Miten selvitä kriisistä parisuhteessa?

Kannattaisi kohdella miestäsi paremmin.

Joko tyydyt siihen että elät tuo kotiperunan kanssa ja saat sitä keskusteluseuraa ystäviltä tai sitten eroat. Tuon ikäinen mies ei enää muutu.

Pariterapia voi olla yksi tapa katsoa, olisiko toivoa, mutta jos toinen ei ole halukas, muutos ei synny pelkällä sinun tahdollasi.  Ero ei ole epäonnistuminen, vaan toisinaan ainoa tapa vapautua tilanteesta, jonka ei voi muuttaa. Lapsetkin hyötyvät enemmän tasapainoisesta, hyvinvoivasta vanhemmasta kuin parisuhteesta, jonka sisällä ei ole kunnioitusta, lämpöä eikä aitoa yhdessäoloa. Lapset aistivat kylmyyden, katkeruuden ja voimattomuuden jopa silloin, kun niitä ei sanoiteta eikä se rakenna heille tervettä parisuhdemallia.

Mulla ei ole ystäviä eikä suku pidä yhteyttä. Eilen soitti sukulainen eka kerran lähes 10 vuoteen. Mies ärsyyntyi kun yritin jotakin kertoa puhelusta jne. Ei ymmärtänyt ollenkaan.

Ei ole kyse siitä, että mies ei halua yrittää tai olla yhdessä. ahdistus on siis vaan itsellä ja jonkunlainen kriisi, kun kokee ettei elämä ole sellaista jonka tuntee omanlaiseksi. Kyllä minäkin olen kotona viihtyvää sorttia, mutta ahdistun elää jatkuvassa hiljaisuudessa. Lisäksi aina ollaan erimieltä ja ei kohdata missään asiassa. 

 

Entiedä miten omia tunteita saisi positiiviseksi tai haluja syttymään? Ap

Vierailija kirjoitti:

Pariterapia voi olla yksi tapa katsoa, olisiko toivoa, mutta jos toinen ei ole halukas, muutos ei synny pelkällä sinun tahdollasi.  Ero ei ole epäonnistuminen, vaan toisinaan ainoa tapa vapautua tilanteesta, jonka ei voi muuttaa. Lapsetkin hyötyvät enemmän tasapainoisesta, hyvinvoivasta vanhemmasta kuin parisuhteesta, jonka sisällä ei ole kunnioitusta, lämpöä eikä aitoa yhdessäoloa. Lapset aistivat kylmyyden, katkeruuden ja voimattomuuden jopa silloin, kun niitä ei sanoiteta eikä se rakenna heille tervettä parisuhdemallia.

Nykytutkimuksen mukaan ei pidä paikkaansa, että lapset hyötyisivät enemmän yksinhuoltajavanhemmsta kuin ns kylmästä parisuhteesta. Toki vaikeat ongelmat, kuten väkivalta, ovat vahingollisia, mutta ns kylmän parisuhteen on todettu usein olevan lapselle vähemmän haitallinen kuin ero, kunhan lasta itseään kohdellaan hyvin. 

Niin. Pitää tietää onko se elämää suurempi kriisi vai pikkukriisi. Jos haluaa keskustelevan miehen, niin sitten pitää vaihtaa ilmeisesti, "autistisen" oloinen ei toimi joka ei sano mitään tai osaa puhuakaan. Ellei pariterapia jossa mies opetetaan hieman kommunikoimaan, varma keino se ei ole.

Lisäksi pettänyt vuosia sitten luottamuksen ja kun elämässä ollut pahoja asioita osoittanut tukensa häipymällä harrastamaan ja todeten että turhaan sitä mietit. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi pettänyt vuosia sitten luottamuksen ja kun elämässä ollut pahoja asioita osoittanut tukensa häipymällä harrastamaan ja todeten että turhaan sitä mietit. Ap

Juu. Ei oikein toimi se suhde. Jos jättää myös yksin selviämään tavallaan. Empatia puuttuu jotenkin tai muu menee edelle.

Olin lasteni isän kanssa yhdessä 11 vuotta, ikävuodet 19-30. Sinä aikana minä muutuin paljon, kasvoin ihmisenä ja aikuistuin; mies piti vain samoista asioista kuin parikymppisenä, sulkeutui suhteessa ja lapsilta. Kävin ilta illalta vieraamman ihmisen viereen nukkumaan: hän ei ollut kiinnostunut kertomaan hänen asioitaan, eikä halunnut kuulla minun asioitani. Viimeisen vuoden aikana puhuimme vain lasten asioista.

