En halua ketään kylään
Jotenkin ahdistavaa. Siis ihan lähisukukin.. ei nappaa sitten yhtään. Nyt poika riparilla niin kummi (mun sisko) kyselee et millon voisivat tulla käymään.. en siis ole kutsunut rippijuhliin kun ei pidetä niitä sen kummemmin. Myöhemmin kesällä juhlistetaan mummulassa (joka kaukana) ja siskokin on silloin siellä joten eikö se riitä.. mut eikun vaan haluaa kylään (tupatarkastukseen ja päläpälä utelee kuulumisia), jota en jaksa.. on yrittänyt ennenkin mut en vaan halua. Kävivät yleensä meillä vuosittain pojan synttäreillä mut sit en enää kutsunut kun tuli korona ja poika täytti 10v. Oon ajatellut ettei enää juhlita synttäreitä 10v jälkeen. Siltihän nuo tahtoo kutsua itsensä kylään..
Tiedän et osin tässä häiritsee se, et mulla on jonkin verran kotihäpeää ja muutenkin itsetunto-ongelmia. Ja kun siskolla on ns. kaikki asiat paremmin ku mulla, niin en halua et tulee "arvostelemaan". Haluan olla rauhassa ja voin viestitellä whatsapissa (jossa yleensä viestitellåän sisarusporukalla) , mut en halua sitä kylään. Siskon mieskin sitä tyyppiä, et mulla on aina vähän vaivautunut olo hänen seurassa. Kun ei siitä ota selvää onko se lintu vai kala.
Olin mielessäni kun synttärit loppui, nyt ripiltä pääsy ja sit vielä joskus valmistujaiset/YO juhla.. jos pitäis ne jossain muualla kuin kotona sitten.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako kotihäpeä sitä, että on sotkuista ja paikat levällään. Mulle täysin vieras termi. En ole koskaan hävennyt kotiani. Pikasiivouksella saan sellaiseen kuntoon, että kuka vaan voi tulla. Pinttymiä ei ole.
Ei tarkoita ainakaan mun tapauksessa. Meillä on siistiä kyllä tyyliin aina. On vaan keskeneräistä kun en saa aikaiseksi ja kun ihmiset kiertelee ja kyselee ja katselee ympärilleen niin ärsyttää ja vähän hövetyääkin oma saamattomuus. Oon minimalisti enkä haali paljoa tavaraa enkä mitään koriste esineitä ym mut silti en oo saanut es yhtään taulua seinälle vaikka kolme vuotta jo asuttu. Hyvä kun lamput katossa. Kukkiakaan en saa aikaiseksi, en sisälle, saatikka jotain kesäkukkia ulos edes yhtä. Vaikka tykkäsin tavallaan kunhan ei oo liikaa. Vessassa meillä on vaan käsipyyhe ja saippua pullo, kivasti kaikuu. Samoin kaikuu olkkarissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pojan oma mielipide siitä, missä määrin hän haluaa tavata kummitätiään? Poika on jo niin iso, että hänen kanssa pitäisi voida sopia tapaamisia suoraankin. Ei tietysti teille kotiin ilman lupaa, mutta muualle. Et maininnut kirjoituksissasi lainkaan pojan omia ajatuksia asiaan, vaikka hänellä on ihan oma suhde kummitätiinsä eikä pelkästään sinun kautta.
No ei ole kummoista suhdetta kun yleensä näkevät vain kyläillessä ja jossain suvun juhlissa. Eikä olla vuosiin nyt kyläilty. On nähnyt kun tuonut ovelle joululahjan (eikös sekin lopu nyt kun pääsee ripiltä, joulu ja synttärilahjojen antelut siis, jee 😊). Eivät siis tavallaan tunne toisiaan sen kummemmin, jonku sanan vaihtavat kun kummitäti kyselee vähän kuulumisia nähdessään.
