Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka olet äiti: uskallatko antaa neuvoja ventovieraille äideille
19.06.2025 |
jos koet sen tarpeelliseksi? Katariina, 33, uskaltaa:
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1b6940d6-cb5f-4118-baa8-78c2…
Toisen äidin neuvominen tämän lapsenhoidossa on aina arka paikka. Itse en ehkä uskaltaisi puuttua asiaan, vaikka myönnän, että seuraavassa tapauksessa se oli ihan paikallaan:
Olen huomannut saman, olin kesähelteellä viime vuonna kirppismyyjänä ja pieni vauva itki hirveästi kaiken aikaa. Äiti hieman heilutteli vaunuja ja keskittyi ostoksiin. Viimein menin nätisi sanomaan että nyt on niin helle, että olisi hyvä tuota verhoa edessä pitää auki ja hänellä voi olla kuuma ja jano. Otti hänet syliinsä, vauva rauhoittui hieman ja oli aivan hikinen. Oli puettu päällekkäin kesähellettä ajatellen liikaa vaatetta. Hän ei pahastunut eikä alkanut ilkeilemään, kiitteli, kirjoittaa eräs kommentoija.
Mitä mieltä olette? Loukkaantuisitko itse, jos saisit/olisit saanut neuvoja ventovierailta?
- äiti 47v.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Mitähän hyötyä niistä neuvoista olisi?
Se on se kokemus. Usein joku seitsemän lapsen äiti tietää lapsista vähän enemmän, kuin juuri esikoisen saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän hyötyä niistä neuvoista olisi?
Se on se kokemus. Usein joku seitsemän lapsen äiti tietää lapsista vähän enemmän, kuin juuri esikoisen saanut.
Seitsemän lapsen äiti ei tiedä muusta kuin lettunsa levittelystä.
En kovin matalalla kynnyksellä, mut jos annan, niin yritän ne muotoilla sellaiseksi jaetuksi kokemukseksi, ei niin että minä tiedän ja sinä et. Esim. tuollaisessa lapsi paistuu vaunuissa tilanteessa voisin huokaista jotain sellaista "ai että mä muistan ton miten niillä oli aina joko liian kylmä tai liian kuuma, yritä siinä sit tehdä ostoksia" ja myötätuntoinen hymy - toiveena että äiti havahtuisi miettimään onko lapsella liian kuuma, ja toisaalta jos tietää itkun syyksi jonkun muun niin voi rauhassa ajatella että vitsit mikä pölö mutta ei ehkä tunne tulevansa niin vahvasti arvostelluksi?
Tai jossain toisenlaisessa tilanteessa ehkä niin että "mulla kerran yks tyyppi vinkkas" eli että olen vertainen, en ylempänä. Tämä enempi sellaisissa tilanteissa missä ollaan jo juttusilla ja kyseessä ei ole mielipide siitä miten joku tehdään vaan vinkki/tieto jota voi hyödyntää tai ei, esim. että jäähdytetty tutti auttaa ienkipuun tai että seurakunnalla on puistokerhoja tai kurkkukipuiselle lapselle voi saada nestettä menemään mehujäänä jos ei juominen maistu. Että kerran kuulin ja mulle oli siitä tiedosta apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän hyötyä niistä neuvoista olisi?
Se on se kokemus. Usein joku seitsemän lapsen äiti tietää lapsista vähän enemmän, kuin juuri esikoisen saanut.
Seitsemän lapsen äiti ei tiedä muusta kuin lettunsa levittelystä.
Luulisi jonkun kansanedustaja, lastenlääkäri, lääketiett. tohtori, ja kuuden aikuisen lapsen äidin esim. Päivi Räsäsenja kymmenien lastenlapsian äidin nyt jotain tietävän lapsista, toisin kuin joku av-mamma, jolla yksi lapsi, eikä juuri koulutusta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän hyötyä niistä neuvoista olisi?
Se on se kokemus. Usein joku seitsemän lapsen äiti tietää lapsista vähän enemmän, kuin juuri esikoisen saanut.
Seitsemän lapsen äiti ei tiedä muusta kuin lettunsa levittelystä.
Sinähän asiallinen neuvoja olet. Häpeä jos osaat. 🤮🤮🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän hyötyä niistä neuvoista olisi?
Se on se kokemus. Usein joku seitsemän lapsen äiti tietää lapsista vähän enemmän, kuin juuri esikoisen saanut.
Seitsemän lapsen äiti ei tiedä muusta kuin lettunsa levittelystä.
