Olen muuttunut ikäväksi ihmiseksi

Minä

m59

Muutkin ovat enimmäkseen ankeaa seuraa nykyisin. Kuka niitä laajoja ympyröitä kaipaa? Muutama oikein hyvä ihmissuhde ylläpitää elämäniloa.

Eri vene, mutta sama suunta kohti Niagaran reunaa.

Mä olen samassa veneessä sen suhteen, että elämä on kolhinut ihan lapsesta saakka, mutta en ole koskaan ollut kuplivan iloinen, vaan aina enemmän introvertti ja sisäänpäinkääntynyt. 

Aikoinaan oli kuitenkin sosiaaliset ympyrät. Nykyään ei enää, mutta olen nykyään huomattavasti iloisempi ja tyytyväisempi kuin ennen. 

Mä olen rakentanut mulle itse hyvän elämän niistä palasista, joita kulloinkin elämä ja ohi kulkeneet ihmiset on mulle jättäneet ja näin 60 vuoden tikittäessä ihan kulman takana, koen, että elän ehkä seesteisintä ja parhainta aikaa. 

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. 

Minulle kävi näin, kunnes tutustuin buddhalaiseen elämäntapaan ja filosofiaan. Sen myötä muutuin ihmisenä perustavanlaatuisesti.

Ihan kuin olisit kirjoittanut minusta. Tosi tuttua. Tätä on kestänyt jo vuosia, lähes kymmenen vuotta, ja pysyn yhä erakkona.

Päätin hyväksyä oman muutokseni. Sopeutua siihen, että asiat ovat menneet niin kuin ovat menneet. Kärsin yhä katkerista hetkistä, voin huonosti, mutta tiedän myös löytäväni välillä jotakin piristävää, hyvää elämääni. 

Vaikka koen oloni maailman turhimmaksi ja suurimmalla osalla asioista ei ole enää mitään väliä ajattelen, että kompuroin sitten omalla tavallani ja sillä selvä. Yritän tehdä asioita, joista saan vähän iloa. Jos se on vain rusakon tuijottamista nurmikolla, niin se riittää. Rusakko on sentään reilusti oma itsensä kuin joku satunnainen tuttu, jonka elämä tuntuu olevan jatkuvaa suorittamista ja niistä kertomista. 

Elämä on kolhinut minuakin ja kolhiminen jatkuu. En ole silti muuttunut ikäväksi ihmiseksi, koska siinä kärsii itse kaikkein eniten. En siis ole samassa veneessä, vaikka samassa virrassa uinkin, välillä pää pinnalla, välillä pinnan alla. 

Itse olen lähinnä erakoitunut. Kun oma elämä on pelkkää takapakkia, niin ei oikein jaksa kuunnella kenenkään ulkomaanmatkoista tai työasioista tai omien lasten jutuista. Toisaalta se tietysti ruokkii kehääkin kun ei ole verkostoja nousta täältä enää. Mutta en välitä. Elämä antoi väärät lusikat reppuun kiitos vanhenmpieni.Traumat ei lähde vaikka terapiassa käyty.

Vierailija kirjoitti:

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. 

Ihan omituinen vastaus. Nythän kyse ei ole siitä, miten muita kohdellaan, vaan miten ihminen kokee itsensä. Suosittelen sisälukutaidon harjoittelua. 

*Ei aloittaja

Minä, paitsi en koskaan ole ollut iloinen ja kupliva kuin pinnallisesti. Ihmisten kanssa osaan teeskennellä iloista ja puhua muusta kuin masennuksesta ja ahdistuksesta, olen huomannut että se tekee minulle hyvää.

Sama täällä.

60-luvulla tuli Amerikasta feminismi, joka opettaa, että naiset ovat parempia kuin miehet. Oppiin kuuluu miesvihamielisyys.

Sitä ennen oli olemassa perinteinen naisasialiike, jonka oppi oli tasa-arvoisuus. Lyhyessä ajassa feministit kaappasivat vanhan naisasialiikkeen instituutiot ja selittivät, että muka oli kyse saman liikkeen jatkumosta. Vanhat jättäytyivät pois.

Sama kävi itselleni koronan aikana. Eristäydyin täysin ihmisistä joksikin aikaa, nyt olen aika tavalla ap:N tapainen nykyään.

Kannattaa jättää ne asiat kauas taakse jotka saavat suupielet alaspäin

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jättää ne asiat kauas taakse jotka saavat suupielet alaspäin

Sitten kun sulle tapahtuu ikäviä, ota oma ohjenuorasi käyttöön. ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jättää ne asiat kauas taakse jotka saavat suupielet alaspäin

Sitten kun sulle tapahtuu ikäviä, ota oma ohjenuorasi käyttöön. ?

Ihan koko ajan on käytössä