Ero tuli miehelle puun takaa ja hän syyttää näin 4 vuotta eron jälkeenkin, että mitättömän syyn vuoksi rikoin lasten perheen. Itse näen asian niin, että minulla on velvollisuus näyttää tyttärilleni, että itseään pitää arvostaa niin paljon ettei huonoon suhteeseen jäädä.

Itselläni pitkä parisuhde takana, 30v hääpäivä tulee ensi vuonna. Parisuhde vaatii kummankin osapuolen panostusta ja tahtoa jatkaa ja olla liitossa keskenään. Meillä välillä toinen on panostanut enemmän kun toista ei ole huvittanut. Ollaan välillä keskusteltu vakavasti ja mietitty haluammeko jatkaa yhdessäoloa. Ollaan aina tultu siihen tulokseen että haluamme. 

 

Jos parisuhteeseen panostaa vain toinen osapuoli ja toinen haluaa vaan maata sohvalla, ottaisin eron. Mitä elämää sellainen on? Oletko tällä planeetalla siksi että vietät elämäsi työpaikalla päivät ja sitten makaat sohvalla illat. Jos koet että se on sun elämäntehtäväs, niin sääli. 

 

Elämä on tehty elettäväksi. Tee se oikean ihmisen kanssa joka haluaa samoja asioita elämältä kuin sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pariterapia voi olla yksi tapa katsoa, olisiko toivoa, mutta jos toinen ei ole halukas, muutos ei synny pelkällä sinun tahdollasi.  Ero ei ole epäonnistuminen, vaan toisinaan ainoa tapa vapautua tilanteesta, jonka ei voi muuttaa. Lapsetkin hyötyvät enemmän tasapainoisesta, hyvinvoivasta vanhemmasta kuin parisuhteesta, jonka sisällä ei ole kunnioitusta, lämpöä eikä aitoa yhdessäoloa. Lapset aistivat kylmyyden, katkeruuden ja voimattomuuden jopa silloin, kun niitä ei sanoiteta eikä se rakenna heille tervettä parisuhdemallia.

Nykytutkimuksen mukaan ei pidä paikkaansa, että lapset hyötyisivät enemmän yksinhuoltajavanhemmsta kuin ns kylmästä parisuhteesta. Toki vaikeat ongelmat, kuten väkivalta, ovat vahingollisia, mutta ns kylmän parisuhteen on todettu usein olevan lapselle vähemmän haitallinen kuin ero, kunhan lasta itseään kohdellaan hyvin. 

Oisko sulla jotain lähteitä näistä nykytutkimuksista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pariterapia voi olla yksi tapa katsoa, olisiko toivoa, mutta jos toinen ei ole halukas, muutos ei synny pelkällä sinun tahdollasi.  Ero ei ole epäonnistuminen, vaan toisinaan ainoa tapa vapautua tilanteesta, jonka ei voi muuttaa. Lapsetkin hyötyvät enemmän tasapainoisesta, hyvinvoivasta vanhemmasta kuin parisuhteesta, jonka sisällä ei ole kunnioitusta, lämpöä eikä aitoa yhdessäoloa. Lapset aistivat kylmyyden, katkeruuden ja voimattomuuden jopa silloin, kun niitä ei sanoiteta eikä se rakenna heille tervettä parisuhdemallia.

Nykytutkimuksen mukaan ei pidä paikkaansa, että lapset hyötyisivät enemmän yksinhuoltajavanhemmsta kuin ns kylmästä parisuhteesta. Toki vaikeat ongelmat, kuten väkivalta, ovat vahingollisia, mutta ns kylmän parisuhteen on todettu usein olevan lapselle vähemmän haitallinen kuin ero, kunhan lasta itseään kohdellaan hyvin. 

Tärkeintä ei ole itse ero, vaan se, miten se toteutuu. Riitely, huoltokiistat, taloudellinen stressi ja tuen puute voivat tehdä erosta lapselle haitallisen kun taas kunnioittava, rauhallinen ero, vakaa talous ja riittävä tuki auttavat lasta selviämään muutoksesta turvallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi pettänyt vuosia sitten luottamuksen ja kun elämässä ollut pahoja asioita osoittanut tukensa häipymällä harrastamaan ja todeten että turhaan sitä mietit. Ap

Onko miehessäsi mitään hyviä puolia? Kuulostaa sille että ei. Mieti vakavasti onko tuollainen ihminen se jonka kanssa haluat vanheta. Olet vielä nuori, ehdit löytämään hyvän ja tasapainoisen parisuhteen ja sinkkunakin on kivaa.