Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko/tiedätkö pareja joilla on jatkuvasti myrskyisää vuoristorataa mutta silti pysyvät aina yhdessä?
20.06.2025 |
Tunnetko tällaisia pareja, joilla suhde on kestänyt vähintäänkin vuosia tai jopa vuosikymmeniä ja ulkopuoliset eivät ymmärrä miten? Kaikki kyllä tietävät varmasti sellaisia perinteisiä lakonisia suhteita ja väljähtäneitä liittoja, joissa kumpikaan osapuoli ei vaikuta erityisen onnelliselta mutta eivät uskalla lähteäkään. En kuitenkaan puhu nyt niistä toisistaan hitaasti ja hiljaa erkaantuneista ihmisistä, jotka asuvat yhdessä käytännössä kämppiksinä ja ovat toisilleen joko passiivisaggressiivia tai sitten salaa onnettomia.
Vaan tarkoitan nyt sitä toista tulista ääripäätä, missä intohimoa ja tunnetta kyllä riittää mutta se näkyy esim. riitoina tai kriiseilynä, joiden huumassa erotaan ja palataan aina kuitenkin takaisin yhteen. Eli sellaisia risiriitaisia pareja, jotka vaikuttavat ennemminkin silti että samaan aikaan sekä rakastavat että vihaavat toisiaan ja vähintään toinen on iso persoona. Kuinka kauan ovat pysyneet yhdessä jos sellaisia edes on? Voiko tällaiset suhteet rauhoittua ja tasapainoittua ajan kanssa vai päätyykö yleensä lopulta eroon? En myöskään tarkoita nyt selkeiden päihdeongelmaisten suhteita.
Kommentit (28)
Ei kiinnosta toisten parit ja pariutumiset. Olkoot ihmiset kenen kanssa lystäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma parisuhteeni. Tosin ei sen ongelmat muille näy muuten kuin että aiemmin ollaan kahdesti erottu ja palattu yhteen. Uskon ihmisten ajattelevan että meillä menee nykyään aina hyvin. Ainakin kehuvat että ollaan ihana pari.
Mutta ei se ongelmia poista eikä eropohdintoja. Hieman on vuoristorata tasoittunut mitä vanhemmiksi tullaan, mutta ei valitettavasti kokonaan.
Tarkennus vielä, ei meillä siis koko ajan myrskyä. Mutta pääasiassa menee joko tosi hyvin tai huonosti. Tasaista ei juurikaan ole.
Omat vanhempani. Pysyivät yhdessä toisen kuolemaan eli 58 vuotta. En vieläkään ymmärrä miten, molemmat olivat tulisia ja pitivät tiukasti kiinni omasta mielipiteestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me. Nytkin on eropaperit sisässä, mutta luulen ettemme ehkä eroa kuitenkaan. Ikävä tulee sitä räiskyntää ja toki intohimoakin, aina jos elää jonkin aikaa itsekseen tasaista tylsyyttä. Tutut varmasti ihmettelevät touhua joskus, mutta siinäkös, ei voi mitään.
Kyllä. En ole keksinyt muuta syytä kuin halun riidellä tai draamailla.
Usein nämä ihmiset ottavat aina samanlaisen tilalle vaikka eroaisivat. Kai se on sitä mitä he haluavat. Kiihkeää draamaa ja tulisia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. En ole keksinyt muuta syytä kuin halun riidellä tai draamailla.
Usein nämä ihmiset ottavat aina samanlaisen tilalle vaikka eroaisivat. Kai se on sitä mitä he haluavat. Kiihkeää draamaa ja tulisia tunteita.
En minä ainakaan. Tämä on ihan h***vetin raskasta ja ottaisin koska tahansa mieluummin sitä tasaista eloa.
Olen ajatellut että jos joskus erotaan, en enää halua suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani, ovat molemmat temperamenttisia ja heidän yli 40 vuotta kestänyt liittonsa on ollut myrskyisä.
Tunnen ja odotan lopullista eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elätkö tällaisessa suhteessa? Voi olla että se siitä tasoittuu. Mutta ei välttämättä..
