Oletko onnistunut pitämään miehesi vaikka ikää on kertynyt? Kerro salaisuutesti miten miehen pystyy pitämään

Lähes kaikki omaisuus (satojen tuhansien arvosta) on minun nimissäni. Ei sen kummempaa. 

Miksi vaihdatte nimenne ja roikutte miehessä vaikka TIEDÄTTE että mies on pinnallinen paska? Itse vikisevät koko ajan miten nainen ei saa haluta rahaa ja statusta, mutta akat itsekin palvovat miesten pinnallisuutta ja alentuvat siihen. Herätkää jo. Mikä hinku teillä on pitää petollinen susi?

Miten niin pitämään? Pysyy se tuossa ihan pitämättäkin, jo 35 vuotta eikä toistaiseksi ainakaan ole mihinkään suhteesta lähdössä. Eikä olla edes naimisissa. 

Tärkeitä on, että kotona saa olla rauhassa oma itsensä.  Koti on paikka rentoutumiselle.  Vapaaehtoisesti tässä ollaan oltu jo 53 vuotta.  Kotitöistö ei ole sovittu, eikä riidelty, kumpikin tekee niitä osaltaan.  Yhdessä eletty, lapsia kasvatettu, töitä tehty, nyt eläkepäiviä vietetään.  Seksuaalisesti olemme varmaan olleet yteensopivat, koska siitä ei ole riidelty.  Rahat osittain yhteiset, osittain kummallakin omat.  Kummallakin oma auto ja omia menoja.  Vanhennuttu on, mutta edelleen viihdymme toistemme seurassa.

Miten ikä vaikuttaa? Vaikeampaa se miehen pitäminen nuorena oli, kun nuoret ei ole niin valmiita sitoutumaan. Nyt on vuosi vuodelta suhde tiiviimpi ja rakkaampi, eikä tarvitse niin ponnistella suhteen toimivuuden eteen kun ollaan hiouduttu yhteen. 

Ensimmäisen aviomiehen pystyin pitämään 21 vuotta ja nykyistä olen pitänyt jo 12 onnellista vuotta. 

 

Luulen, että suurin syy on joustava luonteeni. En ole turhantarkka. Annan toisen olla oma itsensä. Sanon kyllä, jos joku asia häiritsee, mutta valitsen taisteluni. Minulla on selkeät rajat, mutta hiekkalaatikon sisällä puoliso saa leikkiä miten haluaa, ulkopuolella ei. 

Yritän myös aika usein ajatella puolisoa. Esim. Teen ruokaa, josta hän tykkää, mutta samalla myös lisukkeita, joista itse tykkään. Hän tykkää lähteä pitkille roadtripeille ja menen mukaan, vaikka ei nyt aina kauheasti innostaisi. Enkä ole kauheasti elämässä pihdannut.

Näin 20 v:n jälkeen pysyy ihan pitämättäkin. Eihän me oltaisi tässä ellei sovittaisi hyvin yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Pitänyt huolta ettei ylipainoa kerry!

Ei mun mies ole minnekään lähtenyt vaikka mulle on noita ylikiloja tullut. Jos kilojen takia lähtee niin ei se ole aitoa rakkautta ollutkaan.  

En ikinä yrittäisi pitää ketään, mies sekä myös minä ollaan vapaita lähtemään jos siltä tuntuu. 

Mutta 22 vuotta ollaan kyllä jo yhdessä oltu, koska meillä on mukavaa yhdessä, voisi sanoa jopa että ollaan sielunkumppanit. Yhdessä on koettu monenlaisia vastoinkäymisiä sairauksista konkurssiin, ja monenlaisia onnistumisia myös. Todennäköisenä pitäisin, että loppuun asti mennään yhdessä. Mutta kumpikaan ei siis takerru, eikä tarvi yrittää jotenkin hurmata toista pitääkseen tämän. Se on juuri yksi syvällisen, pitkän parisuhteen hyviä puolia, että se ei ole enää esim. ulkonäöstä kiinni ollenkaan, eikä loppujen lopuksi edes seksistä, vaikka meillä ihan hyvä seksielämäkin on, se on paljon syvempää elämänkumppanuutta.

Se että on rakkautta ja hauskaa yhdessä. Myös pitkä historia toisen kanssa. 

Hyvin onnistui. Eipä riidelty kertaakaan. Jos oltiin eri mieltä, hoidettiin se pisteyttämällä perusteluja. Sitä kautta löytyi yhteisymmärrys. Ei nolaamalla toista. Tosin ihailu ja kunnioitus olivat aina läsnä. Rakkautta, läheisyyttä ja kosketusta usein. Kaikki harrastukset yhteisiä. Paljon hyviä keskusteluja, aika usein tieteen aloilta. Yhdessä kehittymistä. Ei puuttuttu toisen tapoihin. Huolliteltu puhe ja ulkoinen olemus tulivat ihan itsekseen. 

Varmaan riippuu siitä mihin se mies rakastunut sinussa alunperin. Sisäisiin vai ulkoisiin ominaisuuksiin? Sisäiset ominaisuudet harvemmin muuttuu paitsi ääritilanteissa kuten muistisairaudet.

Vierailija kirjoitti:

Miten ikä vaikuttaa? Vaikeampaa se miehen pitäminen nuorena oli, kun nuoret ei ole niin valmiita sitoutumaan. Nyt on vuosi vuodelta suhde tiiviimpi ja rakkaampi, eikä tarvitse niin ponnistella suhteen toimivuuden eteen kun ollaan hiouduttu yhteen. 

Sama täällä. Nuorena oli paljon riitoja, repiviäkin ja monta kertaa erottiin ja palattiin pian yhteen. Tuo oli aikaa jolloin vasta opeteltiin tuntemaan ja ymmärtämään toista. Joillain ehkä menee luonnostaan, meillä ei mennyt. Hyvin pienestä kiinni ettei erottu oikeasti.

Noiden ansioista kuitenkin osataan nyt vanhemmalla iällä keskustella ja ottaa toisemme oikealla tavalla huomioon jotta kummallakin on hyvä olla ja rakastettu olo. Ollaan parhaat ystävät ja räiskyvä liitto on ollut myös intohimoinen, eikä se ei ole kadonnut mihinkään vaikka muu räiskyntä onkin tasoittunut.

 

 

Monilla miehillä tulee vanhetessa maksaläikkiä pitkin kaulaa ja naamaa, lisäksi kaljuuntunut nopeasti 40 vuodesta eteenpäin. 

Kyllä niitä tulee naisillekin!

Antamalla anteeksi kaikki miehen sekoilut toisten naisten kanssa. Antamalla anteeksi kaikki valehtelut ja henkinen väkivalta. Siten olen saanut "miehen pidettyä".

Mutta en nyt suositellakaan voi.

Ehkä yksi syy on se, kun meillä on huikea seksuaalinen kemia.

Erityisen tärkeää on valita mies, joka pysyy ihan pitämättä. Toimii 😌

Pitämällä miehen pussit tyhjänä, maha täynnä ja oma pinkki kanootti koko ajan valmiina

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki omaisuus (satojen tuhansien arvosta) on minun nimissäni. Ei sen kummempaa. 

Miten pystyt alentamaan oman arvosi noin alas?!