Lue keskustelun säännöt.
MIkset pidä lastasi kurissa?
19.09.2008 |
Jo usean vuoden ajan seurailtuani "lapsellisten" tuttavieni sekä työpaikallani käyvien perheiden toimintatapoja ihmettelen aina sama asiaa:
Miten opetat lapsellesi mitä saa ja ennenkaikkea mitä ei saa tehdä tietyssä paikassa tai toisille ihmisille, jos et uskalla/halua/voi koskea lapseen tavalla, jolla lapsi viimein oppii ko asiat? Eli tarkoitan tilanteita, joissa lapsi ei edes kuuntele vanhempaansa, eli puhe ei tehoa?
Esimerkkejä:
- lapsi on äitinsä kanssa ulkoilemassa, vastaan tulee kiinni oleva koira ulkoiluttajineen. Lapsi innoissaan haluaa mennä koiran luo, koirantaluttaja kieltää. Äiti joko ei sano mitään/sanoo että kai sitä nyt silittää saa/kieltää lastansa menenästä koiran luo, mutta lapsi ei välitä puheista ja kielloista vaan menee koiran luo ja koira puraisee kasvot halki.
Kenen on syy ja mitä olisi pitänyt tehdä?
Syy on äidin, joka ei napannut lastaan sukkelaan kiinni heti kun lapsi ei puhuttua kieltoa uskonut. Jos lapsen tilalla olisi ollut aikuinen ihminen, syy olisi tietenkin ollut hänen itsensä, koska ei uskonut kieltoa, mutta pieni lapsi ei omaa parastaan ymmärrä.
- lapsi on terveysasemalla menossa vastaanotolle, isä ja lapsi odottavat aulassa missä on paljon muitakin ihmisiä. Lapsi juoksentelee aulassa ympäriinsä, hamuaa ovenripoja, koskee joka paikkaan. Isä käskee lasta nätisti "tulepa nyt tänne kun täällä ei saa juosta". Ei minkäänlaista tehoa. Isä käskee lasta tiukemmin, ottaa lapsen syliin, lapsi alkaa kiemurrella ja vängätä poispääsyä, isä kavahtaa ja päästää lapsen irti. Lapsi jatkaa riekkumistaan.
Yhtäkkiä lääkärin huoneen ovi avautuukin, ovi tönäisee lapsen nurin, tämä kaatuu ja loukkaa kätensä. Isä alkaa haukkua lääkäriä varomattomuudesta "kun täällä on pieniä lapsia, pitää olla varovainen ja avata ovet varoen että joku on oven takana" .
Kenen syy ja mitä pitäisi tehdä?
Isän syy, koska hänen olisi pitänyt pitää lapsi sylissään (tai ainakin paikoillaan) tämän kiemurtelusta ja vastaanhangoittelusta huolimatta.
Koko tämän jutun pointti on se, että en ymmärrä enkä hyväksy nykyistä trendiä, että varotaan keinolla millä hyvänsä, ettei lapseen vain satu, henkisesti tai fyysisesti. Useat vanhemmat jopa pelkäävät koskea lapseen ellei kyse ole hellittelystä. Eli he pelkäävät ottaa lasta tiukastikin kiinni, vaikka tilanne sitä vaatisikin. Miksi?
Missään nimessä en hyväksy lapsen (enkä aikuisenkaan) pahoinpitelyä eli lyömistä, potkimista, riepottelua tms. Mutta lapselle pitää asettaa käyttäytymisen rajat, eli mitä saa missäkin tehdä ja mitä ei. Ja ne rajat täytyy joskus asettaa niin, että lapseen hiukan sattuu, koska niin eläin-kuin ihmispienokaisilakin ehdollistuminen on tehokas tapa opettaa oikeaa ja väärää.
Eli jos koiranpentu tekee jotain emon mielestä väärää ja murina ei auta, emo nappaa pentua juuri sen verran niskasta kiinni että pentu vingahtaa ja lopettaa kielletyn toiminnon, ja päästää sitten pennun heti irti ja hyvittelee.
Joitakin varmaan kiinnostaa ,onko minulla lapsia. Kyllä on, 10 ja 14-vuotiaat.
En kirjoittele tänne tämän enempää, toivon vain että lasten vanhemmat eivät aina katsoisi sitä omaa kullannuppuaan ihan niin ruusunpunaisen pitsiverhon läpi.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!
