Lue keskustelun säännöt.
Miksi naisten on pakko selvittää toisistaan ensimmäisenä, onko lapsia?
24.06.2025 |
Melkein missä tahansa tilanteessa uudelta tuttavuudelta kysytään ekana tätä. Miehiltä ei juurikaan. Miksi se nyt sitten on olevinaan niin helvetin tärkeä tieto?
Kommentit (62)
Minulta ei ole kysytty varmaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudoin tilanne oli yhdellä ryhmämatkalla kun yksi entuudestaan täysin tuntematon muija kysyi suunnilleen ekana asianaan minulta ja kaverilta että onko meillä lapsia. Mikä keskustelunavaus toi on olevinaan?
Vierailija kirjoitti:
Naisten tapa määritellä asema naisten omassa sosiaalisessa hierarkiassa ja nokkimisjärjestyksessä. Sama syy miksi naimisissa olevat naiset työntävät aina keskusteluun sanat *mun mies* sitä ja tätä.
Joillekin naisille näyttää olevan suorastaan ylpeyden ja kehumisen aihe mainita lapsilukunsa ja vanhemmiten sitten, montako lapsenlasta. Ylemmyyden tuntoista nokittaa sellaista, jolla ei ole. Perhejuhlat ja sukukokoukset ovat sellaiseen oiva tilaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Kerran olen tehnyt vastakysymyksen että miksi haluat tietää tuon asian? Meni hiljaiseksi
Näin minäkin tein kerran. Siitä aina tietää, ttä joku ketunhäntä on ollut kainalossa.
Vierailija kirjoitti:
Naisten tapa määritellä asema naisten omassa sosiaalisessa hierarkiassa ja nokkimisjärjestyksessä. Sama syy miksi naimisissa olevat naiset työntävät aina keskusteluun sanat *mun mies* sitä ja tätä.
Oonkohan mä sitten pitkälti välttynyt tuollaiselta naistyypiltä, kun ei sitäkään kukaan kysele, että onko mulla miestä tai mitä mies tekee työkseen tai mitään? :D Lapsistakaan ei siis kukaan kysele, ei ole koskaan kukaan kysynyt.
Lapsen vauva-ajalta/pikkulapsivaiheesta muistan kyllä sellaisia mammakerholaisia, joiden puheenaiheet oli tuota Mun Mies-tasoa, ja silloin on ollut se hetki elämässä kun olen tavannut naisia joiden jutut on tuollaisia. Mutta oletin, että ovat vain väliaikaisesti äitiyslomalla höyrähtäneet tai jotain. Kovin mielenkiintoisina en niitä pitänyt, niin jäivät etäiseksi enkä osaa sanoa yhtään ovatko sen tyyppisiä ihmisiä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä muista, että olisi kyselty mitenkään erityisesti ja jos on, niin luontevasti muun rupattelun ohessa.
No, niitä on neljä. Olen edelleen tosi hoikka ja musta tuntuu, etten ehkä näytä tai kuulosta muutenkaan äitihahmolta 😆 En itse ota koskaan lapsiani missään puheeksi ellei ole pakko tai tule muuten luontevasti. Lapset ei määrittele mua ihmisenä. Paitsi kun olen jossain kolmen pitkän nuoren miehen ja yhden pitkän huiskean nuoren naisen kanssa liikenteessä. Päät kääntyy 😂
Vierailija kirjoitti:
En kyllä muista, että olisi kyselty mitenkään erityisesti ja jos on, niin luontevasti muun rupattelun ohessa.
No, niitä on neljä. Olen edelleen tosi hoikka ja musta tuntuu, etten ehkä näytä tai kuulosta muutenkaan äitihahmolta 😆 En itse ota koskaan lapsiani missään puheeksi ellei ole pakko tai tule muuten luontevasti. Lapset ei määrittele mua ihmisenä. Paitsi kun olen jossain kolmen pitkän nuoren miehen ja yhden pitkän huiskean nuoren naisen kanssa liikenteessä. Päät kääntyy 😂
Miksi lapsiesi pituus on mainitsemisen arvoinen asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä muista, että olisi kyselty mitenkään erityisesti ja jos on, niin luontevasti muun rupattelun ohessa.
No, niitä on neljä. Olen edelleen tosi hoikka ja musta tuntuu, etten ehkä näytä tai kuulosta muutenkaan äitihahmolta 😆 En itse ota koskaan lapsiani missään puheeksi ellei ole pakko tai tule muuten luontevasti. Lapset ei määrittele mua ihmisenä. Paitsi kun olen jossain kolmen pitkän nuoren miehen ja yhden pitkän huiskean nuoren naisen kanssa liikenteessä. Päät kääntyy 😂
Miksi lapsiesi pituus on mainitsemisen arvoinen asia?
Ja siis onko ne jotain yli kaksimetrisiä kaikki kun oikein "päät kääntyy"?