Poika haluaa lähinnä lahjan ja oon sanonut et se lahja tulee vaikkei ne kylään tulisikaan. Poika ei es meinannut mennä koko rippikouluun niin ei se lahjakaan niin tärkeä. Kun jotkuthan menee just rahalahjojen toivossa riparille.
Ap
Parasta tässä on se kun mun äitikin painostaa ja alkaa oikein ehdottelee et kutsu ke silloin ja silloin ja samalla miehen puolelta ja pitää nyt kutsua, kuuluu kutsua ja pitää es jonkinlaiset kahvittelut jne. No ei oo. Ja kun kuitenkin nään siskoa ja se kummipoikaansa heinäkuussa meijän lähisukutapaamisessa niin onko nyt ongelma jos ei pääse meille kylään.
Mua ärsyttää kun se painostaa ja on aggressiivisen oloinen viesteillään just et " mut kun mä haluan nähdä kummipoikaa!!" Ihan kun olisivat tosi läheisiäkin ja mä kieltäisi heiltä jotain erityistä kun en kutsu kylään. Huh. Oikeasti se vaan haluaa meille kylään, vaikkei es olis mitään synttäreitä tai rippijuhlia. Nyt vaan hyvä syy taas painostaa mua kun poika pääsee ripille niin olis joku syy päästä kylään.
Ap
Saahan sun poika apua? Jos elämä vanhemman kanssa on tuollaista ihmistenpakoilua, niin pojan tulevaisuus ei ole kaksinen.
Mun kolmas sisko (meitä 4 siskoa ja veli) taas ymmärtää mua ja on kiva kun se peruu omia tulojaan meille kun ei vaan jaksakaan tai huvita vaikka ensin aikoo tulla. Ymmärrän Hyvinkää joskus oo mielissään et peruu, tai monesti et joo ei haittaa..😄 Asuu siis kauempana. On mun toisen lapsen kummi. En tiiä miks tuon aktiivisen hössösiskon erehdyin laittaa toisen kummiksi. Toisaalta tää toinen antaa liikaa lahjoja et sekin ärsyttää kun aina pitää ostaa ja antaa kaikkea joka välissä kun nähdään. Isoja karkkipusseja jne. Ahdistaa sekin et mitä se taas keksii..Paras kun ei olis kummeja ollenkaan 😀
Ap
Pojan oma toive ettei rippijuhlia? Silloin ok, mutta ei jos poika haluaa juhlia.
Ja siis ettei joku luule et mummulaan meen "juhlia" pitämään ettei tarvi itse laittaa niin ei, kun toki itse tehdään tai ostetaan joku kakku ja kahvitellaan, ei sen kummempaa. Sisko miehineen voi olla sitten myös jos haluaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pojan oma mielipide siitä, missä määrin hän haluaa tavata kummitätiään? Poika on jo niin iso, että hänen kanssa pitäisi voida sopia tapaamisia suoraankin. Ei tietysti teille kotiin ilman lupaa, mutta muualle. Et maininnut kirjoituksissasi lainkaan pojan omia ajatuksia asiaan, vaikka hänellä on ihan oma suhde kummitätiinsä eikä pelkästään sinun kautta.
No ei ole kummoista suhdetta kun yleensä näkevät vain kyläillessä ja jossain suvun juhlissa. Eikä olla vuosiin nyt kyläilty. On nähnyt kun tuonut ovelle joululahjan (eikös sekin lopu nyt kun pääsee ripiltä, joulu ja synttärilahjojen antelut siis, jee 😊). Eivät siis tavallaan tunne toisiaan sen kummemmin, jonku sanan vaihtavat kun kummitäti kyselee vähän kuulumisia nähdessään.
Poika haluaa lähinnä lahjan ja oon sanonut et se lahja tulee vaikkei ne kylään tulisikaan. Poika ei es meinannut men
Eli siskosi ei ole käynyt vuoteen? Ja sä jaksat jurnuttaa liioista kyläilyistä? Ja kivasti pojallekin opettanut että kummit on vaan lahja-automaatteja? Onko sulla joku vamma tai diagnoosi? Kuulostat tosi töykeältä. Hanki nyt alkuun vähän käytöstapoja, vetelä törkimys.
