Muistan jo lapsuudesta, etten halunnut olla se ihminen jona äitini minut näki.

Ei koskaan hyväksyvää katsetta, ei lohtua, ei syliä, ei hymyä. Vain arvostelua, kylmyyttä, väkivaltaa, nälässä pitämistä. Kauan ajattelin olevani huono ihminen, vääränlainen,en halunnut olla sellainen. Olin paha kolmevuotias. Huono lapsi.

Vasta muiden ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa olon kautta huomasin etten olekaan paha ja vääränlainen.