Erikoista että osa väittää ettei tästä ole mitään käryä. Muistan että tätä alkoi tulla vastaan vähitellen jo parikymppisenä, joissain piireissä tietty enemmän kuin toisissa. Lapsettomat harvemmin kyselee muiden perheistä, äidit sen sijaan useinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet kyselevät toisiltaan millä autolla ajavat.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista että osa väittää ettei tästä ole mitään käryä. Muistan että tätä alkoi tulla vastaan vähitellen jo parikymppisenä, joissain piireissä tietty enemmän kuin toisissa. Lapsettomat harvemmin kyselee muiden perheistä, äidit sen sijaan useinkin.
Ei kai siinä mitään "väitetä", jos ei vaan ole kyselty tai kysellyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet kyselevät toisiltaan millä autolla ajavat.
ja sitten myös, että missä kävit intin, mikä on sotilasarvo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo puheenaihe. Uusista tuttavuuksista luonnostaan lähdetän etsimään jotain yhdistävää tekijää. Onko lapsia, minkäikäisiä jne. Lapsien iästä voi jo päätellä jotain ihmisen elämäntilanteesta, onhan ihan eri elää taaperon kuin teinin kanssa.
Ei se mitään sen kummenpaa ole.
Deittimaailmassa toki lapsettomuus/lapsia on herättää kyllä heti ihan erilaiset fiilikset ihmisestä.
Joku kysyy tätä kerran ja joku päättelee siitä että aina. En minä ainakaan tuota kysele keltään enkä muista että minultakaan on kysytty. Töissäkin vasta siinä vaiheessa kun kysytään onko koululaisia perheessä kun loma-aikoja suunnitellaan. Vapaaehtoishommissa missä olen ollut vuosia en edelleenkään tiedä toisten lasten lukumäärää eikä minultakaan sitä ole kysytty. Lemmikeistä on kysytty kyllä.
Olen 45 mutta minua usein luullaan 30-jotakin eli melko lailla nuoremmaksi mitä olen. Ihan tänä vuonnakin minulta on kysytty harrastuksen ohella että onko lapsia, ja kun sanoin ei, kysyttiin onko tulossa. Totesin olevani 45, se juna on jo mennyt ja olen aivan tyytyväinen tilanteeseeni.
Ainoa tilanne jossa tämä kysymys on ollut ok: Ensimmäinen kysymys treffeillä kun tapasin mieheni yli nelikymppisenä häneltä oli onko lapsia ja haluatko niitä. Kumpikaan ei haluta. Jostain syystä tämä on iso ongelma mieheni kaveripiirille, jotka kuvittelivat että kun nelikymppinen mies löysi puolison niin nyt niitä lapsia tulee...
Vierailija kirjoitti:
ei multa ainakaan ole kysytty
-lapseton
Muuttaessani uuteen asuntoon niin yliuteliaisuudélla varustettu naapuri parkkeerasi heti kylkeen jos vähänkin ulkona tein jotain töitä. Ensimmäinen kysymys , äitienpäivän alla, juurikin tämä: Onko minulla lapsia. Hyvä etten sanonut että pistä se turpasi kiinni. T: lapsettomuuttaan kipuileva.
Näin kolmekymppisenä naisena en ole ainakaan huomannut että omanikäiset kyselisivät. Asiaan suhtaudutaan hienotunteisesti koska tahatonta lapsettomuutta on nykyään todella paljon ja kyllä se selviää jos on.
Vierailija kirjoitti:
Naisten tapa määritellä asema naisten omassa sosiaalisessa hierarkiassa ja nokkimisjärjestyksessä. Sama syy miksi naimisissa olevat naiset työntävät aina keskusteluun sanat *mun mies* sitä ja tätä.
Aika paljon julkaistaan kirjoja tyyliin Sibeliuksen rakastaja tai Einsteinin älykäs, unohdettu sisko. Ajattelin pitkään että se johtuu siitä, että naiset jäävät historiassa helposti piiloon, ja naisista löytyy tietoja tälleen (mies)mutkan kautta.
Mutta sitten tajusin, että se ei ole totta. Kyllä löytyy tosi paljon tietoa myös itsenäisistä naisista, ja kyllä heistäkin aina silloin tällöin kirjoitetaan. Mutta näille suurmiesten naiset- kirjoille syy onkin eri. Se on se, että on paljon naisia joille se suurmiehen rakastaja on paljon kiinnostavampi samaistumisen kohde kuin itsellinen nainen. Vähän sama kuin monet naiset ovat ihan intona Sanna Marinista (seksikäs), mutta eivät Elina Valtosesta (ns tavallinen asiapirkko). Mutta nämä motiivit naamioidaan feminismiin.
Kyselijät on yleensä olleet kolmi-nelikymppisiä äitejä. Ekan kerran kysyttiin kun olin jotain 30, viimeisin kerta oli viime vuonna. N41