Isot näkemyserot sukulaisten kanssa. Miten tulla toimeen?

Meillä on hyvin isoja näkemyseroja lähisukulaisten kanssa. Niitä on liittyen sekä politiikkaan, uskontoon ja elämänkatsomukseen että arvomaailmaan yleisesti. Sillä, mitä mieltä kukakin osapuoli on, ei ole tässä nyt väliä. 

Tilanteesta on välillä juteltu, mutta sen sijaan että saataisiin jonkinlainen kohtelias molemminpuolinen kunnioitus aikaiseksi, ollaan ihan jatkuvasti siinä tilanteessa, että nämä sukulaiset kerta toisensa jälkeen pilkkaavat ja halveksivat meidän perheen näkemyksiä tai arvomaailmaa. Joskus saattaa olla hetken aikaa parempi tilanne, mutta sitten taas mennään. Olen huomannut myös sen, että sen sijaan että pysyttäisiin edes tasaisessa tilanteessa, se toisen puolen epäkunnioitus ja nälviminen vaan lisääntyy vuosi vuodelta. 

Meillä ei ole mahdollisuuksia esittää meidän näkemyksiä tai elää oman arvomaailman mukaisesti (heidän mielestään), mutta heillä on oikeus kritisoida meitä. Meillä ei ole oikeutta kritisoida heitä, jos tulkitsevat yhtään minkään poikkipuoliseksi sanaksi, tulevat joukolla kimppuun. 

Alan olla tosi väsynyt tähän. Olisin toivonut, että lapsilla olisi hyvä suhde lähisukuun, mutta en näe, että miten sellainen voi rakentua, kun osoittavat niin usein, että eivät kunnioita meitä ihmisinä. Olen pinna kireällä jokaisen tapaamisen kanssa etukäteen, koska ikinä en tiedä, että alkaako se nälviminen tälläkin kertaa. 

Puhuminen ei auta. Siitä on ollut vain kahdenlaisia seurauksia, joko se, että he pitävät kuukausien mykkäkoulun osalle perheestä tai sitten se, että esittävät katuvaista ja aloittavat samalla tai pahemmalla heti seuraavalla viikolla uudelleen. 



Onko välirikko ainoa ratkaisu?