Onko täällä jollekin tehty sterilisaatio?? Oletteko todella olleet 101% varmoja ratkaisustanne?

Minulla olisi operaatioon aika ensviikolla. Olen AINA ajatellut, että haluan 5 lasta ja ne olen nyt myös saanut. Kuopuksen syntymän jälkeen on ollut koko ajan todella vahva tunne, ettei enää enempää. Neljä lapsista on jo koulussa, ala-asteella ja kuopus täytti nyt syyskuussa vuoden. Neljä poikaa ja yksi tyttö.

Tunnen olevani 99% varma sterilisaatiosta.



Mutta.... sitten se joku syrjäinen pieni ääni jostain sisältä kysyy, että entäs jos kuitenkin joskus?? Mieheni olisi valmis tekemään lisääkin lapsia, ei nyt mitään tusinaa, mutta vielä pari. Ikää ei ole kuin 28v minulla, mies 31v.



Sitten taas.. viiden lapsen elättämisessä ja ennenkaikkea kasvattamisessa on jo hurjasti haastetta. Neljä vanhinta ovat varmaan yhtäaikaa murrosiässä (nyt siis 10v kaksoset, 8v ja 7v). Taloonkaan ei enempää majoiteta, tosin lähteehän ne sitten maailmalle vanhimmasta päästä..

Tavallaan myös pelkään(?), että joskus vielä haluankin vauvan. Siis kun en oikeasti halua haluta. Tosi sekavaa ;) Järki sanoo, että jossain vaiheessa se viimeinen stoppi on tehtävä, ja oikeasti tuntuu, että juuri näin ON hyvä.



Onko siis luonnollista näin toimenpiteen kynnyksellä käydä tällainen ajatusryöppy läpi vai pitäisikö kuitenkin perua se aika??



Kertokaa kokemuksianne! Tai muuten ajatuksia asiasta..

Katso asian plussat ja miinukset ja tee päätös. Päätöksen jälkeen ei asiaan kannata palata. Se toimii mulla enkä haikaile enää minkään sellaisen ajatuksen perään, jonka olen virallisesti kuopannut, mutta kaikki eivät tietenkään toimi samoin ja ymmärrän sen.

Olet vielä kovin nuori ja moni asia voi muuttua. Onhan ehkäisyyn muitakin keinoja.

Itse olen päättänyt, että kolmannen jälkeen piuhat poikki.



Jos joskus vielä kuumetta tulee niin maailmassa kyllä riittää lapsia joilla ei ole vanhempia.

Toista ollaan ajateltu vielä yritellä, mutta sen jälkeen, tai jos nyt vuoteen ei tärppää, mä teen sterilisaation. Olen siitä 110% varma.

Meillä kolme lasta ja olen yli 30v. ja päätös oli aika nopeasti tehty. Tosin olenkin sellainen, etten pahemmin vatvo vanhoja valintoja, vaan tähtään aina eteenpäin. Jos on kova jossittelemaan, niin naisen sterilisaatiosta riittää jossiteltavaa 50 vuotiaaksi asti. Minulla se on tehty ilman jonoa, sektion yhteydessä, joten jonoista en tiedä. Katsottiin leikkaussalissa että lapsi oli ulkoisesti terveen oloinen ja jatketttin suoraan steriloinnilla. Se ainoa mietityttävä asia oli, kun synnytyksen ja steril. jälkeen selvisi, että yhdellä lapsella on perinnöllinen sairaus, toisaalta kaikki ovat edelleen hengissä ja ainakin vielä suht terveitä.

Sterilointi olisi helpompi tehdä miehelle, joten laittakaa miehet jonoon. Seksielämän kannalta aivan erinomainen ratkaisu, suosittelen.

esitin toiveeni lopullisesta ehkäisystä (hormonikierukka laitettu kahdesti, mutta tullut aina 2-3kk päästä pois).

Niin ja mulla meni 4kk ennenkuin aika tuli ja aika oli heti viikon päästä eli tän viikon keskiviikkona tuli aika postissa ja ens tiistaina olis operaatio.



AP

Viidennen jälkeen tiesin, ettei koskaan enää. Joskus haikailen vauvamahaa ja vauvaa mutta en halua lasta jolle tulee omatahto (ja sehän aina tulee). Olen tyytyväinen ratkaisuun.

Lihoamista, mielialan vaihtelua jne.

minä pääsin jälkitarkastuksen kautta, tosin kerkesin pyöräyttää kolmannen lapsenkin tässä välissä.



minä en halua yhtään lasta enää, eikä kyllä mieskään. minä saan sen terveydellisistä syistä, iästä ja kolmesta lapsesta.'odotan ku kuuta nousevaa kierron ja oikean perjantain sattumaa. essuret tehdään vain tiettynä ajankohtana kierrosta ja kättärillä vain perjantaisin...

Ei tarvinnu jonottaa.

http://www.poliklinikka.fi/terveysuutiset/&id=4232340

toisen jälkeen klipsit, mutta ikä ei anna myöten :( harmi sikäli, kun hormonaalinen ehkäisy ei sovi ja kuparikierukka ei käy kun olen nikkeliallerginen. Ja ihan sata varma olen, mies tosin ei.