Lue keskustelun säännöt.
Erosta yli pääseminen
11.06.2025 |
Usein kuulee sanottavan, ettei se ja se ollut päässyt eroon eksästään. Tai uusi kumppaniehdokas tivaa, oletko päässyt yli erosta / eksästä. En oikein ymmärrä. Minä kyllä pääsin kerralla eroon entisestä vaimostani, en haikaile häntä, emme pidä yhteyttä, hän asuu toisella puolella maata nykyään jne.
Miten ei pääse eroon vaikka eroaa? Totta kai olen kertonut uudelle kumppanilleni, että joo, olimme 25v yhdessä ja meillä on kaksi aikuista lasta. Mutta that's it. Ex on ja pysyy exänä. Taakse jäänyttä elämää.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Miksi erositte, kannattiko? Minkä ikäisiä olette?
T. "Ihan hyvästä" pitkästä liitosta eroa miettivä keski-ikäinen
"Kasvettiin erilleen", laoset lensivät pesästä, puolisolle tuli pandemian aikana mt-ongelmia, joihin ei suostunut hakemaan apua. Todellakin kannatti, vaikka ositus ei tullut ihan halvaksi.
Ikää 50 plusmiinus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voisiko sillä tarkoittaa esim.sellaista, että ero on tapahtunut vain toisen toiveesta. Tai, että erosta on jäänyt katkeruutta ja/tai käsittelemättömiä asioita. Toinen ollut esim.haluton keskustelemaan asiat läpi ja toinen ollut kyvytön yksinään koostamaan riittävää kokonaiskuvaa asioista.
Ap, Tunnetko olevasi Mies isolla M:llä kun rikoit avioliitto valasi sen sijaan, että olisitte lähteneet tarvitsemanne terapiaan yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Ap, Tunnetko olevasi Mies isolla M:llä kun rikoit avioliitto valasi sen sijaan, että olisitte lähteneet tarvitsemanne terapiaan yhdessä?
Kuinka monen alkoholistin tai mielenterveysongelmaisen tiedät myöntäneen ongelmansa ja hakeneen apua siihen? Aivan, en minäkään.
Ei kahjot mene hoitoon, koska ei heissä ole koskaan mitään vikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On yhteisiä lapsia, joiden elatukseen ex ei pahemmin osallistu, mutta joiden takia pitää olla yhteydessä ja välillä samoissa tilaisuuksissa, joita ex-käyttää tilaisuutena seksuaaliseen häirintään.
Viha exää kohtaan tuskin laantuu ennen kuin lapset ovat aikuisia eikä joudu olemaan missään tekemisissä.
En vielä toistaiseksi ole saanut mahdollisuutta elää ja olla ensimmäisessäkään pidemmässä parisuhteessa. Olen noin 40 vuotias. En ole voinut välttyä aika kivuliailta itsesyytöksiltä ja itseinhon tunteilta Tältä pohjalta sanoisin, että ninusta olisi hyvin outoa, jos alle muutamassa kuukaudessa pääsisi yli siitä että 25 vuotta kestänyt yhteiseksi mielketty suhde on tullut tavalla tai toisella päätökseen.
Jos siitä pääsisi "heti" yli kivuttomasti, niin tulee tunne, että oliko suhdetta oikeaati olemassakaan, vai esitettiinkö vain suhteessa olemista?
Ehkä silloin, jos toinen olisi ollut pidemmän aikaa sairas ja vähitellen hiipunut pois tilanne saatraisi olla ehkä painosanalla ehkä toinen. Ja voi tietysti olla, että joskus asiat katkeaa ja päättyvät kuin veitsellä leikaten mutta harvempi asia on täysin mustavalkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviopuoliso on puolisosi kuolemaan asti.
Helpointa on päästä erosta yli, jos suhdeon ollut "kuollut" jo pidemmän aikaa ja eroa on harkinnut mielessään pitkään. Meillä vielä ex-puoliso ehdotti sitä itse ennen kuin minä ehdin ehdottaa, joten sekin helpotti asiaa. Ja se, että hän muutti yhteisestä kodistamme suoraan uuden kumppanin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En meinannut päästä yli, koska rakastin miestä edelleen niin paljon. Olisin halunnut yrittää vielä, hän ei ja pian oli uusi nainenkin kuvioissa.
Oma tuskani alkoi helpottaa vasta puoli vuotta erosta, ja silloin sitten mies romahti. Alkoi puhua yhteenpaluusta ja niin sitten lopulta tehtiinkin.
Onko erosta ylipääseminen sama asia kun että
1) Ei haikaile enää seurustelua exän kanssa? vai
2) Ei enää ajattele exää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko erosta ylipääseminen sama asia kun että
1) Ei haikaile enää seurustelua exän kanssa? vai
2) Ei enää ajattele exää?
2) Mielestäni. Kun ei enää joka päivä ajattele inhoten exää tai näe hänestä enää painajaisia ainakaan joka kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on mennyt 30 vuotta siitä, kun jouduin purkamaan nuoruuden kihlauksen. Muutama päivä sitten huomasin, ettei enää satu, jos ajattelen nuoruuden kihlattua. Ajattelin, että nyt olen ilmeisesti päässyt yli hänestä.
Ette pidä yhteyttä vaikka yhteiset lapset? Ihan ei kuulosta nyt terveeltä vanhemmuudelta...
Jos on tunnevammainen, niin ei kai siinä erossa mitään vaikeaa ole. Sen sijaan ihmisille, jotka rakastuvat, rakastavat ja kiintyvät läheisiinsä, se voi kestää jonkun aikaa ettei tunnu niin pahalta. Itselläni meni kolmisen vuotta, ettei niin sureta enää. Muistot tuntuu silti haikeilta vieläkin.
Ilmeisesti nk. turha ero, eli ei mitään oikeaa syytä, kuten väkivalta tai alkoholismi. Eron syy voi olla, että toinen ei enää ollutkaan yhtä seksikäs ja haluttava kuin ennen, tai ainoastaan pettäminen, jonka olisi voinut käsitellä.
Tunnetko ap yleensäkkään mitään muita ihmisiä kohtaan? Muutakin kuin seksuaalista himoa ehkä? Jotenkin nyppii ihmiset, joilla on köyhä tunnemaailma, antamassa elämänohjeita tai ihmettelemässä tuntevien ihmisten tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti nk. turha ero, eli ei mitään oikeaa syytä, kuten väkivalta tai alkoholismi. Eron syy voi olla, että toinen ei enää ollutkaan yhtä seksikäs ja haluttava kuin ennen, tai ainoastaan pettäminen, jonka olisi voinut käsitellä.
No ei se sille toiselle ainakaan ole turha ero ollut, jos on päässyt tuollaisesta *kylmä kala* tyyppisestä ihmisestä eroon. Tiedä mitä ihanaa vielä löytää.
Miksi erositte, kannattiko? Minkä ikäisiä olette?
T. "Ihan hyvästä" pitkästä liitosta eroa miettivä keski-ikäinen