Kommentit (49)
Kyllä silloin on kyllä vikaa koirassakin ja koiran omistajssa, kun ei ole lopettanut niin aggressiivista koiraa, joka lapsen lähestyessä puree lapselta "kasvot halki"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saatat ehkä joku aamu herätä todellisuuteen, ettei elämässä vain kaikkea voi ennakoida...
Mulla kaksi lasta. Joskus on ollut huonoa käytöstä. Toisinaan olin superäiti ja kaappasin syliin ja sain tilanteen rauhoittumaan. Toisinaan tajusin, että on parasta antaa vain olla, ei kaikki aina ole niin vakavaa. En tunne olevani surkea kasvattaja. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee. Esikoiselta on koulusta tullut loistavaa palutetta hyvästä käytöksestä. On tunnollinen ja tajuaa, kun selitetään, mikä on homman nimi. Uhmaikäkin on vain lyhyt vaihe suhteessa kaikkeen oleelliseen... Ja pientä on pienokaisten "huono käytös" verrattuna monen murkun toilailuun, jotka nekin usein jäävät ohimeneviksi tyhmyyksiksi.
Oletko alistanut heidät täysin vai mistä on kysymys? Uhma on normaaliin kasvuun kuuluvaa. Ei ole normaalia, jos lapsi ei koskaan uhmaa. Hän on masentunut tai kiintymyssuhteessa jotain vialla.
Joo, meillä on kolme masentunutta lasta...
aiheesta, saako koiraa silittää. Lapset on järkevämpiä kuin uskottekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiheesta, saako koiraa silittää. Lapset on järkevämpiä kuin uskottekaan.
mutta kyllä se on omistajan vika jos koira puree, eikä hän siitä huolehdi!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alusta saakka ettei se mun ansiotani ole. Olen vain siinä onnekkaassa asemassa että mulle on suotu helpot lapset - sellainen olin itsekin. Perustemperamentti nääs. Ja ihan hyvä että tajusin, syntyi nimittäin kolmaskin lapsi ja hän on täysin eri maata. Joutui alkaa kasvattamaankin sitä lasta :) Mutta edelleen ne huutokohtaukset kaupassa on kokematta vaikka lapsia on jo viisi...
tai niista purevista koiristakin on puhuttu jo etukäteen. Ei meillä ole edes kukaan järjestänyt niitä huutokohtauksia kaupassa. Meillä ei ole edes ollut uhmakohtauksia.
Pitäiskö lanseerata termi "ennakoiva kasvatus"t: kolmen lapsen äiti, vanhin teini-ikäinen, nuorin jo eskarilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä kukakin huutokohtauksena pitää?! En minäkään ole kaupassa koskaan huutokohtausta kokenut-enkä muuten ole nähnyt kenenkään toisenkaan lapsen niin tekevän... tarkoitin muuta huonoa käytöstä, uhmakasta käytöstä.
täysin samaa mieltä!
jos koira on kytkettynä ja omistaja kieltää tulemasta koiran luo ja kiellosta huolimatta joku sinne menee, ei todellakaan ole koiran eikä koiran omistajan vika jos tämä joku joutuu purruksi!!!! Varsinkaan jos lapsella on vanhempi vieressä, joku joka olisi voinut estää tapahtuman.
Haloo, järkeä vähän!
Mietipä, jos asentaja on korjaamassa sähköjohtoa ja viereisessä on virta päällä, hän kieltää lastasi tulemasta lähelle. Lapsesi kuitenkin menee ja koskee virtajohtoon ja saa sähköiskun. Luuletko todellakin, että lapsesi saama sähköisku olisi tuon sähköasentajan vika?
Just sinun laillasi ajattelevien vanhempien ei pitäisi antaa tehdä lapsia lainkaan, maailma olisi paljo parempi paikka.
