Seitsemannen vuoden kriisi. Alkaa ennen seitsematta vuotta, silloin kun kuusi tullut tayteen. Perustekijoina on alkuhuuman loppuminen ja erilleen ajoituminen. Vaatii tyota pysya yh

Koskaan ei mennä vihaisena nukkumaan.

Ero on viimeinen vaihtoehto ja sitä ei oteta edes puheeksi.

Kumpikin tiedostaa omat virheensä ja miettii miten itse pystyy tekemään suhdetta paremmaksi.

1) piirrettiin parisuhteesta aikajanat, joita sitten verrattiin. Huomattiin joitakin asioita, joilla on ollut iso merkitys suhteellemme.



2) harjoiteltiin kertomaan toistemme huolet: ensin kerrottiin itse mikä mättää, sitten toisen piti sanoa samat asiat samoilla äänenpainoilla ja eleillä kuin itse. Se opetti asettumaan enemmän toisen asemaan.



Nää oli yksinkertaisia harjoituksia, joista yllättävästi oli paljon apua. Tehdään tuota kakkosta joskus vieläkin, jos ei saada riitaa muutoin sovittua.

hienotunteisuus puolisoa kohtaan? t. 14

Kun menimme naimisiin. Ekat kuukaudet elettiin aika honeymoonia eli oltiin kuin seitsemännessa taivaassa ja kaikki sujui hyvin. Odotin lasta ja ehkä sekin toi suhteeseen uusia ulottuvuuksia, yhteenkuuluvuutta ja sitoutuminen vahvistui. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, tuntui että suhteessa tapahtui koko ajan eli ei jääty junnaamaan paikoilleen.



Onhan suhteessa npusut ja laskut, aika pohjamutia möyritty, mutta koska ollaan päätetty että " periksi ei anneta" niin pahimmistakin päästään aina yli, koska toinen kannattelee suhdetta silloin kun toinen on heikoimmillaan. Kaikesta voi ja pitää puhua. Paljon vaikuttaa se, että parisuhde menee muun edelle (työ, harrastukset, ystävät) toki lasten ehdoilla silloinkin.



Nyt kolme lasta, ihana avioelämä ja tuntuu, että vuosi vuodelta paranee kun toisesta oppii koko ajan uutta ja toisaalta, toinen tuntuu niin tutulta ettei kaikkea tarvitse enää arvailla tai kysyä.

vain siksi, että on täysin erilainen. Eikä mitään muutosta synny, ellei saa suutansa auki.



Meillä seitsemäs vuosi toi mukanaan uuden nousun seksielämään. Sitä ennen oli " kuivempi kausi" .



Nyt kun takana on 13 vuotta, niin tietää jo, että suhde menee ylös alas aaltoliikettä ja parempia aikoja jaksaa odottaa, kun on varma että ne tulevat.

seitsemännen vuoden kriisi meneillään. Kuinka en sitä tullut ajatelleeksi vaikka olen asiasta kyllä kuullut.

Tulee seurusteluineen ja naimisiinmenoineen yhteensä just kohta seitsemän vuotta täyteen, ja viime kesästä asti kaikki asiat on olleet kauheaa vääntöä. Kaikki asiat menee kinasteluksi.

Ihan kuin se kaiken a ja o, keskinäinen kunnioitus olisi tällä hetkellä kadoksissa.

Olen miettinyt että meidän olisi syytä hakeutua perheneuvontaan. Toisaalta en tiedä miten " vakavia" ongelmia pitää olla että sinne pääsee. Kun meillä kuitenkin päällisin puolin kaikki asiat hyvin, terve lapsi, ei päihde-, väkivaltaongelmia, eikä pettämisiä (toivottavasti ei!). Tuntuu että pitäisihän nämä asiat pystyä keskenään selvittämään. Ja sitten taas menee pahemmaksi vaan.