Miksi kulttuuria täytyy harrastaa ?

Luen, katson elokuvia, käyn teatterissa ja taidenäyttelyissä. Nautin siitä. 

Kirjallisuutta, elokuvia, taidemuseoissa tulee käytyä. Historiaa harrastan. Ostin jopa liput oopperaan. 

Ei siitä ole tarkoitus välttämättä nauttia. Jos hakeutuu vain sellaisen äärelle, joka herättää kivan fiiliksen, puhutaan viihteestä. Siihen riittää mikä tahansa Flow-festivaali, Amos Rexin näyttely tai Ylen tarjonta.

Ajattelevalle ihmiselle kulttuuri on tapa löytää uusia perspektiivejä maailmaan. Toki elämme aikaa, jossa vapaata ajattelua ei juuri harrasteta eikä suosita, mikä valitettavasti näkyy tarjonnassa kaikkialla.

Äitini oli aikoinaan taideopettaja ja juoksutti museoissa lapsesta saakka. Minusta se oli aina todella tylsää pakkopullaa. Sitten sattumanoikuista nain japanilaisen kuvataiteilijan ja sama museoiden kiertäminen on jatkunut. 

Koin herätyksen Malagan Picasso-museossa. Siellä oli esillä sarja Pablon toitä 13-vuotiaasta saakka elämänsä loppuun saakka. Kun vaimo selitti, miten hän lapsuuden piirroksistaan oli päätynyt surrealismin kautta kubismiin, aloin vihdoin ymmärtämään taiteen hienoutta.

Näinä maailmanaikoina kukaan ei kyllä taatusti 'harrasta kulttuuria' hampaat irvessä, ei sellaista korkeakulttuurin ihannointia ole enää. Kulttuurin määritelmä on niin laaja, että sitä on pikemminkin vaikea olla harrastamatta lainkaan.

Kävin Kalevala näyttelyssä ja luin Elias Lönnrotista: hän kehitti Suomen kielen. Kalevala on käännetty yli 60 kielelle.

Taiteet ja näyttelyt lisää perspektiiviä: harvoin se lamppu syttyy kokeneellakaan kävijällä heti, mutta pitkällä aikavälillä sopii ajatusten kudelmaan. Jotain muistuu jossain toisessa tilanteessa. Kulttuuri syventää yleissivistystä, joskus jopa tapaa katsoa maailmaa.

Kulttuurilla tarkoitetaan tässä ketjussa joko viihdettä tai establisoitua taidetta, eikä kulttuuria noin yleensä.

Rahvaan eksistentiaalinen tarve viihteelle on ehtymätön, eikä sillä alueella lopu tarjonta.

Taide taasen on vain eurooppalaisten historiaan kuuluva ilmiö, eikä sen soihtua voi ylläpitää kuin eurooppalaiset, joita on maailman väestöstä alati hupeneva määrä. Se myös tarvitsee valistuneen sivistyneistön ollakseen edes olemassa. Sellaista meillä ei enää ole.

Parasta on ettei yritä harrastaa mitään, mikä ei erityisemmin kiinnosta.

Koko ikä on tullut käytyä klassisen musiikin konserteissa, jazz konserteissa, Porin jazzeissa kymmeniä vuosia ja taidenäyttelyissä, Euroopan alueella. Kaikki näytelmät ja baletit on katsottu. Museot mukaan lukien. Mutta nyt se on loppu. Täysin loppu. En halua koko kulttuurista kuulla puhuttavankaan. Enkä halua kuulla kirkossa saarnoja, enkä kuunnella ketään. En koe saaneeni kulttuurista yhtään mitään.

Haluaisin live vuorovaikutteisia keskustelua kahvikupposen äärellä. Ei vaan ole onnistunut missään. 

En voi harrastaa mitään kulttuuria, kun kukaan ei anna duunia.

Ei täydy. Sitä saa harrastaa ja se on ihanaa. Käyn klassisen musiikin konserteissa, joskus oopperassa. Kotona kuuntelen monenlaista musiikkia radiosta ja levyiltä. Toisinaan käyn  taidenäyttelyissä. Luen ja kuuntelen kirjoja: faktaa, fiktiota, runoja. Kaikki tämä tuo paljon elämyksiä ja iloa elämääni. 

Seuraan tv:sta musiikkikilpailuja niin koti- kuin ulkomaisia. 

Mielestäni ei tarvitse. En ole kiinnostunut muiden tekemisistä vaan mieluummin värkkäilen omiani.

Musiikki on aina ollut osa elämääni, osa omaa perhettäni. Nyt, eläkkeellä, on aikaa käydä Musiikkitalon konserteissa ja jopa Oopperassa. Ateneumissa vuosittain ilmaispäiviä. 

Asun Lontoossa ja täällä on kyllä valtava kulttuuritarjonta musikaaleja, teatteria sun muuta, mutta opiskelijabudjetilla ei ole hirveästi varaa nauttia näistä vaikka haluaisinkin. Onneksi suurin osa museoista on sentään ilmaisia ja löytyy kyllä välillä kivoja ilmaistapahtumiakin. Luen myös paljon kirjoja, katselen elokuvia, kuuntelen musiikkia. Vastauksena AP:n kysymykseen mitään ei ole pakko harrrastaa, mutta tekeehän se elämästä mielenkiintoisemman kun altistaa itsensä erilaisille asioille. Nyt haluaisin mennä katsomaan tuon Hamilton-musikaalin.

Helppo tapani harrastaa kulttuuria: radio auki koko päivän, lähinnä Yle Radio 1. 

Harrastan vauvapalstailua, se on kulttuuria.

Minä en harrasta kulttuuria, minä teen sitä työkseni.

"Kauneutta on kaikkialla, kaikki eivät vain sitä näe."

Näin sanoi Konfutse jo pyöreästi 2 500 vuotta sitten.

Videopelit, joukkoliikenne ja EDM ovat olleet elämässäni aina mukana. En luovu! Uusia ja uusia vanhoja kulttuurijuttuja ovat runous, ornitologia ja muu biologian harrastus sekä kuvataiteen ihastelu ja tekoälyllä kuvien luonti.

Vierailija kirjoitti:

Kulttuurilla tarkoitetaan tässä ketjussa joko viihdettä tai establisoitua taidetta, eikä kulttuuria noin yleensä.

Rahvaan eksistentiaalinen tarve viihteelle on ehtymätön, eikä sillä alueella lopu tarjonta.

Taide taasen on vain eurooppalaisten historiaan kuuluva ilmiö, eikä sen soihtua voi ylläpitää kuin eurooppalaiset, joita on maailman väestöstä alati hupeneva määrä. Se myös tarvitsee valistuneen sivistyneistön ollakseen edes olemassa. Sellaista meillä ei enää ole.

Parasta on ettei yritä harrastaa mitään, mikä ei erityisemmin kiinnosta.

Mitä nyt kaikki sellaiset taiteilijat ovat painuneet unholaan, joita tavallinen rahvas ei rakasta.