Voisiko joku kokeneempi kasvattaja neuvoa, miten tulee toimia lasta hoitoon jätettäessä?
1,5-vuotias poikani saa kohtauksen joka kerta, kun hän jää hoitoon. Poika on kotihoidossa ja tottunut olemaan äidin kanssa lähes koko ajan. Jopa isän kanssa kaksin jääminen on hankalaa. Jo pelkästään kun sanon, että " äiti lähtee käymään kaupassa, palaan ihan pian" , räjähtää poika itkuun ja itkee vielä pitkään kun olen lähtenyt. Jossain vaiheessa kuulemma rauhoittuu, mutta on silti levoton ja eksyksissä.
Tuntuu, että helpointa olisi, jos vain salaa katoaisin ja livahtaisin ovesta ulos, mutta se tuntuu väärältä, kun lapsi ei sitten tiedä mihin äiti katosi. olen lukenut, että lapselle tulee aina kertoa kun lähtee eikä vain kadota.
miten toimin oikein?
kerron vielä, että itse käyttäydyn reippaasti, en todellakaan ala surkuttelemaan lähtövaiheessa tai tee siitä suurta numeroa. sanon heipat, ja lähden, vaikka lapsi jääkin itkemään. jos annan lapsen estää lähtöni, se menee aina vaan vaikeammaksi ja lopulta lähteminen on ihan mahdotonta.
Kommentit (22)
meillä se toimii tosi hyvin. Kun asiasta puhutaan pitkin päivää, se ei unohdu. Ei sillä ole mitään tekemistä sen aikakäsityksen kanssa. Ei se lapsi tietenkään tajua, että mikä on illalla, mutta kun se aika koittaa, niin asia on jo perin juurin tuttu lapselle. Jos sanoo vasta lähtiessä, niin parku tulee, mutta tällä keskustelutaktiikalla me on viime ajat pärjätty tosi hyvin.
itse en ainakaan alkaisi jo aamull valmistelemaan jotain mitä tapahtuu vasta illalla. noin pienen aikakäsitys on ihan erilainen kuin aikuisella ja lapsi menee ihan sekaisin jos jo aamulla ruvetaan selittämään jotain sekavaa illasta (ei pieni ymmärrä milloin se ilta on!). parempi valmistella ennen kuin lähtee, mutta ei sentään noin paljon aiemmin (kun kyse on 1,5-vuotiaasta).