Lapsuudessa juhannus tarkoitti jossain ankeassa mökissä kököttämistä kun aikuiset veti viinaa

Olen pahoillani, että jouduit vain syrjässä yksin odotella, että aikuiset saavat dokata :'( 

Monilla ihmisillä on negatiivisia kokemuksia vanhempien juomisesta ( ymmärrettävästi ) , mutta ei se aina niin kamalaa ollut jos vanhemmat sillon tällön juhlisti, nuorelle lapselle se tarkoitti helppoa rahaa ja myöhempää kotiintulo aikaa :D

Surullinen tarina, niin tuttua monelle Suomessa. Raittiita puolestaan ihmetellään ja pidetään outoina, ihan sairas kulttuuri. Itse vietän myös perusviikonloppua, juhannuksesta muistuttaa ainoastaan median hukkumis-/loukkaantumisuutiset. Hyvin menee tämä vuoden ahdistavin aika näinkin. 

Juhannuksesta tulee aina mieleen grillaus ja ryyppääminen. Tappelut ja väkivalta. 

Meillä kukaan ei ryypännyt, mutta olen lapsesta saakka inhonnut mökkeilyä. Toivoin aina, että saisin vain viettää juhannuksen kaupungissa. Nyt aikuisena en ole viettänyt yhtään juhannusta mökillä. 

Samat muistot lapsuuden juhannuksista. Aina oli kylmää ja sateista, hyttysiä ja humalaisia aikuisia tappelemassa. Mökki oli vailla mukavuuksia, ulkohuussissa ampiaispesä ja rantavesi täynnä isoja kiviä. Olen nyt itse lapsiperheen äiti, mökki on kaikilla mukavuuksilla, ranta kunnollinen, hyttyspusikot raivattu ja aikuiset ajokunnossa. En jäänyt menneeseen vaan tein tulevaisuudesta paremman. Hyvää juhannusta! 

Itse rakensin kerran kokon sisareni kanssa järven rantaan. Setämme kävi fiininokkaisten kaupunkilaisserkkujemme kanssa soutuveneellä aiemmin päivällä rannassa väheksymässä sitä. Setä ei siis väheksynyt vaan serkut. 

Yöllä mökkiin oli kokoontunut joukko lähinnä miespuolisia sukulaisia ja tuttavia jotka illan tullen siellä nuokkuivat pimeässä kännihorroksessa. Pimeässä siksi että vaikka oli juhannusyö niin ei ollut kyllä yhtään valoisaa, en tiedä miksi. 

Siskon kanssa seisoimme kokolla kaksin kuin haudankaivajat odottaen että kello tulisi 12. Sitten sytytimme sen. Menin sisälle mökkiin ja yritin ravistella sammuneen äitimme sohvalta ylös kokkoa katsomaan. Ei reagoinut mutta miesväki virkosi ja tuli ulos. Känninen isä horjui mökin terassilla edestakaisin ja hoki "oi, oi".

Kokkomme ei ollut alkujaan mikään kovin iso mutta paloi silti valtavalla liekillä, tuli nousi rantakoivun korkeudelle ja rytinä vaan kävi. 🔥 Saimme siitä paljon kiitosta äijäporukalta jossa oli mukana tämä aiemmin mainittu setä. Se lämmitti kun siskon kanssa kaksistaan seisoimme ylpeinä hiilloksella. Vuosi oli 1986.

Pillua pöytään! (|)

Juhannuksena ainoastaan arvuuttelen hukkuneiden, kuolleiden, väkivaltatapausten määrää. 

Viinaa. Viinaa. Viinaa. kaikissa juhlissa pitää olla Viinaa !

Jouluna Viinaa. Vappuna Viinaa. Juhannuksena Viinaa. Uutenavuotena Viinaa. Häissä Viinaa. Synttäreillä Viinaa. 

Viikonloppuna Viinaa....

Minun lapsuuteeni ja nuoruuteeni ei kuulunut känniläisiä. Hieman kännäilevät lapsenikin ja heidän puolisonsa jättävät juomiset jos olen paikalla.

Lapsuuteni juhannusta vietettiin mummolassa. Mummo ja pappa olivat koristelleen portaanpielet koivuilla. Savusauna lämmitettiin ja uitiin järvessä mielin määrin. Kahvit tuoreen mummon leipoman pullan kera juotiin ulkona sireenimajassa. Juhannusruusut kukkivat talon seinänvierustoilla ja kauppaautosta saatiin jäätelöä meille lapsille. Mummo ja äiti tekivät hyvät mutta tietty nykynäkökulmasta vaatimattomat ruoat. Alkoholia ei meillä käytetty ollenkaan. En muista maaseudulla nähneeni edes juoppoja. Illalla mentiin katsomaan isoa juhannuskokkoa jonka kylät miehet ja pojat olivat järven rantaan rakentaneet. Laulettiin ja kotiin tultua juotiin viellä yöllä kahvia ja syötiin mummon leipomia pullia.