Luulisi jonkun kansanedustaja, lastenlääkäri, lääketiett. tohtori, ja kuuden aikuisen lapsen äidin esim. Päivi Räsäsenja kymmenien lastenlapsian äidin nyt jotain tietävän lapsista, toisin kuin joku av-mamma, jolla yksi lapsi, eikä juuri koulutusta ole.
Päivi Räsänen on yks sekopää hihhuli.
En sekaannu. Äiti 46 v, aikuinen lapsi. Tuo vauvojen paistaminen on kyllä tullut mun vaunutteluvuosieni jälkeen, silloin ne saivat vielä ilmaa ja maisemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En neuvoisi, lapsetkin on niin erilaisia että toisilla on aina kuuma ja vähän vaatteita ja toisilla on aina kylmä ja paljon vaatteita. Meidän naapuriperhe kulkee ulkona aina vähissä vaatteissa ja itse olen vilukissa ja minulla on aina kylmä ja paljon vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän hyötyä niistä neuvoista olisi?
Se on se kokemus. Usein joku seitsemän lapsen äiti tietää lapsista vähän enemmän, kuin juuri esikoisen saanut.
Kyllä se yhden lapsen äiti silti omansa luultavasti paremmin tuntee kuin sinä, vaikka olisit kymmenen lasta synnyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskaltaisin mennä jos näen, että lapsi on vaarassa tai vanhemman käytös on haitallista lapselle ja puutun myös jos muuten tekee jotain mitä ei saisi tehdä (syö karkkia irtolaarista, kiusaa eläimiä jne.)
T. Lapseton.
No en puuttuis tuohon karkki asiaan.
Miksi et? Kyllä minusta aina pitää puuttua, jos lapsi perseilee. Se on sitä *koko kylä kasvattaa* tapaa, joka valitettavasti on suurimmaksi osaksi kadonnut. Puuttumista ei tarvitse tehdä huutaen tai ilkeillen. Riittää, että kertoo mikä on ok ja mikä ei.
En muista että olisin koskaan puuttunut. Itkupotkuraivoavan lapsen äidille olen saattanut ohimennessa sanoa myötätuntoisesti että voi ei, tsemppiä hei sulle tms. Vastaus on AINA ollut sydämen pohjasta sanottu KIITOS. Kukaan ei pahastu myötäelämisestä, siis ainakaan tuollaisessa tilanteessa kun vanhempi ei voi sille mitään.
Mulle on joskus sanottu rumastikin (vanhempi muori sanoi minulle tosi rumasti kaksivuotiaan lapsen käytöksestä) niin osaltani yritän olla sellainen etten arvostele, en edes katseella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän hyötyä niistä neuvoista olisi?
Se on se kokemus. Usein joku seitsemän lapsen äiti tietää lapsista vähän enemmän, kuin juuri esikoisen saanut.
Kokemus yksin ei riitä. Lapset ovat erilaisia jo syntyessään, sillä 7 äidillä ei välttämättä ole mitään ymmärrystä tai tietoa siitä, millainen se toisen äidin 1 lapsi on.
Jos on pakko neuvoa, se pitäisi tehdä todella fiksusti ja hienotunteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän hyötyä niistä neuvoista olisi?
Se on se kokemus. Usein joku seitsemän lapsen äiti tietää lapsista vähän enemmän, kuin juuri esikoisen saanut.
Seitsemän lapsen äiti ei tiedä muusta kuin lettunsa levittelystä.
On siihen mieskin tarvittu, mutta hauku hei naista tottakai vaan, alatyylisesti, tietenkin. (Eikä lapsettomuus tai vain yksi lapsi tarkoita, ettei olisi kenties jopa ahkerampi makkarin puolella. oletko kuullut ehkäisystä jota useimmat käyttää? )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei ole hengenvaarassa, niin en puuttuisi.
Lämpöhalvaus on hengenvaarallinen.
"Oireita voivat olla kuuma ja kuiva iho, heikotus, päänsärky, pahoinvointi, tasapainon heikentyminen, hengityksen vaikeutuminen, nopea ja heikko sydämen syke, poikkeava käytös tai sekavuus, kouristelu ja äkillinen tajunnan menetys. Lämpöhalvausta epäiltäessä tulee välittömästi soittaa hätänumeroon 112."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskaltaisin mennä jos näen, että lapsi on vaarassa tai vanhemman käytös on haitallista lapselle ja puutun myös jos muuten tekee jotain mitä ei saisi tehdä (syö karkkia irtolaarista, kiusaa eläimiä jne.)
T. Lapseton.
No en puuttuis tuohon karkki asiaan.
