Löytäisikö 44-vuotiaana enää uutta puolisoa?
En käy missään eikä ole ystäviä, elämä on mennyt ihan pieleen. Nykyinen mies ei halua vieläkään sitoutua ja olen hänelle katkera lapsettomuudesta ynnä muusta, mutta löytääkö tällainen epäonnistuja ketään muutakaan? Mielenterveys ei kestä myöskään täydellistä yksinoloa.
Kommentit (55)
Minä 40+ vuotiaana en ole vielä saanut ensimmäistäkään mahdollisuutta elää ja olla kenenkään kanssa, jota olisin voinut kutsua ja pitäö puolisonani. Mutta en minä ole kuitenkaan ajatellut tämän vuoksi uhriutua tai syyttää tai halveksia ketään naista tai miestä. Sen sijaan edelleen elän toiveissa ja unelmissa, että ehkä vielä joskus löydän ja kohtaan hänet, kenen kanssa saan, kuten hän minun kanssani vanheta ja elää yhdessä; rakastaen ja välittäen toinen toisisramme niin, että molemmilla on, ainakin enimmäkseen hyvä olla samalla uskoen ja luottaen tulevaan, mitä se sitten tuokin tullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla puoliso?
Minä, jolla puolisoa ei koskaan ole olkut, enkä kebelkekäännole ollut avo tai avio - puoliso kaipaan ja haaveksin, jostain erityisestä ja siten ainutlaatuisesta läheisyydestä ja asioiden jakamisesta ja kokemisesta yhdessä; jostain, jota en ole esimerkiksi friendzonelta koskaan täysin tavoittaa tai kohdata, vaikka ystävyydet ja kaveruudet (jne) naisten (ja miesten) kanssa ovat antaneet ja mahdollistaneet elämääni paljon enemmän kuin, mitä osaan tai pystyn sanomaan tai kuvaamaan ikinä tyhjentävästi ja josta olen erinomainn kiitollinen.
- Näin ollen en minä osaa pitää ikisinkkueloani, mitenkään erityisen kurjana kohtalona
Vierailija kirjoitti:
olet sitten löytänyt tyypillisen panomiehen.
Valitettavasti me +30 vuotiaat kunnon miehet katsellaan 17-25.
Tyytyväisiä sinkkuja tekin siis.
Itse en olisi alunperinkään jäänyt suhteeseen, jossa toinen osapuoli haluaa eri asioita kuin minä, ja en olisi tyytynyt lapsettomuuteen vain siksi, että mies ei halua lasta tai ei osaa päättää. Hyvin monen ikäiset pariutuvat, moni yli 44-vuotiaskin, että sen perusteella voi sanoa, että kyllä voi löytää kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Minä 40+ vuotiaana en ole vielä saanut ensimmäistäkään mahdollisuutta elää ja olla kenenkään kanssa, jota olisin voinut kutsua ja pitäö puolisonani. Mutta en minä ole kuitenkaan ajatellut tämän vuoksi uhriutua tai syyttää tai halveksia ketään naista tai miestä. Sen sijaan edelleen elän toiveissa ja unelmissa, että ehkä vielä joskus löydän ja kohtaan hänet, kenen kanssa saan, kuten hän minun kanssani vanheta ja elää yhdessä; rakastaen ja välittäen toinen toisisramme niin, että molemmilla on, ainakin enimmäkseen hyvä olla samalla uskoen ja luottaen tulevaan, mitä se sitten tuokin tullessaan.
ehkä ongelma on juuri siinä ettet ole vielä päättänyt kumpaa haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olet sitten löytänyt tyypillisen panomiehen.
Valitettavasti me +30 vuotiaat kunnon miehet katsellaan 17-25.
Tyytyväisiä sinkkuja tekin siis.
Yleensä ei tarvitse kauaa katsella kun on jo kihloissa.
Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun ei edes yksinään pysty elämään.
Suomessa on avioeroja paljon siksi, että pitää väkisin Päästä naimisiin; löytää väen vängällä joku. Pitäisi pikemminkin panostaa omaan hyvinvointiinsa, pitää huolta siitä, että osaa olla tyytyväinen omaan elämäänsä. Mielenterveyden hoito on ensisijaista. Kenenkään ei pitäisi rakentaa elämäänsä toisen ihmisen varaan, ripustautuminen on molemmille vahingollista.
Ota 25-29 vuoden iässä oleva mies. Hyväkuntoinen ja haluaa isäksi, usein myös hyvältä tuoksuva ja kiva käytöksinen.
Joudut todennäköisesti tyytymään kilttiin ja kunnolliseen alle 180cm mieheen jolla kaljuuntuminen on edennyt pidemmälle. Hyviä tuloja tuskin on, hyvästä varustuksesta puhumattakaan. Rikoshistoria on olematon.
Vierailija kirjoitti:
Ota 25-29 vuoden iässä oleva mies. Hyväkuntoinen ja haluaa isäksi, usein myös hyvältä tuoksuva ja kiva käytöksinen.
paitsi että tuon ikäiset miehet katselee niitä +18v pimuja. kai niistäkin muutama haaveilee äitinsä ikäisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota 25-29 vuoden iässä oleva mies. Hyväkuntoinen ja haluaa isäksi, usein myös hyvältä tuoksuva ja kiva käytöksinen.
paitsi että tuon ikäiset miehet katselee niitä +18v pimuja. kai niistäkin muutama haaveilee äitinsä ikäisistä.
Tuon ikäiset pimut taas haluaa ja ottaa omanikäisensä miehen.
Äitini jäi leskeksi seitsemänkymppisenä ja löysi uuden miehen noin vuoden kuluttua isäni kuolemasta.
Ei ole ikinä liian myöhäistä löytää kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun ei edes yksinään pysty elämään.
ihmisen ei kuulu elää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on avioeroja paljon siksi, että pitää väkisin Päästä naimisiin; löytää väen vängällä joku. Pitäisi pikemminkin panostaa omaan hyvinvointiinsa, pitää huolta siitä, että osaa olla tyytyväinen omaan elämäänsä. Mielenterveyden hoito on ensisijaista. Kenenkään ei pitäisi rakentaa elämäänsä toisen ihmisen varaan, ripustautuminen on molemmille vahingollista.
Ei vaan ei uskalleta nostaa kissoja pöydälle seurustelu vaiheessa eli puhuta tulevaisuudesta ainoastaan pannaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota 25-29 vuoden iässä oleva mies. Hyväkuntoinen ja haluaa isäksi, usein myös hyvältä tuoksuva ja kiva käytöksinen.
paitsi että tuon ikäiset miehet katselee niitä +18v pimuja. kai niistäkin muutama haaveilee äitinsä ikäisistä.
Tuon ikäiset pimut taas haluaa ja ottaa omanikäisensä miehen.
Näin arvelee Johanna 38v. totuus on kuitenkin toinen.
En usko, että löytäisin edes näin 38-vuotiaana. Riippuu ihmisestä, itse en todellakaan ole parisuhdemateriaalia. Koko elämä yksin.
Löytää jos kunnollinen mies kelpaa. On paljon miehiä jotka haluaa seurustella kanssasi vakavasti.
"ihmisen ei kuulu elää yksin"
Sinuako uskoa pitäis. 🤣
Ulkomaat?