Onko IPS-työhönvalmennus huijaus?
Minua painostettiin osallistumaan IPS-työhönvalmennukseen viime vuonna terveydenhuollossa potilaana ollessani. Itse en tuonut asiaa esille, vaan osallistumista ehdotettiin hoitajan toimesta. Jaettiin esitteitä. Se tuntui huonolta idealta aluksi. Olen pohtinut asiaa ja tehnyt seuraavia huomioita IPS-työhönvalmennuksesta.
Eettiset ongelmat: Summa summarum, homma näyttää poispotkittujen TE-toimistoväen itsetyöllistämisprojektilta. Yhteiskunnan heikoimmilta, esim. psykoosisairailta, viedään toimeentulo ja annetaan työelämäkonsulteille. Siltä IPS näyttää ensisilmäyksellä. "Vaikeina aikoina hullujen eväät syödään ensimmäiseksi". Luin yhden n. 50-vuotiaan mielenterveyshoitajan, pitkän linjan ammattilaisen, IPS-aiheisen opinnäytetyön ja siinä työssä kirjoittaja tunnusti suoraan toivovansa työllistymistä IPS-työelämäkonsulttina. Siis hoitaja, ei hänen potilaansa. Viis veisataan siitä, miten potilaiden käy kunhan oma takalisto on turvassa.
Hopealuoti ongelmaan, jota ei ole olemassa: Mielenterveysongelmaiset leimataan tahdottomiksi, motivoitumattomiksi vätyksiksi, joita täytyy saattaa Herran nuhteeseen ja kuriin aktivoimalla. Ei ymmärretä terveydenhuollossa, eikä varsinkaan sen ulkopuolella, että mielenterveysongelmat ovat sairauksia, joita voi hoitaa esim. lääkkeillä, ja jotka eivät välttämättä näy mitenkään ulospäin. Hyvin hoidettu potilas löytää paikkansa yhteiskunnasta ilman holhousta. Pikemminkin toimeentulon varastaminen potilaalta vaikeuttaa hänen tilannettaan ainakin pitkässä juoksussa.
Historia: IPS on kotoisin Yhdysvalloista, jossa terveydenhuolto, varsinkin mielenterveyden, on täydellisesti retuperällä.
Ihmiset asuvat kaduilla teltoissa, käyttävät huumeita ja ovat heitteillä. Jos IPS olisi kotoisin Ruotsista tai vaikka
Tanskasta, sillä olisi enemmän uskottavuutta. Ymmärrän että "USA, USA, USA!"-rallatukseen, jossa Yhdysvallat nähdään virheettömänä valontuojana maailmassa, tulee paljon kannatusta oikeistolta ja se sopii nykyhallituksen ideologiaan, mutta itse suosin kriittisempää näkökantaa. Miksi kopioimme jotakin maasta, jossa ei osata edes alkeellisinta mielenterveyshoitoa?
Kritiikin puute: IPS:n ympärillä on hillitön hype. Toivon tämän tekstin tuovan vähän kritiikkiä toiminnan arviointiin.
En löytänyt juurikaan suomalaista kritiikkiä ainakaan internetistä, vain pelkkää työelämäkonsulttien omahyväistä hypetystä. Emme tarvitse valtaan ja vaikutusmahdollisuuksiin rakastuneita byrokraatteja mikromanageroimaan ihmisiä: ne palkkarahat voi ihan hyvällä omatunnolla tallettaa suoraan potilaiden taskuihin. Parempi vastikkeeton tuki kuin varastettu tuki.
IPS-tutkimusaikaväli on lyhyt: Löytämäni tutkimustulokset IPS:n hyödyistä suomalaisille ovat kaikki tyyliin 2 vuotta vanhoja korkeintaan. Minusta pitäisi olla näyttöä pidemmältä ajalta, kuten vaikka 5-10 vuodelta. Tietenkään dataa ei saada, jos ihmiset eivät IPS:iin osallistu, mutta kritiikkiäkin täytyy pystyä esittämään ennekuin ihmiset ovat teloneet itsensä henkisesti. Minulla on huonoja muistoja takavuosien "työelämään kuntouttamisesta", jossa "työ tekijäänsä parantaa"-ajattelun (miksei samantien "Arbeit macht frei"?) ohjaamana mielenterveyskuntoutujat painostettiin tekemään halpatyötä, jopa vaarallista sellaista, mitättömällä palkalla. Työelämäkuntoutujat tarvitsivat kuitenkin Kelan tukea ja pysyviä työpaikkoja ei kuulemani mukaan syntynyt. Palkkaus oli ala-arvoista ja luulen että hankkeet vain tuhosivat ihmisten mielenterveyttä.
