Muita, joilla lastenhoitoapua ei sukulaisilta saatu?

Kuusi lasta meillä. Esikoinen aikuinen. Eipä juuri koskaan ole lastenhoitoapua haettu. Vanhimmat olleet isovanhemmilla, koska ne itse halusivat ottaa, muuten ei koskaan. Haaveissa vielä lapsi. Hyvin on jaksettu ja jaksetaan, meillä on pari pikkusta.

Tässä on taas kokonainen keskustelu täynnä näitä kommentteja, kuinka lapset pitää hoitaa itse ja ihan turha olettaa saavansa hoitoapuja keneltäkään. Minusta olisi perheiden hyvinvoinnin ja vanhempien parisuhteen kannalta suotavaa, että vanhemmilla olisi joskus myös mahdollisuus kahdenkeskiseen aikaan. 

Meillä lapset ovat isoja alakoululaisia. Mitään tukea emme ole muualta saaneet. Lapsilla alkaa nyt tässä iässä olla myös noita yönylileirejä, mutta vielä toistaiseksi niitä ei ole järjestynyt samanaikaisesti. Meillä on viimeisin yhteinen "lapsivapaa" ollut joskus 1,5 v sitten ja sekin on siis silloin ollut vain muutamia tunteja. Parisuhde on kriisiytynyt eron partaalle. En muista koska olisimme viimeksi harrastaneet seksiä. Esiteinit valvovat yhtä paljon kuin vanhempansa - eli kahden keskistä aikaa ei ole. Joskus yritimme saada mannerheimin lasten suojeluliitosta hoitajan kotiin, mutta palvelu ei ole saatavilla kaikilla paikkakunnilla (tässä oli kyseessä avuntarve pienemmässä suomalaiskaupungissa, jossa olimme hoitamassa saattohoidossa olevan sukulaisen asioita) ja pääkaupunkiseudullakin kävi niin, että hoitajaa ei toiveesta huolimatta järjestynyt.

Niin ja sitten vielä se aviokriisi ja kahdenkeskisen ajan puute - käytännössähän se tarkoittaa sitä, että lapset estävät sekä sen hyvän, että pahan oman ajan. Valitettavasti meidän lapset ovat todistaneet todella pahojakin riitatilanteita. 

Minusta olisi ihan fiksua jos joku taho tarjoaisi yönylileirejä ihan sillä motiivilla, että lasten vanhemmat saisivat kahdenkeskisen huilihetken. Ja koska suomalainen perhemalli on muuttunut siihen, että isovanhemmat eivät halua auttaa, niin sen vuoksi sen pitäisi olla yhteiskunnallinen palvelu. 

Meillä omat isovanhemmat ovat jo sen verran huonokuntoisia, että sen vuoksi hoitoapu ei tulisi edes kyseeseen tällä hetkellä - mutta on tässä aiempia vuosia, joiden aikaan suurempi este on ollut isovanhempien haluttomuus ja alkoholismi. 

Toiset isovanhemmat hoitaa useampaa lasta viikottain, välillä kaikkia yhtä aikaa, välillä tekevät yhden kanssa jotain spesiaalia. Heillä on lapsiin lämmin suhde, ja uskoisin että lapset tekevät mitä vaan isovanhemmille kunhan tuosta isovanhemmat vähän vanhenevat, käyvät kaupassa ja pesevät ikkunat ym.

Toiset isovanhemmat ei edes heillä kahvilla käydessä voi sen aikaa katsoa, että saisi vessassa käydä, joten käyn vessassa lasten kanssa. Heillä on hienoja koriste-esineitä mitkä ei saa mennä rikki ja niitä ei saa nostaa ylös, eikä lapset saa niihin koskea, ja 2v ei vielä usko ohjetta jos olen vessassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen kuuluukin hoitaa itse omat lapsensa.

Only in Finland. Muissa maissa suku auttaa ja kasvattaa.

Hyvinvointivaltiosen tarkoitus on ollut pohjoismaissa katkaista ihmisiltä siteet perheeseen. Ennen perhe oli se paikka josta haettiin taloudellista ja muuta apua ongelmiin, mutta nykyään ihmiset on opetettu hakemaan se apu valtiolta. Pohjoismainen sosiaalidemokratia/kapitalismi on tehnyt ihmisestä kylmän. Ihmiset ovat laitostuneet, valtio kapaloi, opettaa, hommaa duunipaikan, maksaa eläkkeen ja hautaa.