Miksi et? Kyllä minusta aina pitää puuttua, jos lapsi perseilee. Se on sitä *koko kylä kasvattaa* tapaa, joka valitettavasti on suurimmaksi osaksi kadonnut. Puuttumista ei tarvitse tehdä huutaen tai ilkeillen. Riittää, että kertoo mikä on ok ja mikä ei.
Tuli mieleen tilanne kahvilassa. Lapsi, noin 4-5 vuotias oli tosi ilkeä äidilleen. I-l-k-e-ä. Äiti yritti saada lapsen lähtemään ja lapsi kuittaili vaan jotain takaisin että no enpäs, ei huvita, ja sitten jotain tyyliin ai alatko itkeen, no sähän itkit jo kotonakin.
Harmitti niin paljon sen äidin puolesta ja mietin kuumeisesti voinko / kehtaanko / onko ok puuttua lapsen sanoihin äidilleen Kaksiteräinen miekka. Toisaalta lapsi ehkä kuuntelisi vierasta aikuista paremmin, toisaalta äiti kokisi ehkä tulleensa nolatuksi jos vieras sanoo lapselle käytöksestä. En sitten sanonut mitään.
Mutta jos äiti tätä luet, myötätunto oli kyllä ihan tasan just sun puolella.
Olen puutunut monta kertaa. Surullusia nämä kännyvanhempien lapsiparat. Toinen roikkuu jalassa että äitiäitiäitii ja äiti vaan tuijottaa puhelintaan kuin idiootti vastaamatta lapselleen. Toi olisi kriminalisoitavavtuo henkinen väkivalta.
Vierailija kirjoitti:
Olen puutunut monta kertaa. Surullusia nämä kännyvanhempien lapsiparat. Toinen roikkuu jalassa että äitiäitiäitii ja äiti vaan tuijottaa puhelintaan kuin idiootti vastaamatta lapselleen. Toi olisi kriminalisoitavavtuo henkinen väkivalta.
Ennen vanhaan ne puhui lankapuhelimessa tunteja, eikä puhelua varmasti lopetettu siksi että lapsella oli "muka asiaa". Tai nenä kiinni sanomalehdessä, ei edes nähty muita pöydässäolijoita sieltä lehden takaa. Ja muinoin tuli lehti ihan jokaiseen kotiin. Tai katsottiin ohjelmaa, jota ei saanut keskeyttää. Erilaiset Dallakset ja Dynastiat oli kuin pyhä lehmä joillekin vanhemmille. Lapset hiljaa, ei saa häiritä.
Muistatko itse kasvatteesi näin, ettet ollut joka hetki saatavilla? Ja minä en ole "kännyvanhempi", kun lapset oli pieniä, älykännykät teki vasta tuloaan. Mutta toi nykyvanhempien mollaus asiasta, jota on aina tehty - eli lapset on joutuneet odottamaan vuoroaan että vanhemmalla on aikaa - sekö on nyt yhtäkkiä suurin rikos?
No eipä todellakaan olkut näin. Nämä kännyriippuvaiset ovat ajan ilmiö ja on tutkimuksiakin jo tehty kuinka lapsen ja vanhemman kommunikaatiovtässä häiriintyy kun vanhempi katsoo lapsen sijasta kännyä. Vauvathan lukevat kasvoja ja ilmeitä jos tirdät. Uskomatonta, että joku vöhättelee ongelmaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän hyötyä niistä neuvoista olisi?
Se on se kokemus. Usein joku seitsemän lapsen äiti tietää lapsista vähän enemmän, kuin juuri esikoisen saanut.
Seitsemän lapsen äiti ei tiedä muusta kuin lettunsa levittelystä.
Luulisi jonkun kansanedustaja, lastenlääkäri, lääketiett. tohtori, ja kuuden aikuisen lapsen äidin esim. Päivi Räsäsenja kymmenien lastenlapsian äidin nyt jotain tietävän lapsista, toisin kuin joku av-mamma, jolla yksi lapsi, eikä juuri koulutusta ole.
Päivi Räsänen on yks sekopää hihhuli.
Sinä tunnut olevan fiksu nainen.
En puutu, ellen tiedä varmasti äidin olevan lastenlääkäri, lastenhoitajan tai lapsia enemmän kuin kolme, silloin saatan huomauttaa, voihan olla, että on tehnyt jotain epähuomiossa tai ajattelemattomuuttaan. Ja olen näin tehnytkin.
Kynnys sanoa yhden lapsen äidille ja kokemattomalle on korkea, ellei lapsi ole hengenvaarassa, he kun ovat kaikki tietäviä, eikä neuvoja tarvitse.