Entinen lastenkodin asukas vastailee hetken kysymyksiin...

Vanhemmille tuli ero, isällä oli alkoholiongelma ja äidillä niin vakavat mielenterveysongelmat, ettei lastenhoito onnistunut.



Vaikea sanoa mikä on lastenkotiasumisen syytä ja mikä johtuu jostain muusta, mutta ainakin lastenkoti on vaikuttanut minäkuvaani ja itsetuntooni negatiivisesti. Käyn edelleen terapiassa masennuksen ja huonon itsetunnon takia.



Lastenkodissa ei myöskään ollut korkeita odotuksia minun suhteen, tuntui että se on sellainen säilytyslaitos. Osittain ehkä siksi en ole päässyt elämässäni paljoa eteenpäin. Ja koko lastenkotiajan vain odotin sieltä pois pääsyä: nyt kun olen päässyt pois, ei minulla ole enää mitään odotettavaa tulevaisuuden suhteen, unelmani (jos niitä on koskaan ollutkaan) ovat unohtuneet.



Tuntuu, etten ole saanut minkäänlaisia " eväitä" maailmalle lähtöön. Kaikki on selvitettävä itse ja tavallaan koko elämä aloitettava alusta ja ihan tyhjästä.

Kävikö sinulla koulukavereita kylässä?

taitaa kaikilla olla samoja ajatuksia kuin sulla.



en ikinä halua että omat kersani joutuvat laitokseen jos mulle tapahtuis jotain.

Yleensä ottaen se ei paljoa vaikuttanut, että asuin lastenkodissa. Enemmän mua kiusattiin esim silmälasien takia... Lähinnä ihan mielenkiinnosta kyselivät lastenkodista.



Ja kavereita kävi kylässä ja kävin heillä myös. Kyläily oli kyllä rajoitettua, mutta onhan sääntöjä perheissäkin.

Lastenkodissa sai kuitenkin ruokaa ym perusjuttuja. Eikä tarvinnut pelätä. (muistan, että isä aina huusi äidille ja se oli pelottavaa)

Kävikö sua katsomassa kukaan sukulaisista?

Muodostuiko sulle ollenkaan hyviä suhteita näihin hoitajiin, tapaatko heitä enää?

Mulla on sellainen mielikuva lastenkodista kuten myös perhekodeista, että siellä vaan kasvatetaan lapset aikuiseksi, sitten ei enää välitetä, ne kun saavat tulla toimeen omillaan. Jotkut sijaiskodit taitavat harrastaa myös samaa.

-Alalla töissä-

Häntä saatoin nähdä parikin kertaa kuussa.



Isää näin vaihtelevasti. Oli sovittu, että menemme hänen luo joka toinen vkl, mutta usein oli putki päällä, niin menimme sit korvaukseksi mummolle.



Äitiä näin n kerran vuodessa.



Olen vanhempiini yhteydessä, mutta lastenkodin henkilökuntaan en. Asia on todellakin niin, että kun sieltä lähdet, niin omillasi olet ja apua ei lastenkodista anneta. Ei niitä kiinnosta mun elämä.

Käytännössä se tarkoitti sitä, että kävin sossussa kerran kuussa. Lastenkodin kanssa sillä ei enää ollut mitään tekemistä.

Ihmissuhteissa vaikeeta-ei mitään kontaktia yhteenkään sukulaiseen eli täysin omillaan - yritä siinä olla sitten hyvä äiti omille lapsille : (

En oikeastaan tunne vanhempiani.



Kyllä on mullekin kaikenlaista sattunut, hyvä jos elämästä selviää kaiken sen jälkeen. Mut pahin on onneksi takana.