Kemiallinen raskaus, varhainen keskenmeno ja tuulimunaraskaus

En tiedä miten jaksaa enää yrittämistä... meillä oli lokakuussa -24 ensimmäinen kemiallinen raskaus, sen jälkeen helmikuussa -25 varhainen keskenmeno ja nyt kävimme äsken varhaisultrassa jossa todettiin tuulimunaraskaus. On niin epäonnistunut olo ja tuntuu että tämä on luonnon tapa sanoa ettei minusta koskaan tule äitiä. Aina olen haaveillut äidiksi tulemisesta mutta nyt alkaa olemaan niin isot pelot ja ahdistukset läsnä etten tiedä miten näistä pääsee yli. Psykologin juttusilla olen käynyt ja ensi viikolla taas uusi aika. Miten ihmeessä näistä menetyksistä enää pääsee yli?