Lue keskustelun säännöt.
"Jos joskus tarvitset apua"-fraasi
17.06.2025 |
Tuo ihana fraasi, jota ystävät tai tuttavat jakavat joko kuvitellussa ahdingossa olevalle tai sellaiseen joutuvalle. Joukko sanoja, jotka käytännössä eivät tarkoita MITÄÄN.
Olen aina ollut omatoiminen ja reipas, ja yksinpärjäävä. Kunnes satutin jalkani ja jouduin kävelemään kepeillä. En ollut koskaan kysynyt apua, joten nyt päätin tarttua apua tarjoaviin ihmisiin.
Ei ehditty, kun piti tehdä sitä tai tätä. Eikä huomennakaan, eikä sitäkään seuraavana päivänä. Näistä "jos tarvitset jotain"-ihmisistä kukaan ei sopivasti ehtinyt auttaa missään. Että älkää jauhako lausetta, jos ette sitä tarkoita, koska se olematon lähimmäisen rakkaus paljastuu kuitenkin joskus.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Juuri aiheesta puhuimme viime viikonloppuna. Mainitsi kaveriporukassa juurikin samasta. Ennen kuin sain lauseeni loppuun jo oli yksi kavereista kovasti kehumassa, miten kyllä hän ainakin AINA auttaa. Totesin vain, että kukaan ehtinyt ja tullut avukseni, kun jouduin kuopuksen kanssa sairaalaan, kun hänelle sattui tapaturma. Esikoinen olisi pitänyt hakea eskarista. Isä työmatkalla ja isovanhemmat lähteneet jo Lappiin. Juurikin tämä kaveri sitten ihan pokkana totesi, että olisit nyt hitto pyytänyt häntä, että totta kai olisi auttanut. No, kaivelin sitten viestityksen esiin, kun häntä oikeasti olin silloin pyytänyt. Ja luin vastauksen kaikkien kuullen "En millään ehdi, kun olen jouluostoksilla. Enää 5 päivää jouluun ja monta lahjaa ostamatta."
Toisaalta ei eskarista anneta lasta kenelle vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai te ymmärrätte, että oma elämä tulee aina ensin, sitten ne autettavat. Itse autan mielelläni, mutta en todellakaan monen virheen jälkeen enää laita omaa elämääni katkolle, kun aikaani ilmaiseksi annan. Kuulostaa kylmältä näin kirjoitettuna, mutta on totta. Ei auttajakaan pärjää, jos omaa elämäänsä nakertaa.
Tunsin parhaan ystäväni 15 vuotta. Hän tietää mun kamppailun mun fyysisen ja erityisesti mielenterveyden ja terveydenhuollon kanssa. Hän on ainoa, joka osaa samaistua ja tietää jo lauseen alkaessa miten se loppuu. Luulin että oltiin hyviäkin ystäviä ja hän itse aina sanoi että auttaa aina kun kykenee, mäkin olen esim muutamaan otteeseen lähtenyt toiselle puolelle Suomea kun hän tarvitsi apua.
Pyysin häneltä, voisko liittyä videon välityksellä mun tueksi lääkäriin/psykiatrille koska hän tosiaan tietää mun asiat parhaiten, hän osaa puhua, kysyä ja olla vakuuttava ja olisin tosiaan tarvinnut siinä tukea ja jonkun joka mua puolustaa ja tajuaa kertoa asioita mitä itse en hiffaa, itse olen tosi arka kun tuo varsinkin psykkan puoli tylyttää minkä voi ja ainoa hoito on saada toimivat lääkkeet pois.
Olin joo aika pettynyt kun kieltäytyi. Olisihan se vienyt häneltä tunnin elämästä 😑
Meni vähän maku tuosta ja sen jälkeen onkin pikkuhiljaa kasvanut etäisyys. Itse olisin sanonut että tottakai.
Ja tosiaan kun vielä korostetaan että "oot rakas ja tärkeä ja autan aina kun voin, kysy mitä vaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri aiheesta puhuimme viime viikonloppuna. Mainitsi kaveriporukassa juurikin samasta. Ennen kuin sain lauseeni loppuun jo oli yksi kavereista kovasti kehumassa, miten kyllä hän ainakin AINA auttaa. Totesin vain, että kukaan ehtinyt ja tullut avukseni, kun jouduin kuopuksen kanssa sairaalaan, kun hänelle sattui tapaturma. Esikoinen olisi pitänyt hakea eskarista. Isä työmatkalla ja isovanhemmat lähteneet jo Lappiin. Juurikin tämä kaveri sitten ihan pokkana totesi, että olisit nyt hitto pyytänyt häntä, että totta kai olisi auttanut. No, kaivelin sitten viestityksen esiin, kun häntä oikeasti olin silloin pyytänyt. Ja luin vastauksen kaikkien kuullen "En millään ehdi, kun olen jouluostoksilla. Enää 5 päivää jouluun ja monta lahjaa ostamatta."
