-♥-♥ T-TERHOJEN maanantaista-tiistaihin ♥-♥-

Kuinka ihmeessä teillä on aikaa kirjoitella tänne päivittäin? Mä olen ihan jumissa oman päivärytmini kanssa, eikä aikaa tunnu riittävän tähän touhuun juuri ollenkaan...



Galluppeja oli pukannut paljon:



Nukkumisasento: Ens' alkuun nukkui aina kyljellään, mutta nykyisin ei suostu siinä asennossa olemaan enää ollenkaan. Vaikka tukisi selkäpuolta millä, luikertaa poika itsensä selälleen jossain vaiheessa. Mahallaankaan ei viihdy sängyssä. Jalkojen päällä poikittain kylläkin. Asento on sama kuin Sindan, Pupinan ja Maryn muksuilla; kädet sivuilla ylhäällä ja pää toiselle sivulle käännettynä. Onneksi meillä ei juurikaan puklailla, niin ei tarvitse asentoa sen takia miettiä.



Rähmiminen: Sama vasen silmä rähmii meilläkin. Toivottavasti helpottaa itsestään aikaa myöden. Toisaalta tää maantiepöly ei tällä hetkellä ainakaan helpota tilannetta.



Menemishalut/-mahdollisuudet: Meillä ei mene kumpikaan juuri minnekään... Tai siis minä kuljen pitkin kyliä kaiken päivää, mutta muksu(t) mukana ja iltamenot on molemmilla vähissä. Mieshän olisi vapaa menemään, kun ei täällä asu, mutta eipä juurikaan taida missään liikkua. Itse en ole käynyt riennoissa sitten pojan syntymän. Tytön syntymän jälkeenkin vain kahdesti... Ehkä sitä on juoksunsa juossut jo, kun ei edes kiinnosta.



Meillä nukutaan nykyisin aivan uskomattoman hyvin. Poika nukahtaa itsekseen joskus 21-22 aikoihin, vetäisee 5-7 tunnin ensimmäisen pätkän ja sen jälkeen herätään päivään parin, kolmen tunnin jatkounien jälkeen. Päivät ovatkin sitten risaisemmat. Joskus nukkuu turvakaukalossa tai rattaissa viisikin tuntia putkeen, joskus kotonaollessa nukkuu vain vartin pätkiä useampia ja on ihan puhki jo kuuden jälkeen illalla.



Vatsa taas toimii yhtä huonosti kuin siskollaan. Monesti menee reilu viikkokin lastien välillä ja silloin viimeiset päivät ovat aika krätyisiä. Kuten esimerkiksi tänä iltana huusi pää punaisena reilut pari tuntia. Muuten ei sit juurikaan hermoile, vaan on maailman rauhallisin ja tyytyväisin vauva. En olis uskonut tällaisia olevankaan...



Ens viikolla on 3kk-neuvola. Mielenkiinnolla odotan mittauksia. 8-viikkoisena oli 60cm ja 6,2kg eli samankokoinen kuin siskonsa miltei puolivuotiaana... Rokotus vähän jännittää, että millainen reaktio siitä tulee.



Oma olotila on sekavan tyytyväinen. Jotenkin harmittaa, että töihin ei vieläkään pääse moneen vuoteen, mutta toisaalta nauttii joka hetkestä kotosalla näiden kahden jälkeläisen kanssa. Oikeastaan olen tyytymätön vain omaan kehooni, johon en näytä sopeutuvan sitten niin millään... Nytkin on tullut kolme kiloa lisää kahden viikon aikana, enkä silti näytä malttavan jättää ylimääräisiä herkkuja pois. Krääh! Mähän olin jo takaisin lähtöpainossa, mutta sitten repsahdin. Salillekaan ei pääse, kun ei ole lapsenvahtia ja pelkkä kävely ei näytä ylimääräisten kalorien polttamiseen riittävän. Olo alkaa olla aikasmoisen tankero ja kesäkin on vielä tulossa. Pöh, taidan kulkea lainapeitteessä tänä vuonna!



Jaahas, huomenna on hammaslääkäri. Lohkesi takahammas. Paras yrittää nukkumaan nyt, kun katujenlakaisukoneet ovat vielä varikolla. Viimeistään aamukolmelta ne jo ikkunan alla jurraavatkin.

Öitä ja loppuviikkoa!

¨c¨

Oon urakoinut kaikki vapaahetket äitiysvaatteita myyntiin huutonettiin ja päivittänyt meidän perheen kotisivut ajantasalle, joten on taas palstailu ollut aikas jäissä.



SINDAlle suurkiitos, kun selvittelit noita urheilukuvioita!! En mä ollut tiennyt, ettei ne vatsalihakset enää menekään yhteen, olisin varmaan odottanut sitä maailman tappiin saakka ;) Oonkin nyt käynyt ihan hyvillä mielin kaikennäköisissä jumpissa aina kun oon päässyt. Hellitän vaan sitten lopputunnista, jos tuntuu että lantionpohja " häviää" .



Nukkumisg: Yritän laittaa poitsun kyljelleen, mutta kuten monella muullakin, kääntyy hyvin pian selälleen, kädet ylös ja pää sivulle. Niin kauan kuin on yösyöttöjä niin nukkuu meidän makkarissa, sen jälkeen siirtyy siskonsa seuraksi. Esikoinen siirtyi omaan huoneeseen 10 kk iässä ja sujui täysin ongelmitta.



Meilläkin menee tuo itsekseen nukahtaminen tosi hyvin. Usein on kanssa riepu mukana, jos ei muuten meinaa uni tulla. On se vaan iso apu sitten vähän isompana, kun vauva ei enää välttämättä nukahda rinnalle, että osaa nukahtaa itsekseen. Ja ehkä yölläkin herkemmin siirtyy univaiheesta toiseen. Tosin meillä äiti toimii yöllä tuttina, kun aina nukahdan kesken syötön... Eilenaamullakin heräsin selältäni tissi paljaana ja poju yritti sieltä mun kainalosta kurkotella ruokaa suuhun :D



Taidanpa laittaa kanssa tuoreen kuvan tulemaan, tosi ihania kuvia olitte muutkin laitelleet!



ariella ja poika n. 2,5 kk