Ei ihmisillä oikein tunnu olevan niitä ystäviä, harrastuksia, jne vaan kaikki haetaan elämään niiden lasten kautta. Maailma on nyt senkaltainen, että perheestä tankataan asioita, joita

Outo ajatus. Perheen kuuluukin olla tiivis ja läheinen.

Elämän kuuluu olla tasapainoinen työn, harrastusten, läheisten, ystävien, jne kesken. Perheen sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei kotiäidin tai koti-isän tärkeydentunteen välikappaleena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen kuuluukin hoitaa itse omat lapsensa.

 

 

Se että jokaisen kuuluisi hoitaa omat lapsensa ei oo ihmiselle lajityypillistä käytöstä. Tää ydinperhe-juttu on aika uusi ja ei se oikeesti sovi ihmisille. Tämän takia olenkin innokkaasti hoitanut esim. siskoni lasta. Tämä ei ole mulle edes mikään ikävä velvollisuus, sillä mä rakastan siskontyttöä ja olen häneen liki yhtä kiintynyt kuin omiin lapsiini. 

Ihminen on selvinnyt simpansseista pisimmälle juuri siksi, että meillä on ollut heimossa muitakin hoitamassa lapsia kuin se pyhä ydinperhe.

Mietin tätä asiaa siltäkin kantilta, että kuitenkin meidän keski-ikäisten sitten oletetaan huolehtivan vanhuksista sitten kun he ovat sairaita esim. dementian tai jonkun muun iäntuoman vaivan myötä. Tuossa ylempänä kirjoitin, kuinka emme saaneet apua edes siitä maksaen - vaikka samalla olimme kuitenkin itse hoitamassa jonkun muun sukulaisen asioita. 

Kyllä meiltä odotetaan panosta ihan kaikkeen, lupiinien nyppimisestä hautapaikkojen hoitoon, samalla kun isovanhemmat rellestävät punaviinirannikolla eläkepäivistä nauttimassa. 

Itse olen ollut ihan kaikkialla (kierukan asennuksessakin) parin taaperon kanssa. Siellä kyllä sanoivat, ettei lasten kanssa saisi tulla - mutta mitä mä niille lapsille sitten olisin tehnyt?? Jättänyt yksin autoon ehkä?

Meillä lapsiluku olisi todennäköisesti ollut suurempikin, jos tukiverkkoja olisi ollut paremmin. Toisen lapsen vauvavuonna hiukan säikähdin, kuinka yksin me oikeastaan olemme. Meillä on tasan yksi muu aikuinen jolta pyytää apua.  

ei sukulaisten tai isovanhempien tarvitse hoitaa lasta, jos he eivät halua.

Mitkä sukulaiset? 😅

Alkakaa maksamaan rahaa lapsenvahdille kuten kuuluu. Se on oikea työ, josta maksetaan palkkaa. Siihen on ihmisillä myös koulutus.

Ilmaistyön teettäminen on väärin.

Ei saatu juurikaan apuja. Raskasta oli, mutta selvittiin. Ei tule raskaaksi meille lähivuosina vanhenevien vanhempien hoito, sillä yhteiskunta tekee sen työn. 

Lisään vielä, että myös meidän lapsiluku jäi kahteen avun puutteen takia. 

Aika normisettiähän tämä on vaikkapa junantuomille pk-seudulla, kun suku asuu muualla. Niin oli meilläkin, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä tai hankalaa. Silloin aniharvoin, eli yhden käden sormilla laskettava määrä vuodessa, kun tarvittiin hoitoapua, saatiin aina kavereilta, naapureilta, tai sitten jonkun kerran ihan rahalla MLL tai joku vastaava.

Ihan jonkun kerran vähän ärsytti joku, joka vaahtosi, että eivät saaneet lapsia hoitoon isukille/äitylille ja jäi tyyliin viikon toinen "oman ajan ilta" väliin. Yleensä toi vaan huvitti, että onko omien lasten kanssa jollakin noin vaikeaa, että koko ajan pitää sukulaisille niitä työntää. No, kukin tyylillään.

Nyt kun lapset on jo kasvamassa pois kotoa, voisi harmittaa aika pahasti, jos olisi vältelty lastemme seuraa, kun olivat pieniä. Nytkin ennemmin ajattelee, että liian vähän oli yhdessäoloa ja nytkö se jo on ohi.