Kommentit (27)
Minusta tuntuu, että monella alalla ei riitä se että toimii 1/2-kapasiteetilla. "Konkreettiset työllistymismahdollisuudet" kuulostaa kuntouttavan työtoiminnan halpatyöltä, josta ei käytännössä makseta elämiseen riittävää palkkaa. Olet kuitenkin Kelan kontrollissa tukityöllistettynä. Muutenkin epäilen vahvasti, että työelämäkonsultit oikeasti tietävät mitään oikeastaan minkään muun kuin oman työnsä sisällöstä, ainakaan tarpeeksi että voisivat "realistisesti" arvioida mikä on mahdollista ja mikä ei...
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että monella alalla ei riitä se että toimii 1/2-kapasiteetilla. "Konkreettiset työllistymismahdollisuudet" kuulostaa kuntouttavan työtoiminnan halpatyöltä, josta ei käytännössä makseta elämiseen riittävää palkkaa. Olet kuitenkin Kelan kontrollissa tukityöllistettynä. Muutenkin epäilen vahvasti, että työelämäkonsultit oikeasti tietävät mitään oikeastaan minkään muun kuin oman työnsä sisällöstä, ainakaan tarpeeksi että voisivat "realistisesti" arvioida mikä on mahdollista ja mikä ei...
Tässä pyritään palkkatyöhön, ei työllistämispaikkoihin. Mutta tietenkään se ei tarkoita saman tien 100% vaativan asiantuntijan tehtäviä. Se voi tarkoittaa 25% asiantuntijan tehtäviä alkuun, toiselle 40% toimistohommissa avustamista. Jos sairastuminen on tapahtunut nuorena ja hankaloittanut esim. Ammatin hankkimista on aika selvä, ettei heti voi aloittaa johtotehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että monella alalla ei riitä se että toimii 1/2-kapasiteetilla. "Konkreettiset työllistymismahdollisuudet" kuulostaa kuntouttavan työtoiminnan halpatyöltä, josta ei käytännössä makseta elämiseen riittävää palkkaa. Olet kuitenkin Kelan kontrollissa tukityöllistettynä. Muutenkin epäilen vahvasti, että työelämäkonsultit oikeasti tietävät mitään oikeastaan minkään muun kuin oman työnsä sisällöstä, ainakaan tarpeeksi että voisivat "realistisesti" arvioida mikä on mahdollista ja mikä ei...
Tässä pyritään palkkatyöhön, ei työllistämispaikkoihin. Mutta tietenkään se ei tarkoita saman tien 100% vaativan asiantuntijan tehtäviä. Se voi tarkoittaa 25% asiantuntijan tehtäviä alkuun, toiselle 40% toimistohommissa avustamista. Jos sairastuminen on tapahtunut nuorena ja hankaloittanut esim. Ammatin hankkimista on aika selvä, ettei heti voi
Ei tarvitse johtotehtäviin päästä, mutta kuulisin mielelläni ihmisiltä, jotka ovat työllistyneet sellaiseen palkkatyöhön, että eivät tarvitse enää Kelan tukia tai työllistämispalveluja. Kuten alussa sanoin, on ehkä paljon vaadittu että kukaan mielenterveysstigmasta kärsivä haluaisi nimellään esiintyä, mutta edes nimettömänä? Teoriassa kivan kuuloista, että työllistytään palkkatyöhön, mutta luulen että käytäntö on ihan muuta Suomessa. Annoit kuitenkin ajatuksen aihetta, kiitos siitä.
Ohjelma on tarkoitettu vakavista mielenterveysongelmista kärsiville, mutta Suomessa sitä mainostetaan lakonisesti, "jos tarvitset tukea työllistymiseesi" .
Minähän en tiedä, kuinka vakavasta mielenterveyden ongelmasta on kohdallasi kysymys, mutta ainakin ohjelma ne konsultit työllistää.
Mitään työpaikkaa eivät valmennukset yleensä takaa. Jos takaisivat, niin sanoisin, että mene ihmeessä.
Työtilanne Suomessa on kaikilla aloilla heikohko.
Viranhaltija ei saa painostaa asiakasta. Eri mahdollisuuksista saa toki kertoa.
Miten määritellään vakava mielenterveyden ongelma?
Minulla ei ole psykooseja, tai biboa. Ei mitään skitsofreniaa tai harhoja. Minut on tungettu tuohon ispsiin. Onko minulla nyt pahakin stigma?
Ihan vaan toistuva masennus, ilman psykoottisia oireita.
Vierailija kirjoitti:
Miten määritellään vakava mielenterveyden ongelma?
Minulla ei ole psykooseja, tai biboa. Ei mitään skitsofreniaa tai harhoja. Minut on tungettu tuohon ispsiin. Onko minulla nyt pahakin stigma?
Ihan vaan toistuva masennus, ilman psykoottisia oireita.
Eri alueilla on hiukan eri näkemys, käytännössä toisissa pitää olla psykoositasoinen, toisilla taas ei. Eli et ole ainoa.
IPS on hyvässä maineessa ainakin ammattilaisten keskuudessa ja kyllähän se paikkakin sitten katsotaan voinnin mukaan - hyvähän se vain on ettei tilanteesi ole tuon pahempi.