Lue keskustelun säännöt.
Kuinka selvitä oman äidin parantumattoman sairauden diagnoosista ja jaksaa tulevat hetket?
16.06.2025 |
Onko täällä kohtalotovereita, joilla toivo viety läheisen paranemisessa ja edessä kovat ajat? Olen todella läheinen äitini kanssa ja mietin, että kuinka tulen selviämään menetyksestä ja luopumisesta? Neuvoja?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Mua auttoi sen tajuaminen, että sen kestää koska on pakko kestää. Ei ole muita vaihtoehtoja.
Juurikin tämä. Vaikka itsellä ei olisi tippaakaan voimia, aurinko nousee seuraavanakin päivänä, ja yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes voimat alkavat palautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka nopeasti etenevää syöpää sairastat numero 11? Onko sinulla nuoria lapsia?
Sairastan leukemiaa. Elinaikaennustetta ei ole annettu. Minulla on elossa enää yksi aikuinen lapsi, ja tiedän että sairastumiseni on hänelle kova pala, sillä hän on jo menettänyt pikkusiskonsa ja isänsä, eikä hän oikein osaa surra terveesti.
Anna kun arvaan, se on pelkkä mies joka ei osaa surra terveesti. Siksihän sä tätä tarinaa kehität? Pääset haukkumaan miehet.
Näin nämä spermaviemärit toimivat
Kuinka sekaisin voi ihminen olla. Toivottavasti palstailee jostain laitoksesta.
Mulla 90v muistisairas äiti, nyt sairaalassa, kävely ei nyt pelitä. Ei oikein tiedetä ennustetta. Vähän ristiriitaset ajatukset jos vaikka kohta kuolee vai onko pitkää kuinka huonona. Olen itse ollut työssä syöttämässä potilaita ketkä eivät itse tee muuta kun avaavat suun ja nielaisevat, sen vaiheen toivoisin jäävän pois.
Vaikeisiin asioihin kasvaa vähitellen niiden edetessä.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko nyt ns. fyysisestä sairaudesta (syöpä) vaiko henkisestä? Omalla äidilläni on ollut jokunen vuosi alzheimer. Hän on menettänyt valtavan paljon muististaan ja toimintakyvystään, plus kun ei ruoka maistu eikä sitä muista syödä niin paino on laskenut isosti kotihoidosta yms huolimatta.
Elämä on päivittäistä menettämistä, äiti katoaa vähä vähältä. Isä on jo ympärivuorokautisessa hoidossa. Heidän asioitaan pitää jotenkin hoitaa samalla kun on alaikäisiä lapsia joista lähes yksinäni vastaan.
Olen yrittänyt kuolemaan/kuolemiin valmistautua, mutten ole onnistunut. "Kuolevaisen käsikirja" on hyllyssä, siinä on siis ohjeita miten toimia ja valmistautua juridisesti ja muutenkin, mutta en ole saanut avattua.
Kyllä alzheimerkin on fyysinen sairaus, aivoalueet tuhoutuu vähä vähältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallako ne kovat ajat on edessä, sillä joka on kuolemaisillaan vai sillä joka jää elämään? Kumpi selviää, kumpi ei? Kumpi tarvitsee enemmän tukea? Onko reilua että parantumattomasti sairas joutuu viimeisillä voimillaan lohduttamaan tervettä tai vaikenemaan omasta tuskastaan, koska se terve ei kestä?
Ei kai kukaan ole tällaista esittänytkään.
Sitähän ap vinkuu: myötätuntoa, vaikka luulisi että hänen kuoleva äitinsä tarvitsee häntä.
Jos nyt täällä joku tsemppaa ap:ta, niin millä tavoin se on ap:n äidiltä pois?
puhu hengelliset ja taivaalliset asiat, myös äidin ja itsesi kanssa selväksi. selvitä paperit ja kuolemaan jne paperit vaikka yhdessä äidin kanssa että asiakirjat löytyy. kaikkeen ei voi valmistautua mutta selvitä myös omat paperisi ja kotisi että jos tulee muutoksia niin helpompi toimia arjessa. kuolema on aina shokki.
yritä elää omaa elämää myös murheista huolimatta,suunnittele omaa asumista ja sun tulevia toiveita elämään.mistä haaveilet,matkasta, mökistä,muutosta jne.harrastuksista ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Deal with it. Me äidit kuolemme lapsiltamme.
Olet elänyt liiankin suojattua elämää jos ensimmäinen vastoinkäymisesi on äitisi sairastuminen. Elämän menetys on kuitenkin suurempi menetys hänelle itselleen.
Puhutaanko nyt ns. fyysisestä sairaudesta (syöpä) vaiko henkisestä? Omalla äidilläni on ollut jokunen vuosi alzheimer. Hän on menettänyt valtavan paljon muististaan ja toimintakyvystään, plus kun ei ruoka maistu eikä sitä muista syödä niin paino on laskenut isosti kotihoidosta yms huolimatta.
Elämä on päivittäistä menettämistä, äiti katoaa vähä vähältä. Isä on jo ympärivuorokautisessa hoidossa. Heidän asioitaan pitää jotenkin hoitaa samalla kun on alaikäisiä lapsia joista lähes yksinäni vastaan.
Olen yrittänyt kuolemaan/kuolemiin valmistautua, mutten ole onnistunut. "Kuolevaisen käsikirja" on hyllyssä, siinä on siis ohjeita miten toimia ja valmistautua juridisesti ja muutenkin, mutta en ole saanut avattua.