Vierailija kirjoitti:
Oot sä ap kyllä tosi masentava ja iloton tapaus! Mökötä vaan rauhassa nurkassa ja hajoa tuohon synkkyyteesi.
Joo yksin pitäis olla lapsettomana niin ei olis mitään juhliakaan järjestettävänä koskaan. Lapsissa ärsyttävintä on just synttärit (oman porukan kesken kakkukahvit tietty ok), kaikki mahdolliset rippi ja yo juhlat, kaikki yökyläilyt, kaverien vanhemmat, harrastukset, neuvola ja lääkärikäynnit, vanhempainillat, arviointikeskustelut jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pojan oma toive ettei rippijuhlia? Silloin ok, mutta ei jos poika haluaa juhlia.
Sille on sama se. Jos järjestäisi olis ok, jos en, on ok. Tietää kuitenkin et mummulassa sitten vähän juhlistetaan. Joka tapauksessa meille ei tulis rippijuhliin kuin mummu, pojan kummitäti ja tää mun siskokummi miehineen. En kutsuisi muita, en koko sukua kun monet asuu kaukana niin ei tulis kuitenkaan, esim mun muut sisarukset ja vanhemmat. Eli jos nyt ns. varsinaisia rippijuhlia ei ole, niin ei jää paljosta paitsi. Olis 4 vierasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pojan oma mielipide siitä, missä määrin hän haluaa tavata kummitätiään? Poika on jo niin iso, että hänen kanssa pitäisi voida sopia tapaamisia suoraankin. Ei tietysti teille kotiin ilman lupaa, mutta muualle. Et maininnut kirjoituksissasi lainkaan pojan omia ajatuksia asiaan, vaikka hänellä on ihan oma suhde kummitätiinsä eikä pelkästään sinun kautta.
No ei ole kummoista suhdetta kun yleensä näkevät vain kyläillessä ja jossain suvun juhlissa. Eikä olla vuosiin nyt kyläilty. On nähnyt kun tuonut ovelle joululahjan (eikös sekin lopu nyt kun pääsee ripiltä, joulu ja synttärilahjojen antelut siis, jee 😊). Eivät siis tavallaan tunne toisiaan sen kummemmin, jonku sanan vaihtavat kun kummitäti kyselee vähän kuulumisia nähdessään.
Poika haluaa lähinnä lahjan ja oon sanonut et se lahja tulee vaikk
Joo, käyny viimeksi pojan synttäreillä monta vuotta sitten jos ovella käyntejä ei lasketa. Ollaan kyllä muuten nähty mummulassa, juhlissa ja mökillä. Ja wa ryhmässä viestitellään suht useinkin porukalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan oma toive ettei rippijuhlia? Silloin ok, mutta ei jos poika haluaa juhlia.
Sille on sama se. Jos järjestäisi olis ok, jos en, on ok. Tietää kuitenkin et mummulassa sitten vähän juhlistetaan. Joka tapauksessa meille ei tulis rippijuhliin kuin mummu, pojan kummitäti ja tää mun siskokummi miehineen. En kutsuisi muita, en koko sukua kun monet asuu kaukana niin ei tulis kuitenkaan, esim mun muut sisarukset ja vanhemmat. Eli jos nyt ns. varsinaisia rippijuhlia ei ole, niin ei jää paljosta paitsi. Olis 4 vierasta.
Ap
Sinä päätät itse ketä kutsut ja milloin kutsut. Älä suostu painostukseen.
Mutsis kutsukoot omaan himaansa ketä haluaa. Ei se voi sulle sanella, milloin kutsut ja ketä.
Lopeta kynnysmattoilu.
Mä en ota kylään kuin kulloisenkin miesystävän ja hyvin harvakseltaan omat vanhempani.
