Syy keski-ikäisten tylsistymiseen, ja syy siihen miksi siitä ei päästä yli
Sekä livenä, että tällä palstalla, olen huomannut kuinka ikäiseni ihmiset valittavat tylsyyttä ja kuinka elämä ei tarjoa enää mitään, ja mikään ei kiinnosta, ja osa valittaa vielä yksinäisyyttäkin.
En tiedä miten tämän nyt muotoilisin niin ettei ihmiset suuttuisi tai ryhtyisi puolustuskannalle, koska tarkoitus on vilpittömästi auttaa ja herätellä. Eli siis; muutama yhteinen selkeä nimittäjä on näissä tapauksissa KAIKILLA.
Mukavuudenhalu/epämukavuusalueelle menon pelko, tekosyiden keksiminen (lähinnä itselleen), ja silkka laiskuus.
Väitetään että kaikkea on jo kokeiltu ja nähty. Ei varmasti pidä paikkaansa, maailma on täynnä tekemistä ja uusia asioita kokeiltavaksi. Ja EI, rahan puutekaan ei estä kaikkea.
Ihmiset eivät vaan ole valmiita kokeilemaan. Odotetaan jotain josta tulisi valtava innostus ENNEN ko. aktiviteettia, eikä ymmärretä että se innostus ja piristyminen tulee yleensä sen myötä, kun vaan alkaa tekemään jotain uutta, ihan sama mitä! ELI TEE JA KOKEILE, VAIKKEI HUVITTAISIKAAN!
Kun ohjelmoit elämääsi jotain uutta joka viikolle, niin elämäsi muuttuu väkisinkin. Ja tee ja kokeile reippaasti mitä ihmiset ehdottavat, vaikka ensireaktiosi olisikin "äääh, ei oo mun juttu". Vaikkei olisikaan, piristyt jo muutoksesta. Pahimmillaankin saat hauskan jutun kerrottavaksi muille, kuinka "kokeilit asiaa x ja se meni aivan täydellisen pieleen". Huumoria elämään, ei kaiken tarvitse olla haudanvakavaa!
Sitten yksinäisyydestä. Juuri lueskelin taas jostain Naisten huoneelta keski-ikäisen yksinäisen naisen valitusta siitä, ettei ole ystäviä ja on liikaa aikaa eikä tiedä mitä tekisi. Hänelle moni ehdotti tapaamista tai kivaa tekemistä, mutta nainen torppasi kaiken. "Ei oo mun juttu", "liian kaukana", "en tunne sinua".
Halooo... Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.
No niin, olkaa hyvät.
Kommentit (11)
Mitä siitä sitten. Saa olla tylsää ja saa sammaloitua, jos se on itselle OK.
Vierailija kirjoitti:
Mitä siitä sitten. Saa olla tylsää ja saa sammaloitua, jos se on itselle OK.
Ilmeisesti siis tylsyydestä valittaminen on merkki siitä, että on ok...
Vierailija kirjoitti:
Mitä siitä sitten. Saa olla tylsää ja saa sammaloitua, jos se on itselle OK.
Toki! Mutta aloitus koski nyt niitä, jotka VALITTAVAT siitä tylsyydestä ja sammaloitumisesta.
Ap
Asiaa, ap! Niin totta joka sana.
🇺🇦🇮🇱
En itse ole havainnut tylsyydestä valittamisen olevan mitenkään yleistä keski-ikäisten joukossa. Useimmat meistä ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä, monet kokevat olevansa liian kiireisiä ja jopa toivovat hiukan tylsyyttä elämäänsä.
Totta tämä. Maailmassa on tuhansia harrastuksia.
Minulla on kymmeniä harrastuksia ja aika ei riitä mihinkään.
Lisäksi elämän rajallisuus on täyttä totta tässä iässä.
Terv mies 51 v
Siitä vaan ryhmiin ja toimintaan mukaan. Kyllä joka kylästä löytyy jotain ja jos ei löydy, kehittää itse. Vaikka lukupiirin lapsille tj.
Olet osin oikeassa siinä mielessä, että joillekin yksinäisyys on seurausta silkasta itsekkyydestä. Eletään jossain ihme mielikuvissa pään sisällä ja kaikki hyvät ehdotukset blokataan. Seurustelu muiden kanssa edellyttää yleensä vaivaa ja tahtoa tehdä myös kompromisseja omassa elämässään. Haaveillaan jostain sielunkumppaneista tekemättä mitään asialle. Kukaan ei ole tullut kotoa hakemaan ja siinähän sitten istut yksin kotona. Tylsistyminen taas johtuu nähdäkseni siitä, että aina pitäisi olla jotain kivaa tekemistä. Se kiva on jossain mielikuvien tasolla. Miksei voi alkaa vain harrastamaan jotain näennäisesti tylsää, josta voikin usein yllättäen tulla hauska tapa.
Vanha sanonta "vierivä kivi ei sammaloidu" pitää täysin paikkaansa.