No jo on aikoihin eletty, jos mokomien koiran ketaleiden mukaan täytyy mennä. Totta kai, koira lopetetaan jos se puree ihmistä, kielsi tai ei. Ja uskotteko te oikeasti, että on olemassa terveitä vanhempia, jotka eivät mene väliin tarkoituksella jos on uhka, että koira puree? Aina väliin ei ehdi. Ihmiset kuljettavat kaikenlaisissa paikoissa mokomia kurittomia rumia kuolaavia hurttojaan, joita kaikkien täytyisi kohdella kuin ihmisiä. Häpeäisit itse ja katsoisit peiliin. Ja katsokin, että pidät sen kuolaavan rumiluksesi kurissa ja kiinni, kun tulet ensi kerran lenkkipolulla vastaan tai ilmoitan sinusta poliisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alusta saakka ettei se mun ansiotani ole. Olen vain siinä onnekkaassa asemassa että mulle on suotu helpot lapset - sellainen olin itsekin. Perustemperamentti nääs. Ja ihan hyvä että tajusin, syntyi nimittäin kolmaskin lapsi ja hän on täysin eri maata. Joutui alkaa kasvattamaankin sitä lasta :) Mutta edelleen ne huutokohtaukset kaupassa on kokematta vaikka lapsia on jo viisi...
tai niista purevista koiristakin on puhuttu jo etukäteen. Ei meillä ole edes kukaan järjestänyt niitä huutokohtauksia kaupassa. Meillä ei ole edes ollut uhmakohtauksia.
Pitäiskö lanseerata termi "ennakoiva kasvatus"t: kolmen lapsen äiti, vanhin teini-ikäinen, nuorin jo eskarilainen.
Minua tympii kuunnella lasten kiljumista. Mutta vielä enemmän tympii katsella esimerkiksi kaupassa kun lapset juoksevat ympäriinsä ja rääppivät ihan kaikkea mahdollista, törmäilevät ihmisiin jne. Äiti on toisella puolella kauppaa ja jälkikasvu seilaa ties missä tekemässä ties mitä.
Minusta se on pieni paha kuunnella sitä huutamista silloin kun lapselle asetetaan rajoja. Kaupassa yritän aina kannustavasti (toivottavasti ei mene irvistyksen puolelle) hymyillä äideille, joiden uhmikset heittäytyvät hankaliksi kun eivät saa tahtoaan läpi. Väkivaltaa en hyväksy, mutta esimerkiksi tiukka syliote voisi joskus tehota?
Lastenkasvatuksesta en tiedä yhtään mitään, mutta periksi ei pidä antaa vain siksi, että selviäisi tilanteesta jotenkin helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lapsen saamista me ihmiset olemme ihan tavallisia, erehtyväisiä kuolevaisia. Lapsen saamisen myötä meistä pitäisi jokaisesta yhtäkkiä tulla virheettömiä ihmisiä ja täydellisiä kasvattajia. Kyllä vanhempikin on välillä väsynyt ja rasittunut, eikä aina käyttäydy niin kuin pitäisi. Yksi tilanne sairaan lapsen kanssa terveyskeskuksessa ei kerro perheen tai lapsen kokonaistilanteesta yhtään mitään.
Enkä ymmärrä mitä pahaa on uhmakohtauksissa tai uhmassa. Emme me lapsia itseämme varten kasvata. On tarkoitus, että lapsi repii itsensä irti vanhemmistaan ja alkaa elää omaa elämäänsä. Lapsen kuuluu irrottautua vaikka väkisin. Vanhempien pitäisi olla onnellisia, että lapsi näyttää oman tahtonsa ja alkaa pienin askelin erkaantua perheestään. Joskus se lapsesta kiinni päästäminen voi olla täydellisillekin vanhemmille todella vaikeaa ja on kauheaa, kun lapsi yritetään sitoa kiinni itseen, eikä anneta poikasen lentää pois pesästä.
Emme me lapsia itseämme varten kasvata. On tarkoitus, että lapsi repii itsensä irti vanhemmistaan ja alkaa elää omaa elämäänsä. Lapsen kuuluu irrottautua vaikka väkisin.
sillä hetkellä se ei paljoa naurata, mutta tiedän hänen pärjäävän tuolla luonteellaan elämässään.
eihän hienohelmaäidit viitsi uhrautua tilanteisiin mukaan, jotta eivät pitkät maalatut kynnet ja hieno kampaus menis pilalle, hahhahhaa! Ihme kasvattajia nää uusavuttomat ja vapaan kasvatuksen kannattajat..no huhhuh..
Oletko alistanut heidät täysin vai mistä on kysymys? Uhma on normaaliin kasvuun kuuluvaa. Ei ole normaalia, jos lapsi ei koskaan uhmaa. Hän on masentunut tai kiintymyssuhteessa jotain vialla.