Miksi olette tällaisissa suhteissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ja oma parisuhdekin oli kauan tuollainen. Parisuhteesta tuli tasainen kun sain adhd-lääkityksen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tällaisissa suhteissa?
Monilla varmaan vaikuttaa kiintymyssuhteet ja aiemmat traumat jne. Malli minkä on saanut kotoa, tai jos sitä mallia ei ole. Itse olin nuorena narsistisessa suhteessa vuosia ja sen jälkeen tuntunut toivottomalta löytää ns. normaalia suhdetta ja tiedostan että kannan siitä haavoja mukana. Nykyinen on tähän entiseen verrattuna paljon harmittomampi, ei ole väkivaltainen eikä päihdeongelmia tai mitään sellaista, mutta on jollakin kirjolla selvästi. Mutta tiedän että olemme tuttuihimme verrattuna hyvin outoja, elämme aika epätyypillisesti eli kaiken alla kyllä tarvitsemme toisiamme mutta emme kykene elämään koko aikaa yhdessä. Menee hyvin silloin kun ei ole liikaa odotuksia suhteelle ja keskitytään vaan siihen miksi toisiimme rakastuimme, mutta jos vertaa muihin tai johonkin parisuhteen idylliin niin emme mahdu siihen. Minä saan välillä päähäni ettei kumppani oikeasti rakasta minua ja tätä pahentaa aiemmat kokemukset, mutta tiedän että hän kyllä rakastaa omalla tavallaan. Luulen että tämä järjestely toimii niin kauan kun ei ole lapsia, mutta jos haluaisimme perheen niin silloin ei olisi samanlaista mahdollisuutta ottaa omaa tilaa ja olisi pakko leikkiä normaalia. Molemmat kuitenkin onneksi tiedostaa ja tunnistaa tämän itsestään, mutta kiusallista joskus selittää ulkopuolisille uteliaille kyselijöille kun ei tekisi mieli avata kaikkea. Siksi sanon vain että emme halua lapsia. Rakkautta on niin monenlaista ja erilaisia persoonia varsinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta toisten parit ja pariutumiset. Olkoot ihmiset kenen kanssa lystäävät.
Juuri näin. Kovin paska aihe.
Miksi vastaatte ketjuun jonka aihe ei otsikon perusteella kiinnosta yhtään? Kiitos nostosta, mutta antakaa toki meidän vaihtaa ajatuksia joita tällainen syystä tai toisesta koskettaa. Kukaan ei väittänyt että tämän pitäisi kiinnostaa kaikkia.
Mä ja mun ukkoni. Huudetaan perkelettä niimmaa pirusti välillä ja välillä taas rakastetaan niimmaa ristuksen paljon. Ukko on muutaman kerran juovuksissa pettänyt ja ollaan välillä erottukin mutta palattu yhteen kun kuitenkin ollaan niin tuttuja toisillemme. Emmää osaisi muitten kanssa varmasti ollakkaan.
Jos ollaan välillä erillään ja välillä taas yhdessä, niin ehkä siitä jengi puhuu, että miksiköhän noi aina palaa yhteen. Varsinkin jos on ollut esim. pettämisestä kyse ja se kerrottu muillekin.
Mutta mielestäni parien omia asioita. Jos ei haluta olla lopullisesti erillään niin ei kai se pakko ole.
On myös tosiaan niitä liittoja, joissa ei myrskyä, mutta ei tapahdu mitään muutakaan. Asutaan vaan kulissin tai lasten takia yhdessä ilman tunteita.
Oma parisuhteeni. Tosin ei sen ongelmat muille näy muuten kuin että aiemmin ollaan kahdesti erottu ja palattu yhteen. Uskon ihmisten ajattelevan että meillä menee nykyään aina hyvin. Ainakin kehuvat että ollaan ihana pari.
Mutta ei se ongelmia poista eikä eropohdintoja. Hieman on vuoristorata tasoittunut mitä vanhemmiksi tullaan, mutta ei valitettavasti kokonaan.