?

Eikö yksin ja vapaana ole just hyvä 🥳

Sukuun tukeutuminen? Ettei ole liian kiire löytää.

Me kiltit miehet unelmoimme sinusta joka ilta että saisimme nukkua vieressäsi ja antaa läheisyyttä. 

 Se on siis unelmaa, et varmaan halua kunnon miestä vaan jonkun komean pelimiehen.

Tuo on varmaan aika yleinen pelko, vaikka ei se tietenkään lohduta. Minäkin pelkään jääväni yksin. En sitten tiedä olisiko se kuitenkaan pahempi asia olla yksin kuin esim huonossa parisuhteessa. 

Mulla on taas hyvä suhde mutta ei lapsia

Sama pelko on tuo yksin jääminen. Yritän kaikella tapaa laittaa itseäni ja elämääni sillä tapaa kuntoon, että minun kanssani voisi löytää toimivan ja kestävän suhteen. Nuoremmilta aikuisvuosilta jäi tuota korjailtavaa, mutta hyvällä mallilla aletaan olemaan.

Ikävä fakta vain on se, että nykyinen yhteiskunta suomessakaan ei todellakaan tue perheen perustamista, ei sitoutumista eikä ylipäätään kestävää pysyvää parisuhdetta. Yksinäisyys vain lisääntyy vaikka väkimäärä pallolla kasvaa, se on täysin absurdia, mutta niin se menee ja kehittyy. Kiitos tästä ahneen ja kylmäkiskoisen yhteiskunnan jossa roskakulttuuri kukoistaa. Sehän se ihmisiä muovaa ja ohjaa.

Toivon Ap, että vaikka parisuhderintamalla sinulla on ollut epäonnea ja pettymyksiä, niin onnistut luomaan ja/ tai ylläpitämään hyvät ja vastavuoroiset välit lapsiisi. - Varo silti myös aikaa myöten liikaa takertumasta heihin, vaikka se saattaisi vtuntua houkuttelevalta ellei muita (erityisen) läheisiä ole

Itse olen lapseton vastentahtoisesti mutta pikkuhiljaa olen alkanut hyväksymään sen, että haaveistani ja unelmistani huolimatta lapsettomaksi saatan jäädä. 

Olen myös elänyt vuosia sinkkuna. Osaksi varmasti omasta syystäni kun en ole jaksanut tai viitsinyt käyttää tarpeeksi energiaani ja vaivannäköä siihen, että löytäisin ja kohtaisin unelmieni naisen; ja jolle minä olisin jotain vastaavaa.

Silti edelleen haaveksin ja elän toiveissa, että vielä joskus löytäisin hänet, jonka kanssa voisin vanheta yhdessä. Saada antaa ja saada rakkautta, puolin ja toisin  välittämistä. Parisuhteen, jossa molemmilla on, ainakin enimmäkseen hyvä ja luottavainen olo olla ja elää.

Up

On hetkiä, jolloin koen itsen täysin turhaksi ja arvottomaksi. Kuten nyt kun ajattelen, että millaista elämäni olisi voinut olla, jos olisin saanut mahdollisuuden elää pidemmässä parisuhteessa. Tai jos olisin elönyt niin, että olisin uskaltaunut hankkimaan edes yhden lapsen sinkkuna kun en ole kohdannut häntä, joka olisi halunnut jakaa unelmani lapsesta: tai edes yrittää saada lapsen kanssani. - Saada lapsi(a) koska aina ei riitä oma tekeninen, omin päin.   . 

Kiltti mies ei edelleenkään kelpaa vaan pitää olla se jännis?

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies ei edelleenkään kelpaa vaan pitää olla se jännis?

Hoh-hoijaa..... 

Nainenhan on onnellisimmillaan sinkkuna, ihan tutkimustietoa. Vai onkos narratiivi muuttunut🤔

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan on onnellisimmillaan sinkkuna, ihan tutkimustietoa. Vai onkos narratiivi muuttunut🤔

 

Ymmärrettävää.. jää paljosta painostamisesta, velvollisuus seksistä ja väkivallasta paitsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies ei edelleenkään kelpaa vaan pitää olla se jännis?

Hoh-hoijaa..... 

 

Mitä hohhoijaa??

No missä asut, lähden treffeille kanssasi. Asun Raumalla itse.

Vierailija kirjoitti:

Minä en äijää enää huolisi kun edellisestä pääsin eroon. Nyt 9 vuotta omin nokkineni ja muuhun en vaihtaisi! Olet läheisriippuvainen.

Se miten sinä elät on sinun asiasi mutta sinulla ei ole mitään oikeutta haukkua toisia ja määräillä miten heidän tulee elää tai tuntea.

Ap minä löysin nykyisen aviopuolisoni 45 vuoden iässä. Olin eronnut 12 vuotta aiemmin lasteni isästä.

Oli kans  siinä 6 vuoden jälkeen erosta yksi vuoden kestänyt suhde. Päätin sen itse.

Noh odottelin siis nykyistä puolisoa löytyväksi 12 vuotta. Ollaan oltu naimisissa toista vuosikymmentä jo.

Minä olen aivan yksin eikä siinä ole mitään pelättävää. Ei ole ongelmia kun ei ole ihmisiä ympärilläni. 

Jos ei osaa olla yksin ja itseensä kanssa ilman, että pelko iskee, niin sinähän siis olet läheisyys riippuvainen ja pelkäät itseäsi ja sitä ettet pärjää. Ja kaipaat muita vahvistamaan tai reflektoimaan tunteitasi. 

Ja olet aika itsekäs kun erosit vain siksi että mies ei osaa olla sun oma robotti joka muuttaa " kommunikaatiotaan" sen sijaan, että sinä yrittäisit edes ymmärtää toista  .

Ja mitä arvoihin tulee, niin mitä sitten oikeasti arvoja tulee ja menee ja voi olla eri mieltä poliittisesti tai muutenkin.

Itse olet kumppaniksi valinnut ja tuskin rakkaudesta vaan itsekkyydestä alunperin . Arvot harvoin tuosta noin vain muuttuu radikaalisti kenelläkään. 

Just tuollaisia naiset on mikään ei kelpaa Koskaan.