Mielestäni kuulumiset voi vaihtaa puhelimitse. Se on riittävä annos sisarusta kerrallaan.
Rasittavaa on se, kun tupataan kylään ilmoittamatta. Sit näistä ei pääse eroon säällisessä ajassa.
Tämä pitää vaan tehdä vesiselväksi sisaruksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pojan oma mielipide siitä, missä määrin hän haluaa tavata kummitätiään? Poika on jo niin iso, että hänen kanssa pitäisi voida sopia tapaamisia suoraankin. Ei tietysti teille kotiin ilman lupaa, mutta muualle. Et maininnut kirjoituksissasi lainkaan pojan omia ajatuksia asiaan, vaikka hänellä on ihan oma suhde kummitätiinsä eikä pelkästään sinun kautta.
No ei ole kummoista suhdetta kun yleensä näkevät vain kyläillessä ja jossain suvun juhlissa. Eikä olla vuosiin nyt kyläilty. On nähnyt kun tuonut ovelle joululahjan (eikös sekin lopu nyt kun pääsee ripiltä, joulu ja synttärilahjojen antelut siis, jee 😊). Eivät siis tavallaan tunne toisiaan sen kummemmin, jonku sanan vaihtavat kun kummitäti kyselee vähän kuulumisia nähdessään.
Poika haluaa lähinnä lahjan ja oon sanonut et se lahja tulee vaikkei ne kylään tulisikaan. Poika ei es meinannut men
En tarkota et kummi olis lahja-automaatti, mulle sama antaako lahjoja vai ei. Mut sanoin et sen takia juhlia ei tarvi järjestää jos ei niitä muuten halua et sais lahjoja koska tiedän et mummit ja kummit antaa kuitenkin lahjan. Halusipa niitä tai ei. Oon sanonu ettei tarvi antaa mitään ja varsinkin toisen lapsen kummille jämäkästikin sanonut ettei tois niin paljon kaikkea, varsinkaan jollekin 2veelle 400g karkkipussia 🙄
Joku siis sanoi et pidän kummeja lahja automaatteina tms. Ihan väärin ymmärretty. Just iloitsin yhdessä viestissä et rippikouluun loppuu lahjojen anto 👍😊
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan oma toive ettei rippijuhlia? Silloin ok, mutta ei jos poika haluaa juhlia.
Sille on sama se. Jos järjestäisi olis ok, jos en, on ok. Tietää kuitenkin et mummulassa sitten vähän juhlistetaan. Joka tapauksessa meille ei tulis rippijuhliin kuin mummu, pojan kummitäti ja tää mun siskokummi miehineen. En kutsuisi muita, en koko sukua kun monet asuu kaukana niin ei tulis kuitenkaan, esim mun muut sisarukset ja vanhemmat. Eli jos nyt ns. varsinaisia rippijuhlia ei ole, niin ei jää paljosta paitsi. Olis 4 vierasta.
Ap
Sinä päätät itse ketä kutsut ja milloin kutsut. Älä suostu painostukseen.
Mutsis kutsukoot omaan himaansa ketä haluaa. Ei se voi sulle sanella, milloin kutsut ja ketä.
Lopeta kynnysmattoilu.
En oo kynnysmatto. Osaan sanoa suoraan etten kutsu jne. Silti se voi ärsyttää et painostetaan ja puututaan toisten asioihin vaikkei kynnysmattona olisikaan. Ymmärrät varmaan.
Ap
Minun luo ei kukaan voi tulla kylään. Vain polut kulkevat tavaroiden välissä ja mahdollisuus istumiseen on vain yhdellä keittiön penkillä ja se on varattu minulle!
Minulla myös vähän sama. Vaikka on ihana juttu, että sisarukset lapsineen käyvät kylässä, mutta kuitenkin jää aina vähän sellainen olo, että olen vähän sellainen hassu pelle, jota tullaan katsomaan itseään hauskuuttaakseen.
Mee kotiis nukkumaan🤭