Työn merkityksellisyyden tunne täysin hukassa
Tunnetteko te muut tekevänne merkityksellistä työtä? Entä jos ette, miten jaksatte töissä ja selviätte kuukaudesta toiseen?
Mä olen viime aikoina pohtinut tätä paljon. Työni on monelta osin ihan mukavaa ja tiedän, että olen siinä ihan hyvä. Mutta se merkityksettömyyden tunne! Työssäni on kymmeniä asioita, joista täällä firman sisällä jossain johtoryhmässä kohistaan ja väännetään ja asiaa selvitellään puolipäivää, ja minä seuraan tilannetta naama peruslukemilla tietäen, että niin, tämä asiahan ei vaikuta millään tavalla mihinkään. Esimerkkeinä vaikka jonkin nollatiedotteen sanamuoto (tiedän jo sitä tehdessä ettei tiedotetta tule yksikään media julkaisemaan) tai kiistellään jostakin pikkujoulun ajankohdasta tai esitteen paperinlaadusta. Aivan tyhjänpäiväistä, ei mitään merkitystä kenellekään.
Tekeekö kukaan muu työtä, jolla ei ole mitään merkitystä?
Kommentit (4)
Toimistorutiinit on kyllä aika perseestä...
Kuulostaa ihan mun työuralta, siis kaikki 30 vuotta. Vuosien myötä, työpaikasta tai -tehtävästä riippumatta tunne on vain pahentunut. Jossain vaiheessa sain jotenkin uskoteltua itselleni, että riittää että osaa hommansa ja palkka tulee ajallaan, mutta kyllähän ne merkityksettömyys nälvää koko ajan. Lisäksi huomasin, että uudelleen kouluttauduin ihan arvojeni vastaiselle alalle, vaikka pääsinkin ihmiskeskeisyydestä asiakeskeisiin töihin, mikä oli tavoite. Vaan nyt alan raakuus ja ahneus on konkretisoitunut niin, että voin jatkuvasti pahoin myytyäni ruumiini sille.
On tosi paljon töitä ja työpaikkoja, joiden loppumista ei kukaan huomaisi ja jotka ikään kuin pyörittävät itse itseään.
Mä olin aiemmin töissä organisaatiossa, jossa oli paljon asiantuntija-nimikkeellä olevia ihmisiä. He kävivät erilaisissa seminaareissa ja kirjoittivat työhuoneissaan erilaisia tekstejä omasta osaamisalastaan, joita sitten julkaistiin jonkinlaisina esitteinä tai laitettiin verkkosivulle. Tekstit olivat niin pitkiä ja täynnä koukeroista kieltä, että niitä tuskin kukaan luki ehkä heidän omia työkavereitaan tai esihenkilöään lukuun ottamatta. Ja sitten kun olivat taas jonkin esitetekstin tehneet, niin voivatkin sen myötä mennä seuraavaan työryhmään istumaan tai seminaariin kuuntelemaan kahdeksi päiväksi.
Väitän, että kukaan ei huomaisi, jos tällaiset työt vain jätettäisiin tekemättä.
Varmaan kaikki, jotka tekevät töissään toimistorutiineja. Merkityksellisyyttä löytää töissä, missä näkee kätensä työn tulokset.