Toisaalta ei eskarista anneta lasta kenelle vaan.
Ei kelle vaan mutta kyllä henkilölle jonka se lapsen vanhempi sinne ilmoittaa hakijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Totta joka sana. Varsinkin miespuolisilla ystävillä joilla on auto on ollut tuo asenne. Itse olen yksinelävä nainen jolla on aika paljon ongelmaa nykyään terveyden kanssa. Tarvitsisi ihan oikeasti fyysistä apua varsinkin kämpän korjaamishommissa. Aikaisemmin oli noita miestuttavia jotka ihan itse isoon ääneen kailottivat kuinka varmasti voivat auttaa, että soittaa vaan ja tulevat avuksi heti. Noh, kun sitä apua sitten oikeasti tarvitsi alkoi se kiertely ja kaartelu kuinka ei pysty juuri nyt ja onko pakko. Sitten kun tullaan paikalle pyöritellään silmiä ja vänistään "kuinka aina joutuu auttamaan"
Että inhoan tuota käytöstä..
Missä asut? Voisin tulla :)
N37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri aiheesta puhuimme viime viikonloppuna. Mainitsi kaveriporukassa juurikin samasta. Ennen kuin sain lauseeni loppuun jo oli yksi kavereista kovasti kehumassa, miten kyllä hän ainakin AINA auttaa. Totesin vain, että kukaan ehtinyt ja tullut avukseni, kun jouduin kuopuksen kanssa sairaalaan, kun hänelle sattui tapaturma. Esikoinen olisi pitänyt hakea eskarista. Isä työmatkalla ja isovanhemmat lähteneet jo Lappiin. Juurikin tämä kaveri sitten ihan pokkana totesi, että olisit nyt hitto pyytänyt häntä, että totta kai olisi auttanut. No, kaivelin sitten viestityksen esiin, kun häntä oikeasti olin silloin pyytänyt. Ja luin vastauksen kaikkien kuullen "En millään ehdi, kun olen jouluostoksilla. Enää 5 päivää jouluun ja monta lahjaa ostamatta."
Jee. Niin tuttua. Eräs kaverini tarjoutui avuksi tyhjentämään kuolleen lapseni asuntoa, hänellä kun oli pakettiauto. Mutta vasta sitt
Lähtisin sun mukaan vaikka olet tuntematon.
Kamala kolaus ja horjuttaa uskoa ja luottamusta ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin totta, että höpötetään kauniita asioita. Käytännössä mitään ei toisen eteen tehdä.
Mikähän sitten koetaan "kriittiseksi vaivaksi", jos ei juuri se, että ihminen könyää keppien varassa?
Itseltäni murtui lonkka 20 vuotta sitten kolmesta kohtaa ja ainoastaan yhden kerran eräs naapuri kävi pyynnöstä puolestani kaupassa. Kirosin mielessäni sinänsä mukavia naapureitani, jotka eivät tajunneet tilannettani, vaikka siitä kerroin heille. Pienituloisena makselin taksimatkoja kauppaan mennen tullen kolme kuukautta. Ei ollut robotteja ja ei kai silloin ollut muitakaan kauppojen kotiin kuljetuksia - tai en niistä silloin tiennyt. Ja kai ne naapurit näkivät, kuinka könysin taksiin vaivalloisesti keppien kanssa. En ollut mikään vaikea juoppo naapuri, vaan ihan tavallinen työssä käyvä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mielelläni auta muita kun joudun jo toimimaan vanhan, sairaan ja vihaisen vanhempani kotiorjana oman vointini kustannuksella. Lisäksi tarvitsisin itsekin apua ihan kaikkeen, mutta en saa mitään apua mihinkään. Olen hakenut apua lähinnä yhteiskunnalta, jonka mielestäni nämä pitäisi hoitaa. Olen kuitenkin joutunut pettymään kerta toisensa jälkeen. Yksittäisistä ihmisistä olen yrittänyt pyytää apua sisareltani, joka on paljon itseäni paremmassa asemassa, mutta ei nykyään enää edes vastaa viesteihini puhumattakaan, että auttaisi.
On ihan okei olla auttamatta, jos ei sovi, mutta tuollainen ylimielinen toisen avuntarpeen arviointi on todella puistattavaa. Jos toinen pyytää apua, hän pyytää apua, oli muut sitä mitä mieltä tahansa.