Lue keskustelun säännöt.
Huvittaa, kun näissä Firetys-keskusteluissa moni muistaa huomauttaa, ettei ole perinyt senttiäkään
15.06.2025 |
HS kommentit jutussa https://www.hs.fi/visio/art-2000011235457.html
Mitä sillä on väliä, miten sellaiseen asemaan pääsee? Parastahan siihen on päästä perimällä, kun silloin voi sekä syödä kakkua ja säästää sitä. Nauttia elämästä nuorena ja olla säästämättä.
En itse ikinä oikein motivoitunut säästämään, kun tiesin periväni kaiken, mitä varten olisin säästänyt.
Firetykseen liittyen vielä sanoisin, että suositeltavinta olisi hankkia ammatti, jossa voi keikkailla ja tehdä osa-aikaa. Silloin tuollainen pienempikin omaksi turvaksi hankittu varallisuus toimii apuna pitäessäsi esim omaehtoista sapattivapaata tai tehdessäsi halutessasi kesät / talvet töitä ja lomaillessasi toisen puolen toisaalla tai valitessasi tehdä koko ajan esim. kolmiviikkoista työpäivää.
Itselläni on yllämainitun kaltainen työ ja parin miltsin perintövarallisuus. Oon niin kiitollinen (jo nuoruudesta asti tiedossa olleesta, että tulee menemään näin) firetyselmästäni.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Perintöveron poisto mahdollistaisi lusmuilun (firetys) yhä useammalle. Se on tämän hallituksen tavoite, miten se auttaa Suomea nousemaan jaloilleen?
Ei se perintövero niin iso ole, että estäisi perinnöllä firetyksen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa keskustelut, joissa nelikymppinen aloittaja kertoo jo maksaneensa asuntolainansa, esim. Helsingissä sijaitsevasta asunnosta. Hirveä vihan ryöppy ja nimittely. Keskustelu poistetaan. Kun eihän se voi olla niin, että joku toinen on tehnyt viisaampia valintoja.
Ei ole elämä vain omista valinnoista kiinni, urpå.
Sairastuminen, avioero, tapaturma eivät ole omia valintoja, eikä vammainen lapsi. Hyvin harvoin työttömyyskään.
Ap jää etuuksien ulkopuolelle perintönsä takia.
Tähän astihan hyvin harvoista etuuksista. Esim. opintotuessa ei katsottu ainakaan aikoinaan pääomatuloja mielestäni ollenkaan (omistin jo yhden lahjaksi saadun asunnon, jota pidin välillä vuokralla asuessani muualla), samoin vanhemmuuden kaikki tuet sain, tosin en silloin omistanutkaan kuin sen asunnon, arvokkaan kesämökin ja joitain osakkeita.
Jopa työttömyyspäivärahaa sai velattoman oman asunnon omistaja. En ollut niitä päättänyt niin otin silloin mitä sain. Hankin siis vakituisen palkkatyön vasta 32-vuotiaana.
Ainoastaan toimeentulotukea ei saa, mutta en olisi sitä ikinä hakenutkaan. Tulin toimeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vain arvostan hurjasti, jos joku oikeasti omalla työllään rikastuu eikä perinnöllä. Se kertoo älykkyydestä, sisusta, taidosta jne.
Jos joku saa omaisuutensa perumällä, niin miten se eroaa kelan spurgusta? Sama älykkyysosamäärä ja ahkeruustaso.
Onko rikastuja jälkeläinen siis automaattisesti tyhmä?
Entä jos hän omalla älykkyydellään kymmenkertaistaa perimänsä summan? Usein näin käy.
Vierailija kirjoitti:
Perintöveron poisto mahdollistaisi lusmuilun (firetys) yhä useammalle. Se on tämän hallituksen tavoite, miten se auttaa Suomea nousemaan jaloilleen?
Miten se auttaa Suomea, että sadoille tuhansille työttömille ei ole töitä? Jos heistä vaikka 50 000 voisi elää firettämällä niin eivät olisi kilpailemassa muiden kanssa vähistä työpaikoista.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai siitä pitää huomauttaa, koska kaikki rahansa matkusteluun ja koiriin tuhlaavat tuulipuvut luulevat, että ilman perintöä ei kukaan voi vaurastua.
Mitä sä tarkoitat? Minä käytän huomattavan osan ylimääräisistä rahoista matkusteluun ja yksi rotukoirakin löytyy. Miksi ihmeessä säästäisin ja säästäisin, kun elämä on tässä ja nyt? Mitä tällä työnteolla tai millään on merkitystä, jos rahoista ei saa nauttia? Tottakai kannattaa olla fiksu. Maksaa asunto pois ja laittaa sukanvarteen rahaa, mutta kyllä sitä käyttääkin pitää. Jos haluaisin elää köyhää ja pientä elämää, niin voisin lopettaa työssäkäynnin ja elellä tuilla. Enkä oikein ymmärrä ajatusta, että 20 vuotta ensin kieltäytyisin kaikesta ja sitten muka eläisin mukavasti käyttäen rahaa? Elämä on liian lyhyt sellaiseen "sitku" -ajatteluun. Eikä sitä tiedä, elääkö ensi vuonna edes enää. Itselleni hyvät muistot perheen kanssa on arvokkaita. Ihana muistella lasten kanssa sitä sviittiä, jossa oli poreamme tai sitä, kun tytär heitteli Thaikkulassa tutteja maahan tai kun sain pelkokohtauksen rauskuista Karibialle. Ne on hienoja juttuja ja miksi ihmeessä olisin onnellisempi, kun olisin nekin rahat säästänyt siihen mystiseen tulevaisuuteen, jossa sitten aletaan vuosikymmenten kitkutuksen jälkeen nautiskella rahoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että ihmiset laskevat todella rankasti alakanttiin millä rahamäärällä voi jättäytyä loppuelämäksi pois töistä. Jos vaikka 35-vuotiaana jää pois, on hyvin mahdollista, että sen jälkeen vielä siunaantuu lapsia, ja varmaan puolisokin, ja kaikenlaista yllättävää menoa sairauksista ja polvileikkauksista yksityisissä sairaaloissa lähtien. Ja omaisuuden arvon muutokset rankastikin alaspäin on myös mahdollista.
Itse en vielä miljoonastakaan todellakaan jättäisi työelämää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ihmiset laskevat todella rankasti alakanttiin millä rahamäärällä voi jättäytyä loppuelämäksi pois töistä. Jos vaikka 35-vuotiaana jää pois, on hyvin mahdollista, että sen jälkeen vielä siunaantuu lapsia, ja varmaan puolisokin, ja kaikenlaista yllättävää menoa sairauksista ja polvileikkauksista yksityisissä sairaaloissa lähtien. Ja omaisuuden arvon muutokset rankastikin alaspäin on myös mahdollista.
Itse en vielä miljoonastakaan todellakaan jättäisi työelämää.
Olen päinvastaista mieltä. Tietenkään en tiedä, kuka täällä trollailee tuloillaan ja kuka ei, mutta juuri hiljattain joku kirjoitti toisessa ketjussa, että saa osinkotuloja 60 000 (tai oliko 80 000 vuodessa), ja vasta haaveilee osa-aikatöihin siirtymisestä. Suurin osa suomalaisista ei saa edes palkkaa 60 000 euroa vuodessa, saati että palkan päälle saisi moisia osinkotuloja, mutta tuon kommentin kirjoittaja ei mielestään tule toimeen edes noilla summilla.
Hyvätuloisille ei riitä mikään.Tavallinen ihminen joutuu kuitenkin jatkuvasti elämään paljon pienemmillä rahoilla eikä edes työnteon myötä ole heidän tileilleen tulossa sellaisia summia, mikä rikkaan mielestä ei riitä yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ihmiset laskevat todella rankasti alakanttiin millä rahamäärällä voi jättäytyä loppuelämäksi pois töistä. Jos vaikka 35-vuotiaana jää pois, on hyvin mahdollista, että sen jälkeen vielä siunaantuu lapsia, ja varmaan puolisokin, ja kaikenlaista yllättävää menoa sairauksista ja polvileikkauksista yksityisissä sairaaloissa lähtien. Ja omaisuuden arvon muutokset rankastikin alaspäin on myös mahdollista.
Itse en vielä miljoonastakaan todellakaan jättäisi työelämää.
Olen päinvastaista mieltä. Tietenkään en tiedä, kuka täällä trollailee tuloillaan ja kuka ei, mutta juuri hiljattain joku kirjoitti toisessa ketjussa, että saa osinkotuloja 60 000 (tai oliko 80 000 vuodessa), ja vasta haaveilee osa-aikatöihin siirtymisestä. Suurin osa suomalaisista ei saa edes palkkaa 60 000 euroa vuodessa, saati että palkan päälle saisi moisia osinkotuloja,
En ymmärrä miten tuo, että joku tuntematon ei omasta mielestään pärjää tuolla määrällä osinkotuloja osoittaa, että minun kommenttini oli jotenkin paikkaansapitämätön.
Vierailija kirjoitti:
Ok. Minä kävin eilen vessassa.
Tuliko isokin pökäle? Eihän vaan mennyt taas pönttö tukkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa keskustelut, joissa nelikymppinen aloittaja kertoo jo maksaneensa asuntolainansa, esim. Helsingissä sijaitsevasta asunnosta. Hirveä vihan ryöppy ja nimittely. Keskustelu poistetaan. Kun eihän se voi olla niin, että joku toinen on tehnyt viisaampia valintoja.
Ei ole elämä vain omista valinnoista kiinni, urpå.
Sairastuminen, avioero, tapaturma eivät ole omia valintoja, eikä vammainen lapsi. Hyvin harvoin työttömyyskään.
Ap jää etuuksien ulkopuolelle perintönsä takia.
Mitäs jos kuitenkin puhuttaisiin niistä 99%:sta joilla paska elämä johtuu omista valinnoista.
Nuo jutut on ärsyttäviä. Elämä on elämistä varten eikä säästämistä. Ja nuorena kannattaa hurvitella ku jaksaa. Ei rahaa kiikkustuolissa niin paljon enää tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei huvita. Kun joku kertoo että ei ole perinyt rahojaan niin sehän kertoo vain siitä että on täytynyt säästää ja tehdä harkittuja sijoituspäätöksiä. Hyvä taloudellinen tilanne on siis ansaittu eikä vain saatu, kyllä siinä on minusta ero.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ihmiset laskevat todella rankasti alakanttiin millä rahamäärällä voi jättäytyä loppuelämäksi pois töistä. Jos vaikka 35-vuotiaana jää pois, on hyvin mahdollista, että sen jälkeen vielä siunaantuu lapsia, ja varmaan puolisokin, ja kaikenlaista yllättävää menoa sairauksista ja polvileikkauksista yksityisissä sairaaloissa lähtien. Ja omaisuuden arvon muutokset rankastikin alaspäin on myös mahdollista.
Itse en vielä miljoonastakaan todellakaan jättäisi työelämää.
Minusta tuntuu että et ymmärrä koko juttua. Siis ne rahat laitetaan tuottamaan eikä vain kuluteta niitä kuten sinä ilmeisesti asian ymmärrät.
Kyllä minä vain arvostan hurjasti, jos joku oikeasti omalla työllään rikastuu eikä perinnöllä. Se kertoo älykkyydestä, sisusta, taidosta jne.
Jos joku saa omaisuutensa perumällä, niin miten se eroaa kelan spurgusta? Sama älykkyysosamäärä